Shatt al-Arab

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Shatt al-Arab
Veneilyä Basrassa Šatt al-Arabilla
Veneilyä Basrassa Šatt al-Arabilla
Alkulähde Eufratin ja Tigriksen yhtymä
Laskupaikka Persianlahti
Maat Irak ja Iran
Pituus 200 km

Shatt al-Arab[1] (arab. شط العرب‎, Šaṭṭ al-‘arab, "Arabien rannikko", pers. ‏اروندرود‎, Arvandrūd, "Vuolas joki") on Eufratin ja Tigrisin yhdistyessä syntynyt joki, joka virtaa Irakissa Basran ja etelämpänä Irakin ja Iranin rajalla al-Fawin (Faon niemimaan) lähelle Persianlahteen noin 200 km matkan. Joki on tärkeä yhteys merelle etenkin Irakista, jolla on vain 40 km merenrantaa ja useat sen suuret kaupungit sijaitsevat Eufratin tai Tigrisin varrella. Shatt al-Arabin leveys on Basrassa 37 km ja al-Fawin seudulla 500 m. Muinoin noin 3000 eaa. tämä alue oli merta. Klaudios Ptolemaios mainitsee, että Eufratilla ja Tigrisillä oli aiemmin eri jokisuut, ja että jokien yhdistyminen oli tapahtunut vain muutama vuosisata ennen hänen syntymäänsä.

Shatt al-Arab on ollut historiallisesti Persian/Iranin ja Irakin välisten kiistojen lähde. Kiistat ratkaistiin 1937 sopimuksella, jonka mukaan maiden välinen raja kulki Persian puoleisella rannalla veden matalimman tason kohdalla, paitsi Abadanin ja Khorramshahrin kaupunkien kohdalla, missä raja oli joen syvin kohta. Tämä antoi koko vesiväylän Irakin hallintaan ja joella purjehtivat alukset kulkivat Irakin lipun alla ja maksoivat sille maksuja. Huhtikuussa 1969 Iran sanoi irti sopimuksen ja kieltäytyi maksamasta maksuja Irakille, mitä Irak piti kansainvälisen oikeuden vastaisena sopimusrikkona. 24. huhtikuuta 1969 iranilainen alus purjehti sotalaivojen suojaamana iranilaiseen satamaan maksamatta maksuja ja maat siirsivät pian sotajoukkojaan rajoilleen. Iran alkoi tukea pohjois-Irakin kurdeja, mikä vaaransi Irakin leipäkorina pidetyn Kurdistanin vakauden. Talvella 1973–1974 maiden välillä tapahtui avoimia yhteenottoja, jotka saivat Irakin armeijan ja talouden romahduksen partaalle. Tässä tilanteessa solmittiin Algerin sopimus maaliskuussa 1975, jossa raja Shatt al-Arabilla vedettiin joen syvintä kohtaa pitkin (thalweg-periaate). Irak luopui paitsi puolesta jokea, myös vaatimuksestaan Iranin Khuzestaniin ja Iran lopetti tukensa Irakin kurdikapinallisille. Sopimusta oli neuvottelemassa Irakin varapresidentti Saddam Hussein.

26. tammikuuta 1979 Iranin šaahi Muhammed Reza Pahlavi pakeni maasta ja helmikuussa maahan palasi Ajatollah Khomeini, jonka johdolla julistettiin 1. huhtikuuta islamilainen tasavalta. Islamilainen tasavalta alkoi kannustaa myös Irakin shiioja nousemaan vallanpitäjiään vastaan. 16. heinäkuuta Saddam Hussein nimitettiin Irakin presidentiksi. Maaliskuussa 1980 maiden väliset suhteet katkesivat ja useita Irakin vallanpitäjiä vastaan tehtiin murhayrityksiä. Touko–elokuussa maiden välisellä rajalla käytiin taisteluja. 17. syyskuuta 1980 Irak sanoi irti vuoden 1975 sopimuksen ja julisti koko Shatt al-Arabin kuuluvan itselleen ja hyökkäsi Iraniin 23. syyskuuta. Joen varrella käytiin Iranin–Irakin sodan tärkeimmät taistelut.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Efraim Karsh: The Iran-Iraq War 1980–1988. Osprey, 2002.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kerkko Hakulinen ja Sirkka Paikkala: Pariisista Papukaijannokkaan, s. 170. Suomenkieliset ulkomaiden paikannimet niiden vieraskieliset vastineet. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2013. 978-952-5446-80-7.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Shatt al-Arab.
Tämä meriin, järviin, jokiin tai muihin vesimuodostumiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.