Shahab (ohjus)

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Shahab-3)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

 

Shahab 3.

Shahab "tähdenlento" on nimitys joillekin Iranin strategisille ohjuksille. Niillä Iran pystyy uhkaamaan myös Israelia. Maalla ei ole toistaiseksi (vuoden 2009 toukokuussa) ydinaseita. Shahab-ohjuksista pisimmälle kantavat vuonna 2009 Shahab-3 ja sen muunnelma Ghadr-110. Shahab 3 kantaa 1300-2100 km, ja Ghadr-110 jopa 2500-3000 km.lähde?

Shahabit 1 ja 2[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Shahab 1 on 300 km kantava Scud-B:n pienempi versio. Shahab-2 on Scud-C:n muunnelma, joka kantaa 750 km ja on tarkkudeltaan 50 m.

Zelzal[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joidenkin tietojen mukaan nimeä Zelzal käytettäisiin Shahab-ohjuksistakin. Mutta Iranilla on myös toisentyyppisiä lyhyen kantaman Zelzal-ohjuksia, jotka lienevät venäläisen FROG-raketin muunnelmia. Eri muunnelmat kantavat 150, 210 ja 400 km.

Shahab-3[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esimerkiksi 2003 käyttöönotettu Shahab-3 kantaa noin 1300-2100 kilometriä. Kantomatka ulottuu Israeliin asti. Shahab-3 perustuu Pohjois-Korean Nodong 1-ohjukseen.

Shahab-3 käyttää nestemäistä polttoainetta ja on siten melko hidas laukaista. Ohjus osuu kohteeseensa 90-4000 metrin tarkkuudella, varmoja tietoja tästä ei ole. Ohjuksessa saattaa olla tarkkuutta huomattavasti lisäävä GPS-ohjaus. Sen taistelukärki on painoltaan 760-1000 kg. Ohjus pystyy kuljettamaan ydinkärjen. Toki ohjus soveltuu tavanomaisen räjähteen ja kemiallisen aseen kuljettamiseen. Aikaisemmat Shahabit olivat lyhyen kantaman Scud-ohjuksia. Iran aikoo luultavasti hankkia uusia, pidemmän kantaman ohjuksia.lähde?

Ghadr 110[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ghadr 110 on Shahab 3A:sta eli Ghadr 101:stä kehitetty ohjus, jonka ylemmän vaiheen polttoaine on luultavasti kiinteä. Ghadr 110 kantaa noin 1800 km ja on nopeampi laukaista kuin Shahab-3:n ensimmäinen versio.[1]

Koussar[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Projekti Koussar tai Kowar lienee Iranin hallituksen suunnitelma 4000-5000 km kantaman IRBM tai jopa mannertenvälisen ohjuksen kehittämiseksi. Ohjus saattaa perustua jo vanhentuneeseen R-14 Tšusovajassa käytettyyn RD-126-moottoriin. Kehitteillä oleva ohjus saattaa olla tuleva Shahab-5 tai 6.lähde?

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ghadr 110 (Arkistoitu – Internet Archive) Missile Threat

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä aseisiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.