Shaku (sauva)
Shaku (jap. 笏) on japanilainen nimi litteälle rituaalisauvalle tai valtikalle, joka on alun perin kotoisin Kiinasta. Shaku valmistetaan yleensä japaninmarjakuusesta, orjanlaakerista, kirsikasta, sakakipuusta tai sugista.[1] Shaku esiintyi usein shōgunien tai aatelisten muotokuvissa, mutta nykyään sitä käyttävät pääasiassa šintolaiset papit (kannushi).
Shakun käyttö rituaalisauvana alkoi Kiinassa, jossa sitä kutsutaan mandariiniksi nimellä hù ja kirjoitetaan samalla kirjoitusmerkillä.[2] Shakua tarkoittavan kirjoitusmerkin oikea lukutapa on kotsu, mutta koska myös luuta tarkoittava merkki (jap. 骨, hone) voidaan lukea samalla tavalla, lukutapaa vältetään sen aiheuttamien mielleyhtymien vuoksi.[1] Merkin epätavallinen lukutapa vaikuttaa olevan peräisin siitä, että sauva on noin yhden shakun pituinen (vanha mittayksikkö, jonka pituus on 30,3 senttimetriä).[1]
Alkuperä ja kehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Shaku tai teita (jap. 手板) on noin 35 senttimetrin pituinen sauva tai valtikka, jota pidetään pystyasennossa oikeassa kädessä. Se kuului perinteisesti aatelisen muodolliseen asuun (sokutai, katso kuva).[3] Nykyään sitä käyttävät kuitenkin pääasiassa šintolaiset papit uskonnollisten seremonioiden aikana, ei ainoastaan sokutain vaan myös muiden muodollisten vaatteiden kanssa, kuten jōe, kariginu (jap. 狩衣) ja ikan (jap. 衣冠).[1][3] Keisarin shaku on enemmän tai vähemmän suorakulmiomainen molemmista päistä, kun taas vasallin shaku on yläpäästä pyöreä ja alhaalta kulmikas. Molemmat kapenevat alaspäin. Tammea pidetään parhaana puuna, ja sitä seuraavat orjanlaakeri, kirsikka, sakaki ja sugi eli japaninsetri.[4]
Shakun takaosaan oli alun perin tarkoitus kiinnittää paperisuikale, johon oli kirjoitettu ohjeita ja muistiinpanoja seremoniaa tai tapahtumaa varten. Myöhemmin se kehittyi kuitenkin puhtaasti seremonialliseksi välineeksi, jonka tarkoitus oli lisätä rituaaleihin arvokkuutta.[1] Vuonna 701 käyttöön otetun Taihō-lakikokoelman mukaan viidennen tai ylemmän tason aatelisten tuli käyttää norsunluista shakua, kun taas alemmat aateliset saivat tyytyä tammeen, marjakuuseen, orjanlaakeriin, kirsikkaan, sakakiin, sugiin tai muihin puihin.[1][3] Norsunluuta oli kuitenkin liian vaikea saada, joten lakia muutettiin.[4] Vuonna 927 kirjoitetun laki- ja säädöskokoelman Engishikin mukaan kaikki saivat käyttää viimeistelemättömästä puusta valmistettua shakua, paitsi silloin, kun he olivat pukeutuneet erityisiin seremoniallisiin vaatteisiin (jap. 礼服, reifuku).[1][3]
Kuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
-
Pohjoisen Song-dynastian kansleri Fàn Zhòngyān (989–1052) kädessään hù (笏). -
Shōgun Minamoto no Sanetomo. -
Kaksi kannushia Kiotossa.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g Shaku. DVD-versio. Iwanami Kōjien Japanese dictionary, 2008, 6. painos.
- ↑ Riittien kirjan mukaan "笏長二尺六寸，中宽三寸。" (Hù (笏) on kahden chǐn ja kuuden cùnin pituinen, [ja sen] keskiosan leveys on kolme cùnia.) – varhaisin shakulle esitetty standardi.
- ↑ a b c d Shaku Encyclopedia of Shinto – Kokugakuin University. Viitattu 22. joulukuuta 2009.
- ↑ a b Takada, Shizuo: Shaku Nihon saihyakka zensho online – Shogakukan. Arkistoitu 30.4.2017. Viitattu 22. joulukuuta 2009.