Semanttiset roolit

Semanttisilla rooleilla tarkoitetaan sanan asemaa lauseessa.

Semanttisten roolien tutkimus sai alkunsa antiikin aikana, kun ensimmäisenä Aristoteles jakoi lauseen sanoja sen mukaan, millainen tehtävä niillä oli lauseen merkityksen kannalta. Pian jakoa täsmennettiin ja ajatus sanaluokista ja lauseenjäsenistä kehittyi. Huolimatta alun alkuisesta ensisijaisuudestaan nykyään semanttisten roolien tutkimus ja etenkin opetus peruskouluissa on jäänyt sivummalle, lauseenjäsenten varjoon, ehkä siksikin, että merkitys ylipäätään on vaikeasti tutkittava kielitieteen ala ja sen asema tieteenä on moneen otteeseen kyseenalaistettu tutkittavan aiheen abstraktiuden vuoksi.

Lauseenjäsenet ja semantiikka

Erona syntaktisiin rooleihin, perinteisiin lauseenjäseniin, semantiikka tarkastelee lauseen osia merkityksen kannalta suhteessa muuhun lauseeseen. Toisin sanottuna semanttisten roolien jako tarkoittaa siis sitä, että lausetta jaettaessa osiin, sanoja ei jaeta luokkiin muodon tai taivutuksen vaan merkityksen perusteella. Tällöin semanttiselta kannalta ei ole merkitystä, onko psykologiseksi subjektiksi, teemaksi, nimetty lauseen osa lauseenjäsenien kannalta subjekti vai ei. Kyseessä on siis perinteiselle lauseenjäsennykselle vaihtoehtoinen lähestymistapa.

• Esimerkiksi lauseet "Auto on tallissa" ja "Tallissahan auto on!" jäsennetään syntaktiselta kannalta samoin, mutta semantiikan näkökulmasta lauseen temaattisen rakenteen muutos vaikuttaa myös merkitykseen ja näin myös rooleihin.

Nominien semanttisia rooleja jaetaan yleensä ainakin 11.^lähde?

Esimerkit semanttisista rooleista

• Tekijä:

- Nainen istui.

• Kokija

- Villelle kävi huonosti.

• Vastaanottaja

- Mies sai pysäköintisakot.

• Kohde

- Piha aurattiin lumesta.

• Tulos

- Pojasta kasvoi mies.

• Lähde

- Minulta unohtui passi kotiin.

• Paikka

- Karhu käveli metsässä.

• Aika

- Yöllä valaisee kuu.

• Reitti

- Poika saapui teitse.

• Määränpää

- Saavuimme kotiin.

• Väline

- Minna kirjoitti tietokoneella.

Lähteet

• Kaisa Häkkinen, Kielitieteen perusteet
• Anne-Maria Mikkola (et. al), Äidinkieli ja kirjallisuus, käsikirja