Silkkikerttunen
Sivulta puuttuu | Silkkikerttunen | ||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1] |
||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||
| Cettia cetti (Temminck, 1820) |
||||||||||||||
| Alalajit | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||
 Silkkikerttunen Wikispeciesissä |
Silkkikerttunen (Cettia cetti) on kerttujen heimoon kuuluva pieni varpuslintu. Laji on nimetty italialaisen eläintieteilijän Francesco Cettin kunniaksi.
Sisällysluettelo |
Koko ja ulkonäkö [muokkaa]
Linnun pituus on noin 13,5 cm, siipien kärkiväli 15–19 cm ja paino 10–16 g. Koiras on selkeästi naarasta kookkaampi ja on keskimäärin noin 3 g painavampi. Höyhenpuvultaan ja kooltaan muistuttaa rytikerttusta mutta siivet ovat lyhyemmät ja pyrstö pitempi ja pyöreäkärkinen sekä nokka hieman hennompi. Pyrstö sojottaa usein pystyssä. Sukupuolet ovat samanvärisiä. Nuori lintu on maastossa mahdoton erottaa vanhasta. Koiraan laulu on hyvin voimakasta.[2]
Vanhin eurooppalainen rengastettu silkkikerttunen on ollut 7 vuotta 7 kuukautta vanha espanjalainen lintu.[3]
Vanhoilla silkkikerttusilla on täydellinen sulkasato kesällä pesinnän jälkeen.[4]
Esiintyminen [muokkaa]
Silkkikerttunen esiintyy Etelä-Euroopassa Ranskasta Välimerenmaihin, Luoteis-Afrikassa, Lähi-idässä ja Keski-Aasiassa Kazakstaniin, Turkmeniaan ja Afganistaniin. Laji on laajentanut elinaluettaan ja pesii jo paikoin Englannissa. Esiintymisalueen länsiosissa se on paikkalintu, itäiset linnut muuttavat talvehtimaan Luoteis-Intiaan ja Pakistaniin.[2] Euroopassa elää 1,2–3,3 miljoonaa yksilöä ja lajin kanta on elinvoimainen.[1] Sitä ei ole tavattu Suomessa.[5]
Elinympäristö [muokkaa]
Vesistöön rajautuvat pensaikot, ruovikot ja kaislikot.[2]
Lisääntyminen [muokkaa]
Koiraalla saattaa olla 2 naarasta. Ruohonkorsista ja lehdistä rakennettu pesä on matalalla pensaassa tai kasvillisuuden varassa, joskus risukasassa tms. Vain naaras rakentaa pesää. Naaras munii tavallisesti 4 tai 5 munaa, joita se hautoo noin 16 päivää (13–17 päivää). Naaras myös ruokkii poikasia enimmäkseen yksin. Poikaset lähtevät pesästä 14–16 päivän ikäisinä ja molemmat emot huolehtivat niistä vielä pari viikkoa, naaraan hoitaessa ruokinnan. Sukukypsä 1-vuotiaana.[2]
Ravinto [muokkaa]
Silkkikerttunen syö hyönteisiä ja muita pieniä selkärangattomia, joita se etsii enimmäkseen maasta ja kasvillisuudesta.[2]
Lähteet [muokkaa]
- ↑ a b Cettia cetti IUCN Red List. 2011. IUCN. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Cramp, Stanley (toim.) 1992: The Birds of the Western Palearctic. Vol. VI Warblers. - Oxford University Press. Hong Kong.
- ↑ EURING
- ↑ Svensson, Lars 1997: Euroopan varpuslinnut - sukupuolen ja iän määritys. - Lintutieto. Jyväskylä. ISBN 951-95560-8-7
- ↑ Suomen lintujen lajiluettelo
Aiheesta muualla [muokkaa]
- Silkkikerttunen Lintukuva.fi -verkkopalvelussa
