Sinfonia nro 2 (Brahms)
Wikipedia
Johannes Brahmsin sinfonia nro 2 D-duuri op. 73 sävellettiin kesällä 1877. Se valmistui erittäin nopeasti verrattuna ensimmäiseen sinfoniaan, jota Brahms työsti viisitoista vuotta. Teos kantaesitettiin Wienissä 30. joulukuuta 1877 Hans Richterin johdolla.
Rakenne ja orkestraatio [muokkaa]
Sinfoniassa on neljä osaa:
- Allegro non troppo
- Adagio non troppo
- Allegretto grazioso (quasi andantino)
- Allegro con spirito
Brahmsin toinen sinfonia on sävelletty suurelle orkesterille, joka koostuu 2 huilusta, 2 oboesta, 2 klarinetista, 2 fagotista, 4 käyrätorvesta, 2 trumpetista, 3 pasuunasta, tuubasta, patarummuista ja jousisoittimista.