Shakin maailmanmestaruusottelu 1910 (Lasker-Schlechter)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Shakin maailmanmestaruusottelu pelattiin vuonna 1910 Emanuel Laskerin ja Carl Schlechterin välillä.

Lasker oli neuvotellut saksalaisen shakkimestari Carl Schlechterin kanssa maailmanmestaruusottelusta ensimmäistä kertaa jo voitetun Tarrasch-ottelun jälkeen. Ottelun oli aluksi tarkoitus sisältää yhteensä kolmekymmentä peliä Lontoossa. Rahoitusongelmien takia pelien määrä rajattiin ensin viiteentoista ja lopulta kymmeneen. Ottelu päätettiin pelata puoliksi Wienissä ja Berliinissä. Shakkihistorioitsijoiden keskuudessa on ollut kiistaa siitä, mitkä todella olivat ottelun ehdot. Yleisimmin on kuitenkin hyväksytty, että Lasker vaati, että Schlechterin pitää voittaa ottelu kahden pisteen erolla, jotta hän voittaisi maailmanmestaruustittelin. Tämä oli kuitenkin aivan liian tiukka vaatimus, kun ottaa huomioon, että ottelu koostui vain kymmenestä pelistä. Pelit alkoivat 7. tammikuuta 1910 Wienissä. Neljä ensimmäistä peliä olivat kaikki espanjalaista ja päättyivät tasan. Schlechter olikin tunnettu remissipelaajana, sillä yli puolet hänen peleistään päättyivät tasan. Viides peli oli myös espanjalaista Laskerin pelatessa mustilla. Tilanne oli Laskerille edullinen; hänellä oli kaksi vapaasotilasta, mutta kuningas avoimella paikalla, kun molemmilla oli vielä kuningatar ja torni pelissä. Lasker kuitenkin teki virheen, minkä seurauksena Schlechter teki maailmanmestarista matin ja meni 3-2 johtoon. Tässä vaiheessa pelipaikka vaihtui Berliiniksi, missä Schlechter pelasi voitosta yrittäen saavuttaa kahden pisteen etumatkaa. Neljä seuraavaa peliä päättyivät siitä huolimatta tasan, jolloin viimeisessä pelissä oltiin tilanteessa 5-4 Schlechterin hyväksi. Viimeisessä pelissä Schlechter saavutti mustilla pelatessaan slaavilaisen puolustuksen Schlechterin muunnelmaa sekavan aseman. Hänellä olisi ollut tilanteessa mahdollinen voitto, mutta ainakin tasapeli. Schlechter lähtikin pelaamaan voitosta saavuttaakseen kahden pisteen etumatkan, mutta erehtyi tekemään virheellisen laadunuhrauksen. Tilanne olisi vieläkin ollut tasan, mutta hän jatkoi voittoyrityksiään antaen lopulta Laskerille tarpeeksi etua pelin voittoon. Ottelu päättyi tasan ja Lasker säilytti mestaruutensa. Jotkut ovat esittäneet Schlechterin viimeisen pelin tappion syyksi muun muassa salaista sopimusta Laskerin kanssa, mutta näitä teorioita ei ole laajalti hyväksytty shakkihistorioitsijoiden keskuudessa.

Pistetaulukko

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]