Sillihait
| Sillihait | |
|---|---|
 Valkohai (Carcharodon carcharias) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Rustokalat Chondrichthyes |
| Alaluokka: | Leveäsuiset Elasmobranchii |
| Lahko: | Sillihaikalat Lamniformes |
| Heimo: |
Sillihait Lamnidae Müller & Henle, 1838[1] |
| Katso myös | |
Sillihait (Lamnidae) on sillihaikaloihin kuuluva valtamerissä elävä kalaheimo.
Lajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vanhimmat sillihaifossiilit on ajoitettu myöshäisliitukaudelle. Fossiileihin kuuluu muun muassa pleistoseenikaudella elänyt Carcharodon megalodon, joka kasvoi jopa 20 metriä pitkäksi. Nykyään sillihailajeja elää viisi ja ne jaetaan kolmeen sukuun.[2][3] Lajit ja suvut ovat:
- Valkohai (Carcharodon carcharias)
- Makrillihai (Isurus oxyrinchus)
- Makohai (Isurus paucus)
- Lohihai (Lamna ditropis)
- Sillihai (Lamna nasus)
Anatomia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sillihait ovat kookkaita kaloja ja suurin laji valkohai voi kasvaa jopa 6,4 metriä pitkäksi. Selkäeviä on kaksi, joista etummainen on kolmionmuotoinen tai hieman pyöristynyt ja korkea ja takimmainen hyvin pieni. Kidusaukot ovat sillihailajeilla suuret. Hampaita on molemmissa leuoissa alle 40 riviä. Hampaat ovat suuret ja tikarimaiset tai sahalaitaiset kuten valkohailla. Sillihait ovat lämminverisiä ja niiden lämpötila on korkeampi kuin ympäröivän meriveden. Tämän vuoksi ne elävät myös kylmissäkin merissä.[2][3][4][5][6]
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sillahaita tavataan kaikissa maailman valtamerissä. Valkohait elävät trooppisia alueita lukuun ottamatta kaikkien valtamerien rannikkoseuduilla. Isusurs-suvun lajit makrillihai ja makohai ovat enemmän trooppisten merien lajeja. Lohihai ja sillihai viihtyvät viileiden vesien ulapoilla ja niitä tavataan Atlantin pohjoisosista ja Tyynenmeren pohjoisosista.[2][3][7]
Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sillihaiden heimon lajit ovat voimakkaita uimareita ja aktiivisia saalistajia. Niiden ravinto koostuu kaloista, vesinisäkkäistä, merikilpikonnista, mustekaloista, merilinnuista ja äyriäisistä. Lajit ovat ovovivipaarisia eli munat kuoriutuvat naaraan kohdussa ja naaras synnyttää eläviä poikasia. Poikaset syövät kohdussa ruskuaista ja voivat syödä myös pienempiä sisaruksiaan.[3][5]
Sillihait ja ihminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sillihait ovat aggressiivisia ja eräiden lajien tiedetään hyökänneen myös surfaajien tai uimarien kimppuun. Ihmiselle vaarallisina lajeina pidetään valkohaita ja makrillihaita ja suurin osa ihmisten kimppuun käyneistä haista ovat valkohaita.[5][8]
Sillihailajeja kalastetaan pitkäsiimakalastuksella. Vuonna 2004 sillihailajeja kalastettiin arviolta 6 500 tonnia ja tästä suurin osa oli makrillihaita ja sillihaita, joita kalastetaan erityisesti niiden lihan vuoksi. Pohjois-Atlantilla elävän lohihain kanta on ylikalastettu. Sitä kalastetaan erityisesti, koska sitä pidetään vähäarvoisena tuhoeläimenä, joka syö arvokkaita kaloja kuten lohia. Makohai ja makrillihai ovat myös haluttuja urheilukalastuksen saaliita.[7]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Lamnidae ITIS. Viitattu 3.3.2011. (englanniksi)
- ↑ a b c Joseph S. Nelson: Fishes of the world, s. 60. John Wiley and Sons, 2006. ISBN 978-0-471-25031-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 3.3.2011). (englanniksi)
- ↑ a b c d Family Lamnidae (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 3.3.2011. (englanniksi)
- ↑ James Leonard Brierley Smith,Margaret Mary Smith,Phillip C. Heemstra: Smiths' Sea fishes, s. 98. Struik, 2003. ISBN 978-1868728909. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 3.3.2011). (englanniksi)
- ↑ a b c John E. Randall,Gerald R. Allen,Roger C. Steene: Fishes of the Great Barrier Reef and Coral Sea, s. 16. University of Hawaii Press, 1997. ISBN 978-0-8248-1895-1. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 3.3.2011). (englanniksi)
- ↑ William C. Hamlett: Sharks, skates, and rays: the biology of elasmobranch fishes, s. 21. JHU Press, 1999. ISBN 978-0801860485. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 3.3.2011). (englanniksi)
- ↑ a b Jean-Jacques Maguire: The state of world highly migratory, straddling and other high seas fishery resources and associated species, s. 25–29. FAO, 2006. ISBN 978-9251055540. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 3.3.2011). (englanniksi)
- ↑ Michael Allaby: A dictionary of zoology, s. 340. Oxford University Press, 2009. ISBN 978-0199233410. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 3.3.2011). (englanniksi)