Silkkikerttunen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Silkkikerttunen
37-090505-cettis-warbler-at-Kalloni-east-river.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Kertut Sylvidae
Suku: Silkkikerttuset Cettia
Laji: cetti
Kaksiosainen nimi
Cettia cetti
(Temminck, 1820)
Alalajit
  • Cettia cetti cetti
  • Cettia cetti orientalis
  • Cettia cetti albiventris
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Silkkikerttunen Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Silkkikerttunen Commonsissa

Silkkikerttunen (Cettia cetti) on kerttujen heimoon kuuluva pieni varpuslintu. Laji on nimetty italialaisen eläintieteilijän Francesco Cettin kunniaksi.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Linnun pituus on noin 13,5 cm, siipien kärkiväli 15–19 cm ja paino 10–16 g. Koiras on selkeästi naarasta kookkaampi ja on keskimäärin noin 3 g painavampi. Höyhenpuvultaan ja kooltaan muistuttaa rytikerttusta mutta siivet ovat lyhyemmät ja pyrstö pitempi ja pyöreäkärkinen sekä nokka hieman hennompi. Pyrstö sojottaa usein pystyssä. Sukupuolet ovat samanvärisiä. Nuori lintu on maastossa mahdoton erottaa vanhasta. Koiraan laulu on hyvin voimakasta.[2]

Vanhin eurooppalainen rengastettu silkkikerttunen on ollut 7 vuotta 7 kuukautta vanha espanjalainen lintu.[3]

Vanhoilla silkkikerttusilla on täydellinen sulkasato kesällä pesinnän jälkeen.[4]

Esiintyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Silkkikerttunen esiintyy Etelä-Euroopassa Ranskasta Välimerenmaihin, Luoteis-Afrikassa, Lähi-idässä ja Keski-Aasiassa Kazakstaniin, Turkmeniaan ja Afganistaniin. Laji on laajentanut elinaluettaan ja pesii jo paikoin Englannissa. Esiintymisalueen länsiosissa se on paikkalintu, itäiset linnut muuttavat talvehtimaan Luoteis-Intiaan ja Pakistaniin.[2] Euroopassa elää 1,2–3,3 miljoonaa yksilöä ja lajin kanta on elinvoimainen.[1] Sitä ei ole tavattu Suomessa.[5]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vesistöön rajautuvat pensaikot, ruovikot ja kaislikot.[2]

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Cettia cetti

Koiraalla saattaa olla 2 naarasta. Ruohonkorsista ja lehdistä rakennettu pesä on matalalla pensaassa tai kasvillisuuden varassa, joskus risukasassa tms. Vain naaras rakentaa pesää. Naaras munii tavallisesti 4 tai 5 munaa, joita se hautoo noin 16 päivää (13–17 päivää). Naaras myös ruokkii poikasia enimmäkseen yksin. Poikaset lähtevät pesästä 14–16 päivän ikäisinä ja molemmat emot huolehtivat niistä vielä pari viikkoa, naaraan hoitaessa ruokinnan. Sukukypsä 1-vuotiaana.[2]

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Silkkikerttunen syö hyönteisiä ja muita pieniä selkärangattomia, joita se etsii enimmäkseen maasta ja kasvillisuudesta.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b BirdLife International: Cettia cetti IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 23.12.2013. (englanniksi)
  2. a b c d e Cramp, Stanley (toim.) 1992: The Birds of the Western Palearctic. Vol. VI Warblers. - Oxford University Press. Hong Kong.
  3. EURING
  4. Svensson, Lars 1997: Euroopan varpuslinnut - sukupuolen ja iän määritys. - Lintutieto. Jyväskylä. ISBN 951-95560-8-7
  5. Suomen lintujen lajiluettelo

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]