Sinfonia nro 1 (Prokofjev)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Sergei Prokofjevin sinfonia nro 1 D-duuri, (op. 25) valmistui vuonna 1917. Sinfonia on tyyliltään uusklassistinen, ja sitä kutsutaan monesti nimellä Klassinen sinfonia.

Teoksen ensiesitys oli säveltäjän itsensä johtamana Pietarissa 21. huhtikuuta 1918. Boris Asafjeville omistetun sinfonian esitys kestää noin viisitoista minuuttia.[1]

Teos on sinfoniaksi hyvin pienimuotoinen. Se noudattaa pitkälti klassismin ajan sinfonian rakenteita, ja musiikki on yhtä helppotajuista, joskin teos hyödyntää myös uudempia sävellys ja soitinnustehoja. Teos kuuluu Prokofjevin soitetuimpiin.

Sergei Prokofjev käytti myöhemmin ensimmäisen sinfoniansa kolmatta osaa, gavottia, baletissaan Romeo ja Julia.

Osat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Prokofjevin ensimmäinen sinfonia jakautuu neljään osaan:

  1. Allegro
  2. Larghetto
  3. Gavotta: Non troppo allegro
  4. Finale: Molto vivace

Kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://www.prokofiev.org/catalog/work.cfm?WorkID=137
Tämä musiikkiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.