Siirtolaisuus
Wikipedia
Siirtolaisuus eli migraatio on muuttoliike joko jonkin tietyn alueen, esim. valtion sisällä tai valtioiden välillä. Muuttaneesta henkilöstä voidaan käyttää nimityksiä siirtolainen, maahanmuuttaja (mamu) tai emigrantti.
Terminologisesti ja historiallisesti on hyvin vaikea erotella termejä siirtolaisuus ja kolonisaatio. Siirtolaisuus tavallaan edellyttää jo valmiin, joskin usein melko yksinkertaisen ja alkeellisen yhteiskuntarakenteen olemassaoloa muuton kohdemaassa. Kolonisaatio on siirtolaisuutta, jossa kohdealue pyritään ottamaan siirtolaisia lähettävän maan tai kulttuuripiirin hallintaan.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Siirtolaisuuden syyt
| yli 50% | 20% - 50% | 10% - 20% | 4% - 10% | 1% - 4% | alle 1% | ei tietoja |
Siirtolaisuuteen on olemassa yhtä monta syytä kuin on lähtijöitäkin. Lisäksi syyt vaihtelevat hyvin voimakkaasti eri aikoina ja eri siirtolaisia luovuttavissa yhteisöissä. Myös kohdemaalla ja sen rakenteilla on oma keskeinen merkityksensä. Yleisellä tasolla voidaan todeta mm. seuraavia syitä siirtolaisuuteen niin maan sisälle kuin sen ulkopuolellekin suuntautuvassa siirtolaisuudessa:
- Nälkä
- Toive paremmasta elämästä
- Lähtömaan perintöoikeus / oman maan puute
- Halu saada omaa maata
- Vainot lähtömaassa
- Uskonnon vapaus kohdemaassa
- Aiemmin lähteneiden propaganda
- Unelmat jostain paremmasta ja äkkirikastumisesta
- Seikkailunhalu
Perinteisesti siirtolaisuus on siis lähtenyt liikkeelle voimakkaasta halusta parempaan elämään. Usein myös pakeneminen uskonnollista- tai muuta vainoa on herättänyt halun muuttaa vapauteen. Nykyisin useat aiemmin siirtolaisia luovuttaneet valtiot, ovat itse tulleet siirtolaisuuden kohteiksi. Suomessakin puhutaan usein elintasomuuttajista, ja unohdetaan saman syyn olleen lukuisien suomalaisten maastamuuton alkuunpanevana syynä.
Usein nykyisin ns. hyvinvointivaltioista pois tapahtuva siirtolaisuus on halua oppia kieltä ja sitä kautta tapahtunut etabloituminen uuteen kohdemaahan tai sitten suomalaisen työnantajan tekemä ulkomaille lähettäminen.
[muokkaa] Suomalainen siirtolaisuus
Yli miljoona suomalaista on muuttanut ulkomaille pysyvästi. Suurimmat siirtolaisuuden kohdemaat ovat Ruotsi, Yhdysvallat, Kanada ja Australia.
Suomalaisten esi-isät asuttivat joskus tämän maa-alueen. Aivan ensimmäiset Suomen maaperän asukkaat eivät olleet siirtolaisia, sillä maa oli vasta paljastumassa jääkautisen jääpeitteen ja korkealla olevan vedenpinnan alta, eikä ollut olemassa mitään vastaanottajamaata tai -yhteiskuntaa. Ajan myötä prosessi muuttui siirtolaisuudeksi, kun yhteiskunta sai rakenteita, joihin uudet tulijat sopeutuivat tai sopeuttivat yhteiskunnan mukanansa tuomiin rakenteisiin. Suomeen on tullut uutta väestöä ilmeisesti pieniä määriä useissa vaiheissa historian aikana. Muutto on tullut lähes poikkeuksetta lähialueilta, lähinnä Itämeren piiristä. Ilmeisesti aikaisempi väestö ei missään vaiheessa korvautunut toisella, vaan tulokkaat sulautuivat. Muutto ja kaupankäynti, kuten myöhemmin myös kulttuurillinen yhdistyminen kristittyyn Eurooppaan, toivat kuitenkin Suomeen uusia vaikutteita, jotka muokkasivat alueen asukkaiden kieltä ja kulttuuria. Suomen kieli ja suomalaisen kulttuurin jotkin piirteet säilyivät kuitenkin poikkeuksellisen vanhakantaisina.
Suomen mittakaavasssa on helppo tarkastella myös valtion sisäistä siirtolaisuutta. Suomessa sisäinen siirtolaisuus kiihtyi voimakkaasti koko 1800-luvun aikana. Syyt olivat yleensä samat kuin ulospäinkin suuntautuvassa siirtolaisuudessa. Eräänlaisena yleisenä lähtökohtana voimakkaalle muuttoliikkelle voidaan pitää ns. laillisen suojelun lakkauttamista 1800-luvun puolivälissä. Toisaalta 1800-luvulla maatalous ei enää työllistänyt riittävästi, perheen nuoremmat eivät saaneet maata viljelläkseen, ja syntyneet teollisuuspaikkakunnat houkuttelivat maaseudun maatonta ja irtainta väestöä. Osa palasi takaisin ja osa lähti eteenpäin oikeaan Amerikkaan, mutta kuitenkin iso osa jäi uudelle työ- ja asuinpaikalleen rakentamaan maata ja omaa tulevaisuuttaan. Pienemmässä mittakaavassa myös yksittäinen teollisuuspaikkakunta saattoi vetää puoleensa lähiympäristön irtainta väkeä ja niistä muodostui täten eräänlaisia maanomistusolojen uudistamista ajavien yhteiskuntaryhmien tavoitteiden jarruja: uudistusta ei tarvittu, sillä ylimääräinen väestö lähti muualle etsimään parempaa elämää.
[muokkaa] Pohjois-Amerikkaan
Suomi onnistui pitkään sisäisellä kolonisaatiolla ja myöhemmin sisäisellä muuttoliikkeellä hillitsemään muuttoa maasta pois. Tietenkin Amerikkaan lähtijöitä oli aina ollut, samoin lähti yksilöitä ja ryhmiä naapurimaihin Ruotsiin ja Venäjälle ja jopa Pohjois-Norjaankin. Mutta vasta 1800-luvun parantunut tiedonvälitys yhdessä kotimaisten olojen kanssa saivat aikaan joukkomuuttoa ja nyt etenkin Yhdysvaltoihin. Oma osuutensa oli kieltämättä Yhdysvaltojen tarjoamilla etuisuuksilla, vapaalla maalla, vapaudella elää omaa elämäänsä, mahdollisuudella rikastua nopeahkosti jne. On samalla muistettava, että Amerikkaan menemisessä olimme selvästi Norjan ja Ruotsin takana. Näistä maista lähti muutaman vuoden aika yli 100 000 siirtolaista ja Norjasta ennen 1900-lukua lähtijöitä oli noin 500 000 ja Ruotsista 750 000 henkeä. Väitetään, että 80% ruotsalaisista 1600-1700 -luvun Pohjois-Amerikkaan muuttaneista oli alun perin suomalaisia.lähde?
Suomalaisia oli 1800-luvun alkupuolella lähtenyt Ruijasta norjalaisten mukana siirtolaisiksi Yhdysvaltoihin. Suomen valtioalueella muuttoliike Yhdysvaltoihin kosketti 1800-luvulla eritoten Pohjanmaata. Maakunnan erityisolot loivat pohjan siirtolaisuudelle. Suomessa siirtolaisuuden huippu osuu 1800-luvun loppupuolelle ja hivenen myös 1900-luvun alkuvuosiin. On laskettu, että Suomesta lähti vuosina 1881-1914 kaikkiaan noin 280 000 henkeä siirtolaisina etenkin Yhdysvaltoihin, mutta jonkin verran myös Kanadaan. Vuonna 1930 suoritetussa laskennassa saatiin suomalaissyntyisiä tai suomalaisten jälkeläisiä Yhdysvalloissa 320 000 ja Kanadassa 44 000 henkilöä.
Yhdysvaltoihin ja Kanadaan kohdistunut siirtolaisuus purki voimakkaasti juuri Pohjanmaan väestöongelmia. Savosta Amerikkaan muuttaminen oli vähäisintä. Pohjanmaalla eräät seurakunnat loivat ihan oman instituutionsa eli ns. Amerikan-kirjat, joilla pyrittiin seuraamaan muuttaneiden myöhempiä elämänvaiheita uudessa kotimaassa. Tutkimuksissa on todettu, että suurimman muuttaneiden ryhmän muodostivat loiset ja vakinaista tointa vailla olevat mäkitupalaiset, eli juuri ne ihmisryhmät, joiden mahdollisuudet kotimaassa olivat vähäiset ja joiden elämään laillisen suojelun poistaminen eniten vaikutti. Toinen suuri ryhmä olivat sellaiset talollisten pojat ja tyttäret, joille ei riittänyt toimeentuloa kotitilalla, ja joille ei ollut tarjolla edes torppaa tai muuta vastaavaa "omaa maata". Nämä kaksi pääryhmää käsittivät yli puolet Suomesta lähteneiden siirtolaisten määrästä.
Suomalaisilla siirtolaisilla on ollut Yhdysvalloissa vilkasta omaa järjestötoimintaa. Suomalaissiirtolaisten yhdistyksiä ovat muun muassa Kalevan Ritarit, Kalevan Naiset ja Yhdistyneet Kalevan Veljet ja Sisaret.
[muokkaa] Pohjoismaihin
Siirtolaisuutta muihin Pohjoismaihin on Suomen alueelta ja Suomesta ollut pitkään. Ruotsin vallan aikana muutettiin vallankäytön keskukseen Tukholmaan, joka veti puoleensa myös liikemiehiä. Myös suomalaisten, lähinnä savolaisten, asuttaminen Ruotsin Värmlantiin ja Jämtlantiin sekä Norjaan oli tällaista siirtolaisuutta. 1800-luvun alussa näiden muuttajien jälkeläisiä arveltiin olevan noin 40 000 henkeä. Kaikesta huolimatta tämä muuttoliike oli kuitenkin marginaalista.
Suuri muuttoliike Ruotsiin Suomesta tapahtui 1960-luvulla, jolloin paremman elintason ja "oman Volvon" toivossa Suomesta lähti yli 300 000 henkeä etsimään uutta elämää. Siirtolaisuus kohdistui Ruotsin suuriin teollisuuskeskuksiin, eritoten autoteollisuudesta eläville paikkakunnille. Useat "liukuhihnat" olivat suomalaisten miehittämiä ja niin töissä ja vapaa-aikanakin pärjäsi mainiosti suomella ja erityistä tarvetta paikallisen kielen oppimiselle ei näin ollut.
Suomen suurimman siirtolaisaallon syyt olivat moninaiset. Ensinnäkin sodan jälkeisen jälleenrakennuksen kriittisimmät vuodet olivat takana. Ei tarvittu enää suurta uhrausta yhteisen hyvän puolesta. Lisäksi koko maassa elettiin voimakasta rakennemuutosta. Maalainen Suomi kaupunkilaistui rytinällä, ja maan sisällä muuttoliike oli voimakkaampaa kuin koskaan aiemmin. Lähtijöitä luovuttavilla alueilla kokonaiset kylät autioituivat.
Samaan aikaa kuitenkin kova työttömyys koetteli autioituvia alueita ja sosiaaliturva oli erittäin heikko vielä tuolloin. Kun naapurissa Ruotsissa oli meneillään valtava teollinen ekspansio, joka työllisti kaikki halukkaat, niin muutaman rohkean ensilähtijän lähettämien tietojen perusteella kokonaiset perheet ja lähes kyläkunnat seurasivat paremman elämän kutsua.
Eittämättä 1955 tapahtunut Suomen liittyminen Pohjoismaiden neuvostoon, ja sen myötä yhteisiin työmarkkinoihin ja passivapaaseen alueeseen, edisti omalta osaltaan siirtolaisuutta. Enää ei tarvittu suurta lähtöä ja siihen liittyviä papereita; vain meneminen riitti ja yleensä löytyi aina tuttu tai tutun tuttu, joka saattoi auttaa töiden ja asunnon löytämisessä. Näin lähtemisen helppous muodostaa ainakin yhden osasyyn siirtolaisuudelle Ruotsiin 1960-luvulla.
Suuren siirtolaisuuden aallon mukana muuttaneista osa on palannut takaisin joko eläkeläisenä tai muista syistä. Huomattava osa siirtolaisista sai hankituksi "oman Volvon" ja jäi jatkamaan elämäänsä uudessa kotimaassa. Tämän siirtolaisryhmän kohtelu Ruotsissa on ajoittain herättänyt voimakasta keskustelua. Alkuaikojen kritiikki ja suomalaisiin kohdistuneet ennakkoluulot ovat vähitellen kadonneet, ja heistä on tullut oleellinen osa Ruotsin monikulttuurillista yhteiskuntaa.
[muokkaa] Muualle maailmaan
Suomesta on vuosisatoja menty siirtolaisiksi myös muualle. Venäjä on aina ollut yksi siirtolaisuuden kohdemaa. Ruotsin suurvalta-ajan tuoksinassa 1600-luvulla kaikkiaan 30 000-40 000 uskonnoltaan ortodoksista karjalaista pakeni Venäjälle, esim. Tveriin syntyi omaleimainen siirtokunta näistä lähtijöistä. Lisäksi Inkerinmaan asuttaminen oli suurvallan mahtipolitiikkaa, ja eritoten näiden siirtolaisten jälkeläisiä on saapunut paluumuuttajina takaisin Suomeen.
Pietari suurine mahdollisuuksineen ja työtilaisuuksineen houkutteli Suomen asukkaita. Pietari olikin sata vuotta sitten yksi suurimmista kaupungeista, joissa puhuttiin suomea. Eritoten Pietari houkutteli Karjalan ja osittain Savonkin väestöä. Pietarin lisäksi Venäjän kaukaisimmat kolkat houkuttelivat uskaliaimpia suomalaisia, mutta heidän määränsä oli kovin vähäinen. Myöhemmin vastaavaa, mutta voimakkaan poliittisesti orientoitunutta siirtolaisuutta tapahtui vähäisessä määrin 1920- ja 1930-luvuilla.
Oman mielenkiintonsa muodostavat siirtokohteina esim. Etelä-Amerikka, minne perustettiin usein hyvin idealistisin aattein siirtokuntia, joiden piti oleman onneloita, missä ihmiset saattoivat toteuttaa vapaasti omia toiveitaan ja omistaa maata ja tehdä työtä vapaana yhteiskunnan painolastista. Usein ehkäpä juuri melko anarkistinen yhteiskuntamalli ei luonut näistä siirtokunnista erityisen elinvoimaisia, joskin jotkut niistä ovat yhä elossa ja toimivat tavalla tai toisella.
Kaukosiirtolaisuus Yhdysvaltoihin väheni 1900-luvun edetessä johtuen maan tiukentuneesta siirtolaispolitiikka. Nykyisin Suomesta Yhdysvaltoihin suuntautuu lähinnä korkeasti koulutettujen ihmisten vähäinen virta. Sodan jälkeen Australia on toiminut muuttokohteena Yhdysvaltojen korvaajana. Sodan jälkeen oman mielenkiintoisen muuttajaryhmänsä ovat muodostaneet ulkomaille avioituneet suomalaiset naiset. Heitä on merkittävässä määrin asettunut mm. Saksaan. Toinen erityisryhmä ovat ns. veropakolaiset. Nämä suuria tuloja saavat erityistapaukset ovat yleensä asettuneet erilaisiin veroparatiiseihin, jotka kohtelevat heitä verotuksessa hellemmin kuin kovan verotuksen kotimaa.
[muokkaa] Maahanmuutto
Siirtolaisuutta omaan maahan kutsutaan maahanmuutoksi eli immigraatioksi. Kuten aiemmin on mainittu, niin Suomi on ollut siirtolaisuuden kohteina eri historian vaiheissa. Kuitenkin vasta viime vuosina asiasta on tullut kansalaiskeskusteluiden kohde samoin pakolaisten vastaanottamisen myötä. Pakolaisuuden ja puutteellisten elinolojen vuoksi maahanmuuttajat ovat olleet etnisesti hyvinkin poikkeavia ja tuoneet tapoja, joita alueen alkuperäisväestön on ollut vaikea hyväksyä. Viimeksi keskustelua on herättänyt Euroopan Unionin sisäinen siirtolaisuus, joka on tuonut kerjäläisiä köyhistä maista rikkaaseen pohjolaan [1].
Työperäinen siirtolaisuus Suomeen on ollut melko vähäistä. Suomi ei ole erityisen houkutteleva maa korkeasti koulutetuille. Eräänä syynä tähän voi olla Suomen kankea maahanmuuttopolitiikka. Vaikka EU-alueen ulkopuolella asuvalla ihmisellä olisi Suomesta työtarjous, oleskelu- ja työluvan saa vasta usean kuukauden odotuksen jälkeen, sillä työnhakija joutuu hakemaan oleskelulupaa maahanmuuttovirastolta. Turvallisuustarkastuksen lisäksi arvioidaan onko hakijan ammatin harjoittajista Suomessa pulaa ja myös työvoimatoimisto antaa työlupaan kantansa. Ruotsissa ollaankin muuttamassa työperäistä maahanmuuttoa vapaampaan suuntaan. Myös Suomessa Vanhasen hallituksella on saman suuntaiset päämäärät.[2]
Avioliittojen ja perheen yhdistämisen myötä on saapunut yksittäisiä maahnmuuttajia. Suurimmat maahanmuuttajaryhmät ovat venäläiset ja virolaiset [3].
[muokkaa] Siirtolaisuuden hyödyt ja haitat
Usein lähtömään haitta on saajamaan hyöty ja päinvastoin. Näin lähtömaan hyödyksi voidaan lukea esim. mahdollisuus päästä eroon liikaväestöstä ilman suuria ja radikaaleja omien sisäisten olojen muuttamista eli reformien välttäminen. Toinen etu on eroonpääsy eriseurakuntalaisista eli uskonnollisesti, poliittisesti tai jostain muusta syystä haitallisiksi koetuista henkilöistä. Tätä muuttoa saatetaan lähtömaassa edesauttaa erilaisilla painostustoimilla. Esimerkiksi Venäjän juutalaisiin kohdistuneet ns. progmit ja niiden seurauksena tapahtunut Venäjän juutalaisten muutto eritoten Yhdysvaltoihin 1800-luvun lopulla on tästä oiva esimerkki.
Kun lähtömaa saattaa menettää koulutettua ja osaavaa työvoimaa, niin vastaanottajamaa saa puolestaan laskea edukseen tämän toisessa maassa annetun koulutuksen. Hyvänä esimerkkinä tästä ovat esim. valloonit, jotka aikanaan lähtivät Ruotsiin ja Suomeen ja toivat mukanaan täältä puuttuvaa ammattiosaamista. Vastaanottajamaan demografiset resurssit lisääntyvät nopeasti ja varsinkin aiemmin historiassa tämä ja valtion asukasmäärä oli eräs kansainvälisen politiikan voimatekijä. Suomessa on noin 6000 kansalaisuudeltaan ulkomaalaisen omistamaa yritystä [4].
Siirtolaisuutta voidaan pitää myös eräänlaisena mittarina, sillä siirtolaisia vetää yleensä puoleensa yhteisö, jolla on muuttajien arvostamaa lisäarvoa. Lähtömaa puolestaan kuuluu helposti niiden valtioiden joukkoon, jotka eivät resursseiltaan ja tulevaisuumahdollisuuksiltaan kiinnosta ihmisiä, edes sen omia asukkaita. Tämä lienee esim. Afrikan maiden ongelma juuri tällä hetkellä. Nämä maat ovat suuri väestönluovuttaja eritoten Euroopalle.
[muokkaa] Siirtolaisuuden tieteellinen tutkimus
Siirtolaisuutta on tutkittu tieteellisesti mm. historian ja sosiologian piirissä. Suomessa alan tutkimus on keskittynyt erityisesti Turun yliopistoon, jonka yhteydessä toimii mm. Siirtolaisinstituutti. Historiantutkimuksessa siirtolaisuuteen ovat monipuolisesti ja erikoisesti perehtyneet mm. Keijo Virtanen ja Reino Kero.
Siirtolaistutkimus ei keskity pelkästään lähtemisen syihin ja taustoihin, vaan hyvin oleellista on siirtolaisten selviytyminen kohdemaassa, usein jopa monen sukupolven ajan. Tällä hetkellä lienee mielenkiintoista tutkia suomalaisen siirtolaisuuden vaikutuksia Yhdysvalloissa, sillä sinne aikanaan menneiden luomat rakenteet ja traditiot ovat nopeasti katoamassa uusien sukupolvien ja voimakkaan amerikkalaistumisen myötä.
[muokkaa] Katso myös
- Laiton siirtolaisuus
- Pakolainen
- Akkulturaatio
- Kolonisaatio
- Ankkurilapsi
- Somalit Suomessa
- Suomen väestö
- Amerikansuomalaiset
- Kanadansuomalaiset
- Ruotsinsuomalaiset
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Helsinki pelkää yhä suurempaa kerjäläisten maahantuloa, Helsingin Sanomat 4.8.2008
- ↑ Maahanmuuton pelisäännöt Ruotsissa ja Suomessa uusiksi, Helsingin Sanomat, Pääkirjoitus, 7.4.2008
- ↑ Tilastokeskus, väestötilastot: Ulkomaiden kansalaiset
- ↑ http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Maahanmuuttajien+lapset+valtaväestöä+innokkaampia+yrittäjiä/1135235359994 Maahanmuuttajien lapset valtaväestöä innokkaampia yrittäjiä
