Sinfonia nro 2 (Brahms)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Johannes Brahmsin sinfonia nro 2 D-duuri op. 73 sävellettiin kesällä 1877. Se valmistui erittäin nopeasti verrattuna ensimmäiseen sinfoniaan, jota Brahms työsti viisitoista vuotta. Teos kantaesitettiin Wienissä 30. joulukuuta 1877 Hans Richterin johdolla.

Rakenne ja orkestraatio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sinfoniassa on neljä osaa:

  1. Allegro non troppo
  2. Adagio non troppo
  3. Allegretto grazioso (quasi andantino)
  4. Allegro con spirito

Brahmsin toinen sinfonia on sävelletty suurelle orkesterille, joka koostuu 2 huilusta, 2 oboesta, 2 klarinetista, 2 fagotista, 4 käyrätorvesta, 2 trumpetista, 3 pasuunasta, tuubasta, patarummuista ja jousisoittimista.