Senusret III

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Senusret III:n patsas British Museumissa Lontoossa.
Senusret hieroglyfein
syntymänimi
Hiero Ca1.svg
wsr s r
X1
O34
n
Hiero Ca2.svg
Senusret
Wosret-jumalan mies
valtaistuinnimi
Hiero Ca1.svg
ra xa D28
Z2
Hiero Ca2.svg
Khakaura
Ra-jumalan sielut ovat ilmestyneet
Horus-nimi
G5
nTr xpr w
Srxtail.jpg
Netjerkheperu
Muodoltaan jumalainen
Kultainen Horus-nimi
xpr G5
nbw

Horus-nebu kheper
Kultainen haukka on ilmestynyt
Nebty-nimi
G16 nTr ms w t

Netjermesut
Syntyperältään jumalainen

Senusret III oli muinaista Egyptiä 12. dynastian aikaan vuosina 1878–1839 eaa. hallinnut faarao.

Manethon mukaan Senusret hallitsi 48 vuotta. Tähän saattaa kuitenkin sisältyä myös osa hänen seuraajansa hallitusajasta. Torinon papyruksen mukaan hän hallitsi yli 30 vuotta, mikä saattaa sekin olla yliarviota, sillä viimeiset tekstit joissa hänet mainitaan ovat Si-Satetin steela ja seinäkaiverrokset Nubiassa. Molemmat tekstit ovat Senusretin yhdeksänneltätoista hallitusvuodelta. Senusretin rakennuttamien monumenttien koosta voidaan kuitenkin päätellä, että hän oli todennäköisesti vallassa vielä tämän jälkeenkin. Todisteita siitä, että hän olisi ollut edeltäjänsä tai seuraajansa kanssahallitsijana, ei ole löytynyt.

Senusret III:n isä oli hänen edeltäjänsä Senusret II ja Khnum-et-nefer-hedjet-weret oli hänen äitinsä. Senusret III:lla oli ainakin kolme vaimoa, Mereret, Sithathor (todennäköisesti sisar) ja Sebekshedti-neferu. Senusretin lapsista tunnetaan ainoastaan hänen Sebekshedti-neferun kanssa saamansa poika, josta tuli hänen seuraajansa Amenemhet III.

Senusret lienee ainoa faarao, jonka pituus on mainittu. Eräässä kirjoituksessa sen mainitaan olevan neljä kyynärää, kolme kämmenen leveyttä ja kaksi sormenleveyttä. Tämä kertoisi hänen pituudekseen noin 198 cm, mikä on hyvin paljon vielä nykyäänkin.

Senusretin hallituskaudella Egypti suoritti useita sotilaallisia operaatioita. Palestiinaan suoritetun hyökkäyksen tarkoitus oli oletettavasti estää aasialaisten (nyk. Lähi-itä) pääseminen Egyptiin. Arkeologisissa tutkimuksissa on löydetty suuri määrä niin sanottuja "kiroustekstejä" eli tekstejä, jotka kuvasivat vihollista ja jotka sitten tuhottiin, kirouksen langettamiseksi vihollisen ylle. Tämä osoittaa Senusretin suhtautuneen aasialaisiin varsin vihamielisesti.

Toinen merkittävä sotilaallinen operaatio Senusretin hallituskaudella oli Nubiaan suuntautuneet hyökkäykset. Ei ole tiedossa, mikä saattoi aikaan näin merkittävän muutoksen Egyptin ja Nubian ennen niin hyvissä väleissä. Syynä saattoi olla mahdollisesti Nubiaan syntynyt järjestäytynyt Egyptin vastainen armeija. Tähän viittaisi löydetyissä teksteissä käytetty ilmaus "inhottava vihollinen Kushissa (Nubia)". Kirjoitus saattoi kuitenkin olla pelkkää propagandaa. Oli syy mikä tahansa, Senusret johti Nubiaan neljä sotaretkeä kahdeksantena, kymmenentenä, kuudentenatoista ja yhdeksäntenätoista hallitusvuonnaan. Näitä kampanjoita pidetään usein varsin raakoina, sillä Senusret tappoi vihollissotilaat järjestelmällisesti, otti naisia ja lapsia vangeiksi, poltti pellot ja myrkytti kaivot. Lisäksi hän vahvisti Nubiassa olevia linnoituksia ja sijoitti niihin lisää sotilaita. Kirjoutuksissa kerrotaan Senusretin johtaneen sotaretkiään itse.

Sisäpolitiikassa Senusret teki myös huomattavia muutoksia. Hän pyrki siirtämään valtaa lääninherroilta ja muilta aatelisilta keskushallinnolle lopulta myös onnistuen siinä. Monet egyptologit pitävät Senusretia ensimmäisenä faaraona, joka sai siirrettyä hallinnon täysin keskushallinnolle, mutta tälle ei kuitenkaan löydy mitään konkreettista todistusaineistoa.

Sesostriksen rakennusprojektit näyttävät olevan melko vähäisiä muihin, erityisesti Vanhan valtakunnan faaraoihin verrattuna. Tähän saattaa olla syynä se, että Senusret käytti suurimman osan ajastaan sotaretkien järjestämiseen, monumenttien rakentamisen sijaan. Toinen syy voi olla se, että Senusret mahdollisesti rakenti monumenttinsa lähelle hallintokeskuksiaan Faijumissa ja Niilin suistossa, jossa suomainen maasto tuhoaa rakennuksia muuta maata nopeammin. Monet myöhemmän ajan faaraot saattoivat purkaa vanhoja monumentteja ja käyttää niiden materiaalin uudestaan. Montun temppelin Karnakissa katsotaan kuitenkin olevan Senusretin rakennuttama.

Senusret uudisti osaltaan myös egyptiläistä taidetta. Aina esidynastisesta kaudesta alkaen kuninkaat oli kuvattu lihaksikkaina ja parhaassa iässään olevina nuorukaisina todellisesta iästä ja kunnosta huolimatta. Senusret kuitenkin teki tähän sen poikkeuksen, että hän teetti patsaita ja rintakuvia, joissa hänen kasvonsa kuvaavat vanhan miehen piirteitä. Joissain patsaissa hänelle on jopa kuvattu silmäpussit ja väsynyt ja iloton mieli. Tämä saattaa mahdollisesti olla kuvaus hänen oikeista kasvoistaan, mutta patsaiden ruumis on aina kuvattu lihaksikkaana nuorukaisena, mikä ei varmasti ollut totta hänen hallintokautensa loppupuolella. On mahdollista, että Senusret pyrki näillä kuvilla tuomaan esille sitä, että hänen hallituskautensa oli erityisen raskas. Uudesta tyylistä huolimatta myös perinteisiä faaraota kuvaavia patsaita valmistettiin.

Senusret rakennutti haudakseen pyramidin Dahsuriin lähellä isoisänsä Amenemhat II:n pyramidia. Pyramidin runko valmistettiin mutatiilistä ja se katettiin kalkkikivellä. Pyramidi on suurin mutatiilirunkoisista pyramideista ja se oli noin 60 metriä korkea. Senusretin lähiomaisia varten pyramidiin oli rakennettu useita maanalaisia hautakammiota. Pyramidiin ei kuitenkaan ilmeisesti haudattu ketään. Pyramidin sisäänkäynti oli poikkeuksellisesti itäpuolella. Hautakompleksiin kuuluvaa hautatemppeliä ei ole löydetty.

Toinen Senusretin rakennuttama hautakompleksi löytyi Abydoksesta Keski-Egyptistä. Tähän kompleksiin kuului maanalainen hauta ja hautatemppeli, jossa kuninkaan kulttia palvottiin yli kaksisataa vuotta hänen kuolemansa jälkeen. Tästäkään haudasta ei ole löytynyt minkäänläisia jäännöksi hautauksesta, joten voidaan olettaa, ettei Senusretia ole haudattu sinne. Voidaan siis olettaa, että Senusretin lopullista hautapaikkaa ei ole löydetty.

Edeltäjä:
Senusret II
Egyptin faarao
12. dynastia
Seuraaja:
Amenemhet III