Shuriken

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Bo-shuriken, heitettävä metallipiikki.

Shurikenit ovat heitettäviä teräaseita. Shurikenia käsittelevää taistelutaitoa kutsutaan shuriken-jutsuksi.

Vastoin yleisiä uskomuksia, shurikeneja ei suunniteltu käytettäväksi ensisijaisena aseena, vaan harhauttamiseen tai taktiseksi aseeksi. Luultavasti shurikenin tarkoitus oli vammauttaa tai kiinnittää vastustajan huomio hetkeksi muualle. Hyökkäykseen lähtevä vihollinen saatiin mahdollisesti hämmentymään teräaseen osuessa; näin saatiin hiukan lisäaikaa oman vastatekniikan tuottamiseen. Hyvin harvoin tällainen pieni teräase sai aikaiseksi vakavia vammoja puhumattakaan kuolemasta. Jos vastustaja haluttiin eliminoida kerralla, heitettiin puukko tai lyhyt miekka.

Heittonuoli, bo shuriken[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Samuraiden shurikenina saatettiin käyttää pitkän miekan yhteydessä kuljetettua syömävälinettä jota opeteltiin varta vasten heittämään, shurikenina käytettiin myös teroitettuja hiusneuloja, tavallisia, isoja rautanauloja tai metallisia syömäpuikkoja, jollaiset olivat yleisiä Koreassa. Joissain tapauksissa bo shurikenit oli tehty varta vasten heittoaseiksi, niitä saatettiin kantaa näkyvillä varustuksen yhteydessä esimerkiksi käsivarren tai säären suojuksessa, jossa ne toimivat lisäsuojana jos niille ei taistelussa ollut käyttöä.

Vanhimman katkeamattoman Japanilaisen bujutsu-koulukunnan Tenshin shōden Katori shintō-ryūn (jap. 手裏剣術, shurikenjutsu, heittopiikin käyttötekniikat) ovat tehokkaita kuuden metrin etäisyydelle saakka. Tämä tarkoittaa, että heittopiikkien käytön hallitseva voi puolustautua salkoaseella (keihäs yari tai naginata) varustautunutta vastaan tarvitsematta jäädä näiden tehokkaalle toimintaetäisyydelle.[1]

Heittotähti, hira shuriken[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heittotähti

Heittotähti tunnetaan myös nimillä shaken ja kurumaken. Ne ovat olleet käytössä ninjoilla ja samurailla. Todennäköisesti heittotähdet olivat enemmänkin ninjojen välineistöä kuin samurailuokan aseita. Heittotähdissä oli useita teriä, joskin neliteräiset olivat yleisempiä, sillä moniteräisempiä pidettiin liian huomiota herättävinä tai vaikeina käsitellä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Risuke Ōtake: Katori shintō-ryū Warrior Tradition. Koryu Books, Berkely Heights; New Jersey, 2007. ISBN 1-890536-20-2.
Viitteet
  1. Risuke Ōtake, s. 230-231