Sergei Aleksandrovitš
Sergei Aleksandrovitš Romanov (ven. Серге́й Алекса́ндрович Рома́нов; 11. toukokuuta (J: 29. huhtikuuta) 1857 Tsarskoje Selo – 17. helmikuuta (J: 4. helmikuuta) 1905 Moskova) oli venäläinen suuriruhtinas ja keisari Aleksanteri II:n neljäs poika. Hän oli keisari Aleksanteri III:n veli ja veljenpoikansa keisari Nikolai II:n lanko.
Sergei Aleksandrovitš osallistui Venäjän ja Turkin sotaan vuosina 1877–1878.[1] Vuonna 1881 tehdyn Palestiinan-matkan tuloksena oli hänen johtamansa Ortodoksisen Palestiina-seuran perustaminen.[2] Vuosina 1887–1891 hän toimi Henkikaartin Preobraženskin rykmentin komentajana. Vuodesta 1891 lähtien hän oli Moskovan kenraalikuvernööri ja sen ohella vuodesta 1896 Moskovan sotilaspiirin joukkojen komentaja.[1]
Suuriruhtinas oli naimisissa keisarinnan siskon,[1] Hessenin prinsessan Jelizaveta Fjodorovnan kanssa.[2] Hänet tunnetaan äärimmäisenä taantumuksellisena, uskonnollisena fanaatikkona ja antisemiittinä. Hänellä oli huomattava vaikutus Nikolai II:n sisäpolitiikkaan. Moskovan kenraalikuvernöörinä Sergei Aleksandrovitš vainosi juutalaisia ja toimi aktiivisesti vallankumouksellisten nujertamiseksi. Sosialistivallankumouksellinen Ivan Kaljajev murhasi hänet Kremlissä.[1]
