Sigge Ericsson

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

John Sigvard "Sigge" Ericsson (s. 17. heinäkuuta 1930, Alanäset, Ruotsi) on ruotsalainen entinen pikaluistelija, jonka uran huippuvuodet ajoittuivat 1950-luvulle.

Kun Neuvostoliiton luistelijat alkoivat vuonna 1953 kilpailla kansainvälisillä areenoilla, oli Ericsson ensimmäinen luistelija, joka kykeni voittamaan neuvostoliittolaiset. Hänen ensimmäinen arvokisamitalinsa oli pronssi vuoden 1954 EM-kisoista. Seuraavana vuonna hän voitti kultaa sekä Euroopan- että maailmanmestaruuskisoista.

Misurinassa käydyissä 1956 Cortinan talviolympialaisten pikaluisteluissa Ericsson sijoittui 5 000 metrillä hopealle kahdeksan sekuntia Boris Šilkovin takana. 10 000 metrillä Knut Johannesen luisteli ajan 16.46,9, mikä jäi vain neljä sekuntia maailmanennätyksestä. Ericsson kuitenkin pisti vielä tästä sekunnin paremmaksi ja voitti olympiakultaa. Samana vuonna EM-kisoissa Helsingissä hän saavutti pronssia. Vuonna 1957 Sigge jätti EM-kisat väliin keskittyäkseen täysillä kotikaupungissaan Östersundissa käytyihin MM-kisoihin. Kisat menivät kuitenkin penkin alle ja Ericssonin sijoitukseksi jäi yhdeksäs sija. MM-kisat jäivät Ericssonin viimeiseksi kansainväliseksi esiintymiseksi.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä urheilijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.