Sergei Dovlatov

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sergei Donatovich Dovlatov (Mechik)
Mount Hebronin hautausmaa, New York, 26. heinäkuuta, 2010
Mount Hebronin hautausmaa, New York, 26. heinäkuuta, 2010
Syntynyt 3. syyskuuta 1941
Ufa, Baškortostanin tasavalta, Neuvostoliitto
Kuollut 24. elokuuta 1990 (48 vuotta)
New York, New York, Yhdysvallat
Ammatit journalisti, kirjailija
Äidinkieli venäjä
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Sergei Donatovitš Dovlatov (Metšik) (ven. Серге́й Дона́тович Довла́тов (Ме́чик); 3. syyskuuta 1941 Ufa, Baškortostan, Neuvostoliitto24. elokuuta 1990 New York) oli venäläinen journalisti ja kirjailija.

Hän opiskeli suomea Leningradin yliopistossa 1950–1960-luvun taitteessa. Hänen lähipiirinsä kuuluivat "Ahmatovan orvot" -ryhmän runoilijat Joseph Brodsky, Anatoli Naiman ja Jevgeni Rein. Dovlatov asui Virossa 1972–1975. Palattuaan Leningradiin julkaisi kertomuksia epävirallisesti samizdatissa, myös lännessä. Tekstien neuvostokriittisyys aiheutti ongelmia Dovlatoville, ja Dovlatov emigroitui vuonna 1978 Yhdysvaltoihin äitinsä, vaimonsa ja tyttärensä kanssa. Dovlatov asui New Yorkissa ja työskenteli The New American -sanomalehdessä. The New Yorker julkaisi hänen kertomuksiaan.[1]

Venäjällä Dovlatovia julkaistiin enemmän hänen kuolemansa jälkeen. Kaiken kaikkiaan hänen teoksiaan on käännetty yli 25 kielelle.[1][2]

Dovlatovin teoksia on suomentanut Pauli Tapio, ja Tomi Huttunen arvioi hänen työtään taidokkaaksi Dovlatovin viimeiseksi jäänyttä teosta Haarakonttoria käsittelevässä kritiikissään.[3] Samoin sanoo Pekka Pesonen arvioidessaan Matkalaukkua: "Suomennos on mainio. Se välittää alkutekstin elävyyden ja vivahteikkuuden luovan kekseliäästi ja pelkistetyn vetävästi."[4]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • The Invisible Book (Невидимая книга) – Аnn Arbor: Ardis, 1977
  • Solo on Underwood : Notebooks (Соло на ундервуде: Записные книжки) – Paris: Третья волна, 1980.
  • The Compromise (Компромисс) – New York: Серебряный век, 1981.
  • The Zone : A Prison Camp Guard's Story (Зона: Записки надзирателя) – Ann Arbor: Эрмитаж, 1982.
  • The Reserve (Заповедник) – Аnn Arbor: Эрмитаж, 1983.
  • The March of the Single People (Марш одиноких) – Holyoke: New England Publishing Co, 1983.
  • Ours (Наши) – Ann Arbor: Ардис, 1983.
  • Demarche of Enthusiasts (Демарш энтузиастов) (cowritten with Vagrich Bakhchanyan and N. Sagalovskij) – Paris: Синтаксис, 1985.
  • Craft : A Story in Two Parts (Ремесло: Повесть в двух частях) – Ann Arbor: Ардис, 1985.
  • A Foreign Woman (Иностранка) – New York: Russica Publishers, 1986.
  • Suitcase (Чемодан) – Tenafly: Эрмитаж, 1986.
  • The Performance (Представление) – New York: Russica Publishers, 1987.
  • Not only Brodsky : Russian Culture in Portraits and Jokes (He только Бродский: Русская культура в портретах и в анекдотах) (cowritten with M. Volkova) – New York: Слово – Word, 1990.
  • Notebooks (Записные книжки) – New York: Слово – Word, 1990.
  • Affiliate (Филиал) – New York: Слово – Word, 1990.

Suomennetut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pauli Tapio: Rakastettu häviäjä Sergei Dovlatov. Teoksessa Kenen aika? Esseitä venäläisestä nykykirjallisuudesta. Toim. Tomi Huttunen ja Tintti Klapuri. Avain, 2012. ISBN 978-951-692-876-3

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Kuka: Sergei Dovlatov (Internet Archive) HS.fi. 29.4.2012. Viitattu 16.12.2014.
  2. Tomi Huttunen: Tätä naurua romahtaneessa Neuvostoliitossa kaivattiin HS.fi. 29.4.2012.
  3. Tomi Huttunen: Hittikirjailija nauraa emigranteille. Helsingin Sanomat, 16.12.2014, s. B 3. Artikkelin verkkoversio Viitattu 16.12.2014.
  4. Pekka Pesonen: "Ja juttu meni näin!" Helsingin Sanomat. 29.12.2012. Viitattu 16.12.2014.