Siegestor

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Koordinaatit: 48°09′08″N, 11°34′55″E

Siegestor vuonna 2008
Siegestor vuonna 1854
Siegestor pommitusten jäljiltä vuonna 1945

Siegestor (suom. Voitonportti) on Saksassa, Baijerin osavaltion pääkaupungissa Münchenissä sijaitseva Triumphbogen eli riemukaari. Siegestor on yksi kaupungin tärkeimmistä nähtävyyksistä ja nykyisin merkittävä rauhansymboli.


Sijainti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siegestor sijaitsee lähellä Ludwig-Maximilians-yliopistoa, etelästä Odeonsplatzilta alkavan Ludwigstrassen loppupään ja pohjoiseen jatkuvan Leopoldstrassen alkupään yhtymäkohdassa. Siegestorin kohdalla kulkee siten myös kahden kaupunginosan, Maxvorstadtin ja Schwabingin raja.[1]

Rakentaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siegestor rakennettiin vuosina 1843–1850/52 Baijerin kuninkaan Ludwig I:n tilauksesta.[2] Riemukaaren suunnittelusta ja rakentamisesta vastasi arkkitehti Friedrich von Gärtner, joka vuonna 1840 sai toimeksiannon Ludwig I:ltä. Friedrich von Gärtner ei kuitenkaan ehtinyt nähdä luomustaan valmiina, sillä hän kuoli vuonna 1847. Siegestorin rakennustyöt valmistuivat lopulta von Gärtnerin entisen oppilaan, arkkitehti Eduard Mezgerin johdolla.[3]

Siegestorin esikuva oli 300-luvulta peräisin oleva Konstantinuksen riemukaari Roomassa. Ludwig I rakennutti Siegestorin kiitollisuuden- ja kunnianosoituksena Baijerin armeijan sotilaille, jotka olivat taistelleet Napoleonin sodissa vuosina 1813-15. Riemukaaren pohjoispuolelle on isoin kohokirjaimin kirjoitettu Dem Bayerischen Heere (suom. Baijerin armeijalle). Riemukaari on myös koristeltu taisteluaiheisilla reliefeillä.[4]

Siegestor rakentuu isosta keskikaaresta ja kahdesta pienemmästä sivukaaresta. Riemukaaren päälle, keskikaaren yläpuolelle, valettiin Martin von Wagnerin suunnittelema iso pronssinen Löwenquadriga (suom. leijona-nelivaljakko)[5], jota ohjastaa Bavaria – naispuolinen veistoshahmo, joka symboloi Baijeria. Siegestorin quadrigassa on hevosten sijaan neljä leijonaa, sillä leijona on Baijerin heraldinen eläin.

Riemukaaren eteläpuolella oli alun perin kirjoitus Erbaut von Ludwig I Koenig von Bayern MDCCCL (suom. Baijerin kuninkaan Ludwig I:n rakennuttama 1850).[6]


Myöhemmät vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisessa maailmansodassa Siegestor tuhoutui pahoin, erityisesti quadriga tuhoutui täysin. Sodan jälkeen, 1950-luvun lopulla riemukaari jälleenrakennettiin ja entisöitiin osittain, mutta ei täysin alkuperäistä vastaavaan kuntoon. Siihen jätettiin tarkoituksella näkyviin sodan aiheuttaman tuhon jälkiä. Vuonna 1958 valmistuneessa restauroinnissa ei esimerkiksi jälleenrakennettu tuhoutunutta quadrigaa.[7]

Vain osittaisella jälleenrakennuksella pyrittiin luomaan Siegestorille uusi merkitys nimenomaan rauhansymbolina. Tätä korostaa myös riemukaaren eteläpuolelle laadittu uusi kohokirjoitus Dem Sieg geweiht, vom Krieg zerstört, zum Frieden mahnend (suom. Voitolle pyhitetty, Sodan tuhoama, Rauhaan kehottava). Uuden muistotekstin laatijaksi mainitaan yleensä Wilhelm Hausenstein, mutta kunnia saattaa kuitenkin oikeasti kuulua professori Hanns Braunille.[8]

Vasta vuonna 1972 Siegestorin huipulle rakennettiin uusi, alkuperäisen mukainen quadriga. Sen valmisti müncheniläinen kuvanveistäjä Elmar Dietz.[9]


Kulttuurikuriositeetti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Die Insel[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aivan Siegestorin naapurissa, osoitteessa Leopoldstrasse 4, asui vuodesta 1900 lähtien Alfred Walter Heymel, yksi kirjallisuus- ja taidelehti Die Inselin – josta sitten syntyi kirjakustantamo Insel Verlag – perustajista ja julkaisijoista. Parin vuoden ajan tässä Siegestorin kupeessa olevassa talossa järjestettiin eksklusiivisia illanviettoja, joissa saatettiin nähdä esimerkiksi tanssija Isadora Duncanin yksityisesityksiä. Die Inselin julkaisemiseen osallistunut Otto Julius Bierbaum kirjoitti myöhemmin romaanin Prinz Kuckuck, jossa hän varsin kriittisesti kuvaili havainnoimaansa boheemia ja sensualistista elämäntapaa.[10]


Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. München Reiseführer. Sehenswürdigkeiten. Das Siegestor in München. (saksaksi): http://www.muenchen-reisefuehrer.de/Siegestor.htm
  2. Suurin osa lähteistä ilmoittaa rakennusvuosiksi 1843-52. Kuitenkin esimerkiksi riemukaaren eteläpuolen alkuperäisessä kohokirjoituksessa viitataan valmistumisvuoteen 1850, samoin Eduard Mezgerin biografiassa.
  3. ArchInform. Friedrich Eduard Mezger. (englanniksi): http://eng.archinform.net/arch/114000.htm
  4. Das offizielle Stadtportal. Sehenswürdigkeiten München. Siegestor. (saksaksi): http://www.muenchen.de/Rathaus/raw/Tourismusamt/sehenswuerdigkeiten/Tore__Hallen_und_Plaetze/Siegestor.html
  5. A View on Cities. Munich. Siegestor. (englanniksi): http://www.aviewoncities.com/munich/siegestor.htm
  6. Maritime Quest. Siegestor. (englanniksi): http://www.maritimequest.com/misc_pages/monuments_memorials/siegestor.htm
  7. attraktionen.info. Siegestor in München. (saksaksi): http://www.attraktionen.info/muenchen/siegestor/
  8. Das offizielle Stadtportal. Stadtgeschichte. Schwabing-Freimann. Siegestor. (saksaksi): http://www.muenchen.de/Rathaus/kult/stadtgeschichte/kgp/schwabing_freimann/schwabing_der_boheme/01_siegestor.html
  9. München Reiseführer. Sehenswürdigkeiten. Das Siegestor in München. (saksaksi): http://www.muenchen-reisefuehrer.de/Siegestor.htm
  10. Das offizielle Stadtportal. Stadtgeschichte. Schwabing-Freimann. Siegestor. (saksaksi): http://www.muenchen.de/Rathaus/kult/stadtgeschichte/kgp/schwabing_freimann/schwabing_der_boheme/01_siegestor.html

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]