Simplonin tunneli

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Simplonin tunnelin Italian-puoleinen pää
Simplonin tunnelin Sveitsin-puoleinen pää

Simplonin tunneli on Italian ja Sveitsin rajaseudulla sijaitseva, Alpit alittava, lähes 20 km pitkä kaksiaukkoinen ja -raiteinen rautatietunneli, joka yhdistää Sveitsin Brigin Italian Domodossolaan. Tunnelin eteläinen pää on Isellessä. Tunnelin omistaa sveitsiläinen valtionyhtiö SBB-CFF-FFS. Liikenteenohjauksesta tunnelissa, osana BLS- eli Bern–Lötschberg–Simplon-reittiä, vastaa BLS.[1] Tunnelissa on henkilö-, autojuna- ja tavaraliikennettä.

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Simplonin tunnelin poraaminen annettiin Brandt & Brandau -nimisen saksalaisen yhtiön tehtäväksi, joka lupasi toteuttaa sen viidessä ja puolessa vuodessa. Toteutus tulisi koostumaan kahdesta erillisestä, 17 metrin päässä toisistaan olevasta tunnelista. Tunnelia alettiin porata Brigin puolelta 1. elokuuta 1898. Työt Domodossolan puolelta aloitettiin 16. elokuuta 1898.[2]

Tunnelia louhittiin dynamiitilla, jota varten tunneliporat tekivät kallioon vain suhteellisen pieniä reikiä. Noin puolen tonnin päivittäinen dynamiittimäärä tuotti tunnelista poistettavaksi noin 450 kuutiometriä kiveä. Lämpötila tunnelissa saattoi ajoittain nousta yli 50°C:n. Rakentajat osuivat vesisuoneen 228 kertaa rakennustöiden aikana. Italian puolella vastaan tuli pehmeä kalkkiliuskekerros, joka oli louhittava käsivoimin. Kolmesti tyytymättömät työntekijät menivät lakkoon. Vaativasta työstä ja monista vastoinkäymisistä johtuen aikataulua jouduttiin lykkäämään. Uudeksi valmistumisajankohdaksi sovittiin 30. huhtikuuta 1905. Tämäkään aikataulu ei pitänyt. Tunnelit yhtyivät lopulta 24. helmikuuta 1905. Max Rosenmundin laatimat laskelmat olivat osoittautuneet tarkoiksi; korkeuseroa tunneleilla oli 20 ja sivusuunnassa 9 senttimetriä. Edessä oli vielä mittava työ tunnelin muuttamiseksi rautatiekäyttöön sopivaksi.[2]

Ensimmäinen Simplonin tunneli valmistui 19. toukokuuta vuonna 1906. Italian kuningas Viktor Emanuel III ja Sveitsin liittopresidentti Ludwig Forrer avasivat tunnelin Brigissä. Tunneli oli valmistumiseensa mennessä vaatinut erilaisissa onnettomuuksissa yhteensä 67 työntekijän hengen. Se oli maailman pisin rautatietunneli 76 vuoden ajan.[2][3]

Aluksi tunneli oli yksiaukkoinen ja -raiteinen. 7.1.1922[4] avattiin toinen 19 824 metrin pituinen tunneli ensimmäisen, 19 803-metrisen viereen.[5]

Tunneli on alusta alkaen ollut sähköistetty. Aluksi syöttöjännite oli 3-vaiheinen (3 kV, 16,7 Hz). Vuonna 1930 syöttöjännite muutettiin 1-vaiheiseksi (5 kV).[6] Nykyisin jännitetaso on Sveitsin pääradoilla käytetty 15 kV.[7]

Tunnelissa tehtiin suuri kunnostus vuosina 19842003, jotta normaalia rataverkkoa suuremmat, SIM-profiilin (Simplon Inter-Modal[8]) mukaiset, kontteja ja rekka-autoja kuljettavat tavarajunat voisivat kulkea sen läpi.

Uutisia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

9. kesäkuuta 2011 tunnelin Italian-puoleisessa päässä syttyi tavarajunassa tulipalo, jossa tuhoutui viisi vaunua. Henkilövahinkoja ei tapahtunut.[9] Tunnelin molemmat raiteet olivat suljettuja 11. kesäkuuta asti. [10] Läntisen tunnelin eteläinen osa oli suljettuna 18. marraskuuta 2011 asti. [11]

Tunnelin keskeiset tiedot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Alkukorkeus Sveitsin puolella 685,7 m merenpinnasta; Italian puolella 633,5 m merenpinnasta
  • Korkein kohta (noin puolivälissä tunnelia) 705 metriä merenpinnasta
  • Pituus Sveitsin puolella 9 068 metriä; Italian puolella 10 732 metriä (yhteensä 19 800 metriä)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Wägli, Hans G.: Schienennetz Schweiz. Réseau ferré suisse. Strecken, Brücken, Tunnels. Ein technisch-historischer Atlas. Atlas technique et historique. Toutes les lignes, les ponts, les tunnels. Zürich: AS Verlag & Buchkonzept AG, 2010. ISBN 978-3-909111-74-9. (saksaksi), (ranskaksi)
  • Wägli, Hans G.: Bahnprofil Schweiz. Le rail suisse en profil. CH+. Teoksen Schienennetz Schweiz, Réseau ferré suisse erillinen liite. Zürich: AS Verlag & Buchkonzept AG, 2010. ISBN 978-3-909111-74-9. (saksaksi), (ranskaksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Liikenteenohjauksesta BLS:n sivuilla
  2. a b c Tieteen kuvalehti Historia 3/2014, s.60-63
  3. http://www.lotsberg.net/data/rail.html
  4. Schienennetz Schweiz, s. 47
  5. Schienennetz Schweiz, s. 151
  6. Schienennetz Schweiz, s. 63
  7. Eisenbahnatlas Schweiz. Verlag Schweers + Wall GmbH 2012. ISBN 978-3-89494-130-7
  8. BLS:n verkkoselostus, kappale 3.4.6.1
  9. Radio Rottun uutinen 9.6.2011
  10. Radio Rottun uutinen 11.6.2011
  11. SBB:n tiedote 17.11.2011

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä Eurooppaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.