Siioninvuori
הר ציון, جبل صهيون
Siioninvuori
| Tyyppi | |
|---|---|
| Sijainti | |
| Vuoristo |
Jerusalem hills (d) (käännä suomeksi) |
| Korkeus merenpinnasta |
765 m |
| Koordinaatit |
|---|
Siioninvuori (hepr. הר צִיּוֹן, Har Tsiyyon; arab. جبل صهيون, Jabel Sahyoun) on kukkula Jerusalemissa hieman vanhankaupungin muurien ulkopuolella.
Nimen alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Siion-nimen (ṣiyyôn) etymologia on epävarma.[1][2] [3] Raamatussa nimi mainitaan ensimmäisen kerran Toisessa Samuelin kirjassa, jonka mukaan Daavid valloitti Siionin vuorilinnoituksen jebusilaisilta.[4], ja todennäköisesti nimi onkin muinaisten israelilaisten maahantuloa vanhempi.[1][2] Jos se on seemiläistä alkuperää, se saattaa perustua heprean linnoitusta tarkoittavaan sanaan ''ṣiyyôn taikka arabian sanaan siyya, joka merkitsee kuivaa maata, taikka linnaketta tai suojelusta tarkoittavaan sanaan šanā.[2][3] Nimi saattaa myös johtua arabian sanavartalosta ṣahî ("nousta huipulle") tai ṣuhhay ("torni" tai "vuorenhuippu".[3] On myös arveltu, että se saattaisi johtua ei-seemiläisen hurrin kielen sanasta šeya, joka merkitsee jokea tai puroa.[3]
Arabian ja syyrian kielissä nimi esiintyy muodossa Sayhun (arab. صهيون.[5] Sana esiintyy myös Wâdi Sahyûn -nimisen laakson nimessä, joka on vajaan kolmen kilometrin päässä Jerusalemin Jaffan portin ulkopuolella.[5]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toisen Samuelin kirjan mukaan Siioninvuori oli jebusilaisten linnakkeen paikka, jonka Daavid valloitti. Siitä tuli hänen palatsinsa paikka, jonne myös Daavidin kaupunki perustettiin.[4][6]
.JPG)
Jonkin aikaa Salomon temppelin rakentamisen jälkeen Siioninvuorella tarkoitettiin Jerusalemin Temppelivuorta. Se mainitaan Jesajan kirjassa[7], Psalmeissa ja Ensimmäisessä Makkabealaiskirjassa.[6] Ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla, vähän ennen roomalaisten suorittamaa Jerusalemin valloitusta ja toisen temppelin tuhoa, juutalainen historioitsija Josephus kuitenkin selitti Siioninvuoren tarkoittavan lännempänä, laakson toisella puolella olevaa kukkulaa.[6] Sen vuoksi tämä läntinen kukkula, joka ulottuu Jerusalemin vanhankaupungin ulkopuolelle, tuli tunnetuksi Siioninvuorena, mitä nimeä siitä käytetään edelleenkin.[6]
Vuonna 1948 Siioninvuori yhdistettiin kapealla tunnelilla Länsi-Jerusalemin Yemin Moshen kaupunginosaan. Israelin itsenäisyyssodan aikana tarvittiin tällainen vaihtoehtoinen kulkutie Siioninvuorella taistelleiden sotilaiden huoltamiseksi ja haavoittuneiden evakuoimiseksi. Tarkoitukseen suunniteltiin köysirata, jolla voitiin kuljettaa 250 kilogramman kuorma. Köysirataa käytettiin vain öisin, ja päivisin se laskettiin laaksoon, ettei sitä havaittaisi. Matka Israelin tukikohdasta St. John Eye Hospital'ilta Siioninvuorelle kesti kaksi minuuttia. Siioninvuoren valloitti Harelin prikaati 18. toukokuuta 1948.[8]
Israelin itsenäisyyssodasta 1948 vuoden 1967 kuuden päivän sotaan saakka Jerusalemin vanhakaupunki oli Jordanian hallinnassa, eikä israelilaisilla ollut pääsyä sen pyhille paikoille. Vanhankaupungin länsipuoliset kaupunginosat sen sijaan olivat Israelin hallinnassa, mutta Siioninvuori oli ei-kenenkään-maalla Israelin ja Jordanian välissä.[9] Samalla se oli lähimpänä muinaista Jerusalemin temppeliä sijainnut paikka, jonne israelilaisilla oli pääsy, ja siellä sijainnut Daavidin hautarakennuksen katto muodostuikin Itkumuuria korvaavaksi paikaksi, jonne israelilaiset kiipesivät rukoilemaan.[10] Siioninvuorelle johtava kiemurteleva tie sai nimen Paavin tie (Derekh Ha'apifyor) paavi Paavali VI:n vuonna 1964 tekemän historiallisen vierailun kunniaksi.[9]
Legendoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Paikallisen legendan mukaan kaksi insinööriä, jotka vuonna 1538 saivat tehtäväkseen jälleenrakentaa Jerusalemin vanhankaupungin muurit, jättivät erehdyksessä Siioninvuoren ja kuningas Daavidin haudan muurin ulkopuolelle. Turkin sulttaani Suleiman Suuri raivostui tästä virheestä siinä määrin, että tuomitsi heidät kuolemaan.[11]
Nähtävyyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nykyisellä Siioninvuorella sijaitsevia huomattavia paikkoja ovat benediktiiniläinen Neitsyt Marian taivaaseenastumisen luostarikirkko, kuningas Daavidin hauta ja ns. Yläsali, jossa Jeesuksen uskotaan viettäneen viimeisen ehtoollisen. Useimmat historioitsijat ja arkeologit eivät kuitenkaan pidä vuorella sijaitsevaa "Daavidin hautaa" kuningas Daavidin todellisena hautapaikkana.
Vuorella on myös holokaustin uhrien muistoksi rakennettu museo Martef HaShoa (hepr. מרתף השואה). Lisäksi siellä on sekä katolinen että protestanttinen hautausmaa. Katoliselle hautausmaalle on haudattu muun muassa hurskaaksi pakanaksi tunnustettu, 1200 juutalaista holokaustista pelastanut Oskar Schindler[12]. Protestanttiselle hautausmaalle haudatuista henkilöistä tunnetuimpia on arkkitehti Conrad Schick.
Arkeologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1874 englantilainen Henry Maudsley löysi Siioninvuorelta suuren kivenjärkäleen ja useita muinaisia hiottuja kiviä, joiden hän uskoi olevan Josephuksen mainitseman ensimmäisen kaupunginmuurin perustuksia. Osa näistä kivistä käytettiin nykyisen piispa Gobatin koulun (nyk. American Institute of Holy Land Studies and Jerusalem University College) pääportin luona olevan muurin rakentamiseen.[13]
Itäisemmältä vanhankaupungin eteläpuolella olevalta kukkulalta on löydetty rautakautinen porrastettu kivirakennelma, mikä on antanut aihetta teoriaan, jonka mukaan alkuperäinen Siionin vuorilinnoitus sijaitsi siellä.[6]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Terry R. Briley: Isaiah, Volume 1 - The College Press NIV commentary: Old Testament series, s. 49. College Press, 2000. ISBN 0-89900-890-9. Teoksen verkkoversio.
- ↑ a b c Tremper Longman, Peter Enns: Dictionary of the Old Testament: wisdom, poetry & writings, Volume 3, s. 936. InterVarsity Press, 2008. 0-8308-1783-2. Teoksen verkkoversio.
- ↑ a b c d Geoffrey W. Bromiley: International Standard Bible Encyclopedia: E-J Volume 2. Wm. B. Eerdmans Publishing, 1982. ISBN 0-8028-3782-4. Teoksen verkkoversio.
- ↑ a b 2. Sam. 5:6–9
- ↑ a b Palestine exploration quarterly, s. 21. Palestine Exploration Fund, 1977. Teoksen verkkoversio.
- ↑ a b c d e Bargil Pixner, Rainer Riesner: Paths of the Messiah, s. 320-322. Ignatius Press, 2010. ISBN 0-89870-865-6. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Jes. 60:14
- ↑ Mt. Zion Cable Car (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b On the spot Jerusalem Post. Viitattu 3.12.2012.
- ↑ Raphael Israeli: Jerusalem Divided: The Armistice Regime, 1947-1967, s. 6. Routledge, 2002.
- ↑ Bible sites: Mount Zion (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ A sign points to the grave Haaretz.com. Viitattu 3.12.2012.
- ↑ Jerusalem's Essene Gateway