Seraminluri

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Seraminluri
Eos semilarvata -San Diego Zoo-5.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Papukaijalinnut Psittaciformes
Heimo: Papukaijat Psittacidae
Suku: Punalurit Eos
Laji: semilarvata
Kaksiosainen nimi
Eos semilarvata
(Bonaparte, 1850)
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Seraminluri Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Seraminluri Commonsissa

Seraminluri (Eos semilarvata) on punalurien sukuun kuuluva papukaija.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Linnun pituus on noin 24 cm. Se on selvästi pienempi kuin muut punalurit. Aikuisen linnun höyhenpuku on yleisväriltään punainen. Vatsa ja pyrstön alapeitinhöyhenet ovat siniset. Käsisulat ja kyynärsulkien kärjet ovat mustat. Isojen peitinhöyhenten reunat ovat sinimustat, tertiaalit ovat sinihohtavan mustat ja pyrstö on yläpuolelta punaruskea ja alapuolelta himmeän punainen. Poski, korvan peitinhöyhenet ja kaulan sivu ovat siniset. Nokka on oranssinpunainen, iiris oranssinpunainen ja koivet harmaat.

Nuoret linnut ovat himmeämmän punaisia, vartalon höyhenissä on harmaanruskeaa sävyä, korvan peitinhöyhenissä ja poskissa sinistä on vain vähän. Sukupuolet ovat samannäköisiä.[2]

Esiintyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seraminluri esiintyy Indonesian kaakkoisnurkassa Seramin saarella. Se elää yleisenä ylhäällä vuoristossa, missä se korvaa punalurin, joka elää alavilla mailla ja alarinteillä.[2]

Seraminlurin esiintymisalue on 20 000–50 000 neliökilometriä ja sen kanta on elinvoimainen.[1]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seraminlurit elävät vuoristometsissä.[2]

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilmeisesti yksiavioinen. Pesintä tunnetaan puutteellisesti.[2]

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seraminlurit liikkuvat meluisissa parvissa ja ne ruokailevat enimmäkseen puiden latvustoissa. Ne syövät kukkia, siitepölyä, mettä, hedelmiä ja hyönteisiä, ja niiden nokka ja kieli ovat erilaistuneet siten, että nokka on kapea ja kielen päässä on eräänlainen harja.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b BirdLife International: Eos semilarvata IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 1.5.2014. (englanniksi)
  2. a b c d e Forshaw, Joseph M. & Cooper, William T. 1977: Parrots of the World. - T.F.H. Publications, Inc. New Jersey. ISBN 0-87666-959-3