Seventh Son of a Seventh Son
| Seventh Son of a Seventh Son Iron Maiden |
||
|---|---|---|
 |
||
| Studioalbumin tiedot | ||
| Nauhoitettu | Musicland Studios, München, Saksan liittotasavalta 1987– maaliskuu 1988 | |
| Julkaistu | 11. huhtikuuta 1988 | |
| Formaatti | LP, MC, CD | |
| Tuottaja(t) | Martin Birch | |
| Tyylilaji | heavy metal progressiivinen metalli |
|
| Kesto | 44:14 | |
| Levy-yhtiö | EMI | |
| Listasijoitukset | ||
| Iron Maidenin muut julkaisut | ||
| Somewhere in Time 1986 |
Seventh Son of a Seventh Son 1988 |
No Prayer for the Dying 1990 |
Seventh Son of a Seventh Son on brittiläisen metallimusiikkia esittävän Iron Maidenin seitsemäs studioalbumi. Albumi nousi listan kärkeen yhtyeen kotimaassa Britanniassa ja Suomessa ilmestyessään vuonna 1987.
Albumin kappaleista "Can I Play with Madness", "The Evil That Men Do", "The Clairvoyant" ja "Infinite Dreams" julkaistiin singlet, ja ne kaikki nousivat Britannian singlelistan kärkikymmenikköön (sijoille 3, 5, 6, ja 6 edellä mainitussa järjestyksessä).[9] Yhtye julkaisi myös konserttivideon Maiden England, joka nousi videolistan ykköseksi.[9]
Sisällysluettelo |
Historia ja äänittäminen [muokkaa]
Albumi äänitettiin Münchenissä helmikuun ja maaliskuun välisenä aikana Musiclands-studiolla 1988.[10] Albumin tuotti ja miksasi Martin Birch. Miksaamisen Birch teki Wissnerin kanssa.[11] Albumilla soi myös poikkeuksellisesti kosketinsoittimet.[12]
»Mielestäni se oli paras levy, jonka me Piece Of Mindin jälkeen teimme. [...] Mä pidin siitä, koska se oli progressiivisempi – mun mielestä kosketinsoitin sopi levylle todella suurenmoisesti – koska sillä oli suuri vaikutus mun nuoruudessa. [...]»
(Steve Harris[12])
Seventh Sonilla on edeltäjänsä Somewhere in Timen tapaan syntetisaattoreita, mutta niitä käytetään ensimmäisen kappaleen aloitusriffiä lukuun ottamatta vain etäisesti taustalla. Progressiiviset vaikutteet kuuluvat levyn monimutkaisissa sävellyksissä. Yhtye teki kuitenkin musiikillisen täyskäännöksen seuraavalla albumillaan No Prayer for the Dying, joka on soundeiltaan huomattavasti raskaampi ja tyyliltään paljon yksinkertaisempi.lähde?
Albumilla soittanut Iron Maidenin pitkäaikainen kitaristi Adrian Smith lähti yhtyeestä vuonna 1989, koska hän ei pitänyt kappalemateriaalin muuttumisesta yksinkertaisemmaksi Seventh Sonin jälkeen.[13] Smith kuitenkin palasi Iron Maideniin vuonna 1999.
Albumin teema, sanoitukset ja synty [muokkaa]
»Se oli meidän seitsemäs studiolevy, eikä mulla ollut sille nimeä valmiina eikä mitään ideoita muutenkaan. Sitten mä luin tarinan seitsemännen pojan seitsemännestä pojasta, myyttisestä hahmosta, jolla sanotaan olevan kaikkia paranormaaleja kykyjä, kuten ennustajan lahja ja niin edelleen. Ja aluksi se oli enemmän mun mielestä vain hyvä nimi seitsemänelle levylle. Mutta sitten mä soitin Bruce [Dickinsonille] ja aloin kertoa hänelle siitä, ja idea alkoi kasvaa.»
(Steve Harris.[14])
Seventh Son of a Seventh Sonia on kuvailtu väljättäin temaattiseksi.[14]
Albumin avausraita on Bruce Dickinsonin ja Adrian Smithin säveltämä "mahtipontinen "Moonchild".[14] Kappale perustuu Aleister Crowleyn vuonna 1917 ilmestyneeseen Moonchild-romaaniin. Steve Harrisin säveltämä "Infinite Dreams" on "Jimi Hendrix -tapainen kitarointi".[14] Kappaleen "Can I Play with Madness" sävelsivät Adrian Smith, Bruce Dickinson ja Steve Harris. Harris keksi kappaleen keskikohtaan kompin muutoksen ja instrumentaaliosuuden.[15] Smithin, Dickinsonin ja Harrisin säveltämää "The Evil That Men Dota" on kuvailtu "murskaavan pakkomielteenomaiseksi".[14]
Harrisin säveltämää nimikkokappaletta "Seventh Son of a Seventh Sonia" on verrattu Powerslavella olleeseen "Rime of the Ancient Mariner" -kappaleeseen pituudensa vuoksi.[14] Dave Murrayn ja Harrisin säveltämää "The Prophecyä" on sanottu Murrayn parhaaksi sävellykseksi. Kappale on yksi bändin raskaimpia.[14] Harrisin säveltämä "The Clairvoyant" on "henkimaailmaa ilmaiseva kappale".[14] Perättäiset raidat "Seventh Son of a Seventh Son", "The Prophecy" ja "The Clairvoyant" ovat selvimmin temaattisesti yhtenäisiä. Viimeinen kappale on Harrisin ja Dickinsonin säveltämä "Only The Good Die Young", joka kertoo "verestä ja hiestä".[14]
Seventh Son of a Seventh Son sisältää runsaasti uskonnollista sekä muinaisiin tarinoihin liittyvää symboliikkaa ja perustuu löyhästi Orson Scott Cardin Seventh Son -kirjasarjaan.
Arvostelut, palkinnot ja kunnianosoitukset [muokkaa]
Albumi sai yleisesti hyvää kritiikkiä. Yhdysvalloissa albumia kuitenkin pidettiin "thrash metal -aikakaudella" (1980-luvun lopusta 1990-luvun alkuun) syntetisaattoreilla "höystettynä" ja "popmaisena".[16][12]
Korroosion Aki Nuopponen sanoi Seventh Son Of A Seventh Son olevan "sekä sävellyksiensä että teemansa kannalta moniulotteinen albumi, josta saattaa löytää koko matkan ajan kaikkia parhaita Iron Maiden -aineksia aina herkullisimmista kitaraharmonioista ja -melodioista tarttuviin lauluraitoihin ja instrumentaalisiin yksityiskohtiin".[11] Allmusic-sivuston Greg Prato puolestaan kehui albumia ja sanoi sen päättäneen yhtyeen kulta-ajan.[17]
Albumin arvosteluja [muokkaa]
Kappaleet [muokkaa]
A-puoli
- Moonchild – 05:39 (säv. Smith/Dickinson)
- Infinite Dreams – 06:09 (säv. Harris)
- Can I Play with Madness – 03:31 (säv. Smith/Dickinson/Harris)
- The Evil That Men Do – 04:34 (säv. Smith/Dickinson/Harris)
B-puoli
- Seventh Son of a Seventh Son – 09:53 (säv. Harris)
- The Prophecy – 05:05 (säv. Murray/Harris)
- The Clairvoyant – 04:27 (säv. Harris)
- Only The Good Die Young – 04:41 (säv. Harris/Dickinson)
Singlet [muokkaa]
Can I Play with Madness [muokkaa]
| Can I Play with Madness 3:30 (20. maaliskuuta 1988, EMI) |
The Evil That Men Do [muokkaa]
| The Evil That Men Do 4:33 (1. elokuuta 1988, EMI) |
|
The Clairvoyant [muokkaa]
| The Clairvoyant 4:27 (7. marraskuuta 1988, EMI) |
|
Infinite Dreams [muokkaa]
| Infinite Dreams 6:04 (6. marraskuuta 1989, EMI) |
|
Kokoonpano [muokkaa]
- Bruce Dickinson – Laulu
- Steve Harris – Basso, taustalaulu, jousisyntetisaattori
- Dave Murray – Soolokitara, rytmikitara
- Adrian Smith – Soolokitara, rytmikitara, taustalaulu, syntetisaattori
- Nicko McBrain – Rummut
Vierailijat:
- Michael Kenney – Kosketinsoittimet
Seventh Tour of a Seventh Tour [muokkaa]
Kuten aikaisempiakin Iron Maiden -albumeita, tätäkin seurasi massiivinen maailmankiertue nimeltään Seventh Tour of a Seventh Tour, jonka yhtenä etappina oli myös Suomi vuonna 1988.
Vuonna 1988 yhtye esiintyi Doningtonin Monsters of Rock -festivaalin pääesiintyjänä rikkoen festivaalin kävijäennätyksen keräämällä 108 000 katsojaa paikan päälle.[9]
Lähteet [muokkaa]
- Wall, Mick: Iron Maiden – Run to the Hills. Johnny Kniga, 2004. ISBN 978-951-0-29114-6.
Viitteet [muokkaa]
- ↑ Timo Pennanen: Sisältää hitin, s. 166. Otava, 2006. ISBN 9789511210535.
- ↑ Discography - Iron Maiden everyHit.com. Viitattu 12.12.2008. (englanniksi)
- ↑ Iron Maiden - Seventh Son of a Seventh Son (Album) hitparade.ch. Viitattu 12.12.2008. (saksaksi)
- ↑ Iron Maiden - Seventh Son of a Seventh Son (Album) norwegiancharts.com. Viitattu 12.12.2008. (englanniksi)
- ↑ Iron Maiden - Seventh Son of a Seventh Son (Album) swedishcharts.com. Viitattu 12.12.2008. (englanniksi)
- ↑ Suchergebnis Charts-Surfer. Viitattu 12.12.2008. (saksaksi)
- ↑ Iron Maiden - Seventh Son of a Seventh Son (Album) austriancharts.at. Viitattu 12.12.2008. (saksaksi)
- ↑ Artist Chart History - Iron Maiden Billboard. Viitattu 12.12.2008. (englanniksi)
- ↑ a b c
- Seventh Son of a Seventh Son. Iron Maiden EMI 1998
- ↑ Wall s. 397
- ↑ a b c Aki Nuopponen: Iron Maiden - 7th Son Of A 7th Son 13.7.2005. Korroosio. Viitattu 11.12.2008.
- ↑ a b c Wall s. 398-399
- ↑ Paul Stenning: ”Chapter 10: Dare To Fail”, Iron Maiden: Thirty Years of the Beast, the Unauthorised Biography, s. 133. Chrome Dreams, 2006. ISBN 1-84240-361-3. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i Wall s. 399-400
- ↑ Wall s. 401-402
- ↑ Toni Lyytikäinen: Iron Maiden: Seventh Son of a Seventh Son, 1988 27.7.2008. Desibeli.net. Viitattu 12.12.2008.
- ↑ a b Greg Prato: Seventh Son of a Seventh Son Review Allmusic. Viitattu 12.12.2008. (englanniksi)
- ↑ Iron Maiden - Seventh Son Of A Seventh Son (10/10) - Großbritannien - 1988 4.9.2003. The Metal Observer. Viitattu 12.12.2008. (saksaksi)
