Singaporen väestö
| Singaporen väestö | |
|---|---|
| Väkiluku | 5 469 700 (2014) |
| Väentiheys | 7540/km2 |
| Väestönkasvu | 1,92 % % |
| Syntyvyys | 8,1 syntynyttä / 1 000 henkilöä |
| Kuolleisuus | 3,42 kuollutta / 1 000 henkilöä |
| Elinajanodote | 84,38 vuotta |
| -miehet | 81,86 vuotta |
| -naiset | 87,07 vuotta |
| Hedelmällisyysluku | 0,8 lasta/nainen |
| Ikärakenne | |
| 0–14-vuotiaat | 13,4 % |
| 15–64-vuotiaat | 68,1 % |
| 65 vuotta täyttäneet | 8,1 % |
| Väestöryhmät | |
| Suurin väestöryhmä | Kiinalaiset 74,2 % |
| Vähemmistöryhmät |
Malaijit 13,3 % Intialaiset 9,2 % |
| Kieli | |
| Virallinen kieli | englanti, mandariinikiina, malaiji ja tamili |
|
Lähde:[1] |
|
Singaporen väestö on muodostunut lähes viidestä miljoonasta ihmisestä. Väestö on monimuotoinen, ja kiinalaiset on suurin väestöryhmä. Muita suuria ryhmiä ovat malaijit ja intialaiset. Etninen harmonia onkin tärkeä kysymys väestöpolitiikassa. Buddhalaisuus on suurin uskonto. Malaiji on kansallinen kieli, mutta englanti, mandariinikiina ja tamili ovat myös virallisia kieliä.
Kuusivuotinen peruskoulu on pakollinen, ja englanti on opetuskieli monissa oppiaineissa. Singaporen kansallinen yliopisto on yksi maailman arvostetuimmista yliopistoista. Terveydenhuolto perustuu henkilökohtaisiin kannustimiin, minkä ansiosta valtio käyttää vähän varoja terveydenhuoltoon, mutta maan terveys on silti hyvä. Varsinaista sosiaaliturvaa maassa ei ole, ja terveydenhuolto ja sosiaaliturva pohjautuvat sosiaaliturvatileihin.
Väestöjakauma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Singaporessa asuu lähes viisi miljoonaa ihmistä. Vuosikymmenien perhesuunnittelun jälkeen maassa on alhainen syntyvyys, jota pyritään nostamaan kannustimilla. Singapore on toiseksi tiheimmin asuttu maa maailmassa. Noin 85 prosenttia singaporelaisista asuu asunnoissa, joita tarjoaa Housing and Development Board (HDB)[3]
Väestö on monimuotoinen moniin muihin maihin verrattuna. Kiinalaiset, jotka ovat olleet enemmistönä siirtomaa-ajalta asti, muodostavat singaporelaisista 76,8[4] prosenttia. Malaijit, jotka ovat maan alkuperäisasukkaita, muodostavat 13,9[4] prosenttia.[5] Intialaiset ovat kolmanneksi suurin etninen ryhmä, 7,9 prosenttia väestöstä.[4] He ovat suurimmaksi osaksi kotoisin eteläisen Intian Tamil Nadusta ja Sri Lankasta ja he puhuvat tamilia.[5] Muut pienemmät väestöryhmät muodostavat väestöstä 1,4 prosenttia.[4]
Vuoden 2000 väestönlaskennassa 42 prosenttia singaporelaisista oli buddhalaisia. Muslimeja on noin 15 prosenttia väestöstä, ja se on malaijiväestön pääuskonto. Katolilaiset ja muut kristityt muodostavat 14,6 prosenttia väestöstä.[4] Taolaisuus, kungfutselaisuus ja buddhalaisuus ovat sulautuneet yhdeksi suurimmalle osalle kiinalaista väestöä. Suurin osa tamilileista on hindulaisia, joka on maan kuudenneksi suurin uskonto.[5]
Etninen harmonia on ollut tärkeä kysymys vuoden 1964 rotumellakoiden jälkeen. Sitä korostetaan kaikkialla yhteiskunnassa, esimerkiksi koulutuksessa, asevoimissa ja asumispolitiikassa. Vuosittain vietetään erityistä etnisen harmonian teemapäivää.[6] 2000-luvun alussa puheenaiheisiin kuului muun muassa muslimien huivikielto julkisissa kouluissa.[7]
Kansallinen kieli on historiallisista syistä malaiji. Viralliset kielet ovat englanti, mandariinikiina, malaiji ja tamili.[4] Englantia on suosittu maan kielenä itsenäistymisestä lähtien ja enemmistö väestöstä puhuu sitä.
Speak Mandarin -kampanja (puhu mandariinikiinaa -kampanja) on kannustanut kiinalaista väestöä opiskelemaan mandariinikiinaa. Alun perin kiinalaiset maahanmuuttajat eivät ymmärtäneet toisiaan, mutta kampanjan aikana mandariinikiina tuli yhdistäväksi tekijäksi.[8][9] Myös Speak Bahasa Melayu -kampanja (puhu malaijia -kampanja) on ehdotettu järjestettäväksi, sillä malaijin taito on jäänyt nuorison keskuudessa englannin vuoksi heikoksi.[10]
Koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuusivuotinen peruskoulu on pakollinen Singaporessa. Opetusministeriö asettaa peruskoulun opetusvaatimukset yhdessä julkisten ja yksityisten koulujen kanssa. Maassa ei ole selkeitä rajoja julkisten ja yksityisten koulujen välillä - itsemääräämisoikeus, hallituksen rahoitusosuus, ja opiskelijan lukukausimaksu riippuu tarkemmasta koulun luokittelusta, kuten valtion koulu, valtion avustama koulu, itsenäinen, ja yksityisesti rahoitettu. Joillakin kouluilla on useampi luokittelu. Lisäksi kansainväliset koulut tarjoavat täysin erillistä koulutusta ulkomaalaisille ja joillekin paikallisille. Vammaisille on tarjolla erikoisohjelmia.[11]
Tammikuussa 2003 säädettiin oppivelvollisuus kaikille kouluikäisille lapsille. Lain mukaan on rangaistavaa jättää ilmoittamatta lapsi kouluun ja jättää huolehtimatta lapsen säännöllisestä koulunkäynnistä.[12]
Englanti on ensimmäinen vieras kieli ja opetuskieli esimerkiksi matematiikassa, luonnontieteissä (fysiikka, kemia ja biologia). Entinen pääministeri Lee Kuan Yew esitti, että englanti on kieli, joka yhdistää kaikki singaporelaiset etnisestä ja kulttuurisesta taustasta riippumatta ja liittää Singaporen muuhun maailmaan. Toisaalta vuodesta 1991 lähtien kiinalaisia singaporelaisia on rohkaistu puhumaan mandariinia, jonka käyttö on vähentynyt. Mandariinista on vuodesta 1979 lähtien pyritty tekemään kiinalaisten ykköskieli murteiden sijaan.[8]
Singaporen kansallinen yliopisto (NUS) on yksi maailman arvostetuimmista yliopistoista. Vuonna 2012 se oli World University Rankings -listalla sijalla 29.[13]
Terveydenhuolto ja sosiaaliturva[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Terveydenhuolto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Singaporen terveydenhuoltomenot ovat 3,2 % BKT:sta (Suomi 8,2 %, USA 16 %), terveydenhuoltomenot henkeä kohden ovat $1228 (Suomi $2840, USA $7290, mistä julkisen sektorin osuus (47,2 %) on suurempi kuin Suomen koko summa), julkisen sektorin osuus 32,6 % (Suomi 74,2 %, USA 47,2 %), elinajanodote vastasyntyneillä 79,7 v. (Suomi 79,4, USA 78,1)[14] Toisen tiedon mukaan vastasyntyneiden elinajanodote on 82 v. (USA 78 v.).[15]
Singaporelaiset maksavat terveydenhuollostaan viidenneksen siitä mitä yhdysvaltalaiset mutta saavat paljon paremman terveyden[15]. Tämä johtuu pitkälti kannustimista: ihmiset maksavat terveydenhoitomenoistaan ison omavastuun itse[15]. Terveystilit (Medisave), vakuutukset ja hätätapauksessa valtion apu varmistavat, että kaikki saavat kuitenkin riittävän hoidon[15].
Imeväiskuolleisuus on Singaporessa maailman pienin, 2,31 lasta tuhatta syntymää kohden (Suomessa 3,47)[16].
Iso syy korkeaan tulokseen vähin kuluin on se, että potilaat ja tohtorit tekevät päätökset, eivät byrokraatit ja vakuutusyhtiöt[15]. Valtio lähinnä tarjoaa turvaverkon sekä hoitaa ja rahoittaa ennalta ehkäiseviä kampanjoita[15].
Sosiaaliturvatilit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Singaporen terveydenhoito ja sosiaaliturva perustuvat sosiaaliturvatileihin: kansalaiset rahoittavat terveydenhoitonsa, työttömyytensä, eläkkeensä ym itse pakollisilla vähennyksiltä palkasta. Esim. työttömyyskorvausta ei ole ollenkaan[17] ja valtio auttaa vain hätätapauksissa: tukea myönnetään vain hakijoille jotka eivät iän, sairauden tai vamman takia kykene työhön ja joilla ei ole lähiomaisia, jotka voisivat tukea heitä.[17] Tukihakemuksista yli puolet hylätään, ja myönnettäessakin tuki kattaa vain arviolta 41% elämisen vähimmäiskustannuksista.[17] Valtioneläkettä ei ole, joka viides singaporelainen vanhus kokee, etteivät heidän tulonsa riitä elämiseen[18] ja kolme kymmenestä kärsii aliravitsemuksesta.[19]
Tyypillisesti työnantaja maksaa 20 % ja työntekijä 13 % palkasta sosiaaliturvatilille (Medisave/CPF)[15]. Terveystililtä voi maksaa perheen sairaalamenoja ym. valtionsairaaloiden (tuettuun) hintatasoon asti[15]. Tämän ylittävät menot maksetaan omilla rahoilla tai vakuutuksin[15]. Valtio sääntelee hieman hintoja ja palveluita mutta paljon vähemmän kuin esimerkiksi Britannia tai Saksa[15].
Singaporen ikärakenteen myöhemmin heiketessä terveydenhoitoon saatetaan tarvita lisää verovaroja kuten muissakin maissa. Arvostelijatkin kaipaavat vain hienosäätöä, ei järjestelmänmuutosta. [15]
CPF (Central Provident Fund) -sosiaaliturvatilit otettiin käyttöön pakollisina työeläkesäästötileinä vuonna 1955. Ne koostuvat kolmesta osasta: "tavallinen tili", jota voi käyttää asunnonostoon, sijoituksiin ja koulutukseen; "erikoistili" eläkevakuutuksiin ja "Medisave" (terveystili) terveysmenoihin ja -vakuutuksiin.[20]
Omavastuu ja kilpailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Professori Bryan Caplanin mukaan Singaporen järjestelmä perustuu yksilökohtaisiin kannustimiin, ja siinä: [21]
- Tiliä voi käyttää myös lasten, puolison, vanhempien ja isovanhempien terveysmenojen maksamiseen, mutta kohteen tulee olla sertifioitu.
- Yksityinen ja julkinen terveydenhuolto kilpailevat keskenään, mikä pitää kummankin hintoja kurissa.
- Yksityistenkin on pakko julkistaa hinnastonsa.
- Valtio maksaa 80 % perusterveydenhuollosta, muusta vähemmän.
- Tartuntatautien leviämiseen hallitus puuttuu vahvemmin.
- Hallitus tarjoaa halvalla vapaaehtoista katastrofiterveysvakuutusta (tosin lähes kaikilla on sellainen yksityisiltä[22])
Professori Phuan mukaan yksityinen päätöksenteko, kannustavat omavastuut sekä julkisten ja yksityisten palveluntarjoajien välinen kilpailu ovat syinä terveydenhoidon tehokkuuteen[15].
Yksityiset ja julkiset palveluntarjoajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yksityiset hoitavat 80 % perusterveydenhoidosta ja 26 % sairaalapaikoista[15]. Skaalaetujen saavuttamiseksi laatu- ja hintakilpailun pahemmin kärsimättä maassa on kaksi suurta julkista palveluntarjoajaa (NHG & SingHealth) sekä vapaa määrä yksityisiä kilpailijoita[15]. Julkiset klusterit tuottavat yksityiskohtaiset suoritusluvut sekä vertailun kansainvälisiä standardeja vasten pyrkien maksimoimaan "terveiden elinvuosien" määrän, ei vain parantamaan sairauksia[15].
WHO:n mukaan vuonna 2010 Singaporen valtio käytti terveydenhuoltoon 2273 yhdysvaltojen dollaria henkeä kohti eli neljä prosenttia bruttokansantuotteesta, kun esimerkiksi Suomi käytti samana vuonna 3281 dollaria eli yhdeksän prosenttia BKT:stä.[23]
Singaporen sairaaloita pidetään hyvin korkeatasoisina, ja erityisesti kaakkoisaasialaiset käyttävät singaporelaisia terveyspalveluja. Maassa on viime vuosina panostettu paljon muun muassa biotekniikan ja geenitekniikan tutkimukseen hyvin tuloksin.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ The World Factbook cia.gov. Arkistoitu 15.12.2018. Viitattu 22.3.2015. (englanniksi)
- ↑ Brown, J. D.; Mäntyranta, Heli (käänt.): Singapore, s. 41. Helsinki: Tammi, 2007. ISBN 978-951-31-6582-6.
- ↑ Housing: Housing in Singapore Expat Singapore. Arkistoitu 17.10.2012. Viitattu 21.10.2012.
- ↑ a b c d e f Singapore The World Factbook. 16.10.2012. Washington: CIA. Arkistoitu 15.12.2018. Viitattu 21.10.2012. (englanniksi)
- ↑ a b c Yhteiskunta, kulttuuri ja media Maatiedosto Singapore. Maatiedosto SIngapore. Arkistoitu 13.6.2013. Viitattu 12.10.2012.
- ↑ Racial Harmony Day Celebrations 2012: "People.Places.Memories" Monistry of Education. Viitattu 20.10.2012.
- ↑ Singapore headscarves ban angers Muslims Singapore window / Financial Times. Viitattu 20.10.2012.
- ↑ a b Singapore “Speak Mandarin Campaign” Children & Youth Bilingual Speech Competition. Arkistoitu 8.8.2011. Viitattu 20.10.2012.
- ↑ The 33rd Speak Mandarin Campaign was launched on 27 July 2012 The Speak Mandarin Campaign. Viitattu 20.10.2012.
- ↑ Globalization and a Shifting Malay (PDF) California Linguistic Notes Volume XXXII No. 2 Spring, 2007. 2007. Arkistoitu 4.6.2012. Viitattu 20.10.2012.
- ↑ Our Education System (tämä sivu ja sen oikean laidan linkit kuten Special Education) Ministry of Education. Viitattu 14.10.2012.
- ↑ Compulsory Education Ministry of Education. Viitattu 14.10.2012.
- ↑ NTU and NUS improve on world university rankings Today Online. Arkistoitu 7.10.2012. Viitattu 14.10.2012.
- ↑ "USA:n terveysuudistus antoi vaaliaseen republikaaneille", Helsingin Sanomat 23.3.2010 s. B1
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o The Singapore Model, The American 27.5.2008 (kirjoittanut The Australian -lehden kirjeenvaihtaja Rowan Callick)
- ↑ Infant mortality rate (deaths/1,000 live births), Index Mundi, information "is accurate" as of 1.1.2009
- ↑ a b c Unemployment-Related Benefits Systems in Singapore, june 2000
- ↑ Not so golden years for the elderly in Singapore 2010. The Staits Times. Arkistoitu 8.6.2012. Viitattu 21.10.2012.
- ↑ Singapore's elderly at risk of malnutrition (Arkistoitu – Internet Archive) Singapore democrats
- ↑ The Central Provident Fund : Challenges Ahead (PDF) 2003. Embassy of the United States in Singapore. Arkistoitu 22.2.2014. Viitattu 20.10.2012.
- ↑ Bryan Caplan: Singapore's Health Care System: A Free Lunch You Can Sink Your Teeth Into 2008. Library of Economics and Liberty. Viitattu 20.10.2012.
- ↑ Michael Tanner: Private provision of retirement security and health care Cato Institute. Viitattu 20.10.2012.
- ↑ Singapore WHO. Viitattu 21.10.2012. Finland WHO. Viitattu 21.10.2012.
