Seitsemän veljestä

Wikipedia
Ohjattu sivulta Seitsemän veljestä (romaani)
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Seitsemän veljestä
Seitsemän veljestä.png
Kirjailija Aleksis Kivi
Genre Kaunokirjallisuus, romaani
Kustantaja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura
Julkaistu 1870
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Seitsemän veljestä on Aleksis Kiven kirjoittama romaani, ja sitä pidetään yhtenä suomalaisen kirjallisuuden suurimmista merkkiteoksista. Seitsemän veljestä ilmestyi keväällä 1870 Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Novellikirjasto-sarjassa neljän vihon painoksena. Romaanijulkaisu ilmestyi vasta vuonna 1873.[1] Teosta pidetään suomalaisen kirjallisuuden ja realistisen kansankuvauksen tienraivaajana.

Kivi aloitti teoksen kirjoittamisen 1860-luvun alkuvuosina ja kirjoitti sen ainakin kolmeen kertaan, mutta yhtään käsikirjoitusta ei ole säilynyt.[1]

Se oli ensimmäisiä suomenkielisiä romaaneita, mutta ei yksikäsitteisesti ensimmäinen, sillä Karl Jacob Gummeruksen Ylhäiset ja alhaiset alkoi ilmestyä jatkokertomuksena jo aiemmin.[2][3]

Sisällysluettelo

[muokkaa] Teos

Seitsemän veljestä on humoristis-realistinen kuvaus vanhempansa menettäneen, aikuisikään ehtineen veljeskatraan seikkailuntäyteisestä elämästä Etelä-Hämeessä. Veljekset joutuvat tuon tuosta vastakkain ympäröivän yhteiskunnan kanssa; lukutaidottomat, tappelevat, ivailevat ja ryyppäävät miehet saavat paitsi ympärillään olevat myös todellisen kriitikon, August Ahlqvistin, närkästymään. Huolimatta pahoista tavoistaan veljekset tahtovat aika ajoin tehdä parannusta. Kymmenen vuoden vaiheikas kasvuprosessi huipentuu päätökseen lopettaa juominen ja kirkolle suuntautuneeseen parannuksentekoreissuun, jonka muututtua puukkotappeluksi seitsikko aikoo karata armeijan leipiin. Matkalla he törmäävät ystävälliseen nimismieheen, joka saa heidät kääntymään takaisin ja aloittamaan vihdoinkin säädyllisen elämän.

Tarinan kertoja on pääosin ulkopuolinen (Tuo kuitenkin itsensä esille alussa: "Näinpä käyn teille kertoilemaan."), muttei välttämättä kaikkitietävä: kertojan katse ei ulottune henkilöiden sisäiseen maailmaan, sillä hän tyytyy ulkoiseen havainnointiin. Tapahtumat kerrotaan kronologisessa järjestyksessä. Varsinaisen kertomuksen sisässä on useita sisäiskertomuksia (tarinat kalveasta immestä, nuorestaparista ja hurjasta isännästä sekä luolaan teljetyistä uskovista).

Teos ei ole pelkkää proosaa, sillä ilman johtolauseita esitetyt repliikit ovat kuin näytelmätekstistä, ja runoilemaankin Kivi äityy aika ajoin (pilkkalaulut veljeksille ja romaneille sekä Laurin monologi Hiidenkivellä).

Kivi on hyvin lahjakas kielenkäyttäjä. Hänen käyttämänsä sanasto on rikasta ja elävää. Erityismaininnan Kivi ansaitsee kyvystään käyttää kuvakieltä, luoda metaforia ja vertauksia. Niitä ei tarjota liikaa, mutta välillä Kivi innostuu. Saatuaan Venlalta rukkaset veljekset sanailevat tähän malliin: "Mutta Aapo on vaiti kuin jäätynyt järvi." "Äänellämme ei ole kaikua myrskyssä. Tai rupes­ko jo mielesi hurjat tuulen-kierrokset asettumaan povessasi?" "Sydämeni hurmeinen lammikko lainehtii vielä, lainehtii kauan." "Kiroon että maailma pyörii, hajoo kuin vanha pakkoreki mastohirren alle." "Mutta minun sydämeni ei istu, vaan loiskii ja riehuu kuin pakana."

Käännöksiä teoksesta http://www.aleksiskivi-kansalliskirjailija.fi/fi/index.php?option=com_content&task=view&id=36&Itemid=130

[muokkaa] Jukolan veljekset

Jukolan veljekset vuonna 1970 julkaistussa postimerkissä.

Veljekset järjestyksessä vanhimmasta nuorimpaan ovat:[4]

Juhani
Veljeksistä vanhin on tarinan alussa 25-vuotias. Luonteeltaan hän on äkkipikainen, määräilevä ja hidasoppinen.
Tuomas
Aapon kaksosveli, veljessarjan harteikkain ja luonteeltaan vakaa ja sovitussa pysyvä.
Aapo
Veljeksistä pisin, Tuomaan kaksosveli, harkitsevainen ja järkevä, veljesten puhemies. Usein vertauksia käyttävä veljesten paras tarinankertoja.
Simeoni
Veljesten ruokahuollosta vastaava, hengellisen herätyksen kokenut saarnamies ja juoppo.
Timo
Yksinkertainen, mutta suosittu Laurin kaksosveli.
Lauri
Käsistään taitava, hiljainen, yksinään metsässä viihtyvä veljessarjan taiteilija ja Timon kaksosveli.
Eero
Veljeksistä nuorin ja lyhyin, tarinan alussa 17-vuotias, on älykäs toisinajattelija, joka mielellään seuraa sivusta vanhempien veljiensä hölmöilyjä.

[muokkaa] Merkittäviä sivuhenkilöitä, muita hahmoja ja paikkoja

Männistön Venla
Veljesten naapuritorpan tytär, jota Juhani veljineen tarinan alussa käy kosimassa, mutta saa rukkaset.[4] Veljesten parannettua tapansa Venla suostuu Juhanin vaimoksi.
Lukkari
Veljesten ankara lukutaidon opettaja, jonka tuvasta he karkaavat rikkomalla ikkunan.
Rajamäen rykmentti
Rajamäen aholla sijaitsevassa mökissä asuva, seudulla kiertelevä perhe. Perheen isä Mikko on pikikauppias, eläinten kuohitsija ja paikallisten tanssien ja talkoo-iltamien viuluniekka. Perheen äiti Kaisa on kuppari ja ennustaja. Pariskunnalla on viisi lasta, joista kolmea nuorinta kuljetetaan Kaisan vetämässä ja Mikon työntämässä vankkurissa. Meluisasta matkueesta on joku paikallinen sepittänyt pilkkalaulun, jonka lukkarin koulusta karanneet veljekset innostuvat heille Sonnimäen harjulla esittämään. Veljesten pilkasta suuttunut Kaisa ennustaa Jukolan talon palon ja veljesten tulevan kymmenvuotisen korpivaelluksen.[5]
Valko
Veljesten vanha, yksisilmäinen ja nimensä mukaisesti valkoinen hevonen. Heidän uskollinen seuralaisensa pitkällä korpivaelluksella haudattiin aikanaan Luhtaniitun aidan taakse. Valko mainitaan teoksessa nimeltä 32 kertaa.
Killi ja Kiiski
Veljesten kaksi koiraa, joita veljekset käyttävät lähinnä metsästykseen. Sitä ei kuvailla kirjassa, millaisia koirat ovat, paitsi "suuria ja äkeitä", ja mitä eroa niillä on.
Matti
Veljesten vanha kissa, joka on erityisen rakas Juhanille. Matin ääni on karhea.
Jukola
Veljesten synnyinkoti.
Impivaara
Jukolan tilan takamaa ja sillä sijaitseva vaara, jonne veljekset pakenevat.
Toukola
Kylä jonka lähistöllä Jukolan tila sijaitsee.

[muokkaa] Vastaanotto ja vaikutus

Kivi itse toivoi teoksellaan pääsevänsä taloudellisesta ja henkisestä ahdingostaan.[6] Ilmestyessään kirja sai kuitenkin niukasti ymmärrystä kirjallisuuspiireissä, koska ajan henkeen kuuluivat kansallismieliset ihanteet, idyllisen kuvan antaminen Suomesta ja kansan kuvaaminen ylevästi. Ihanteellisuusaatteen ajajista voimakkaimpia oli professori ja kirjallisuusvaikuttaja August Ahlqvist, joka kirjoitti romaanista murska-arvostelun Finlands Allmänna Tidningeniin.[3][7]

[muokkaa] Näyttämö- ja elokuvatulkintoja

Seitsemästä veljeksestä on tehty lukuisia näytelmä- ja myös elokuvasovituksia.

Yksi tunnetuimmista näyttämösovituksista on Kalle Holmbergin Turun kaupunginteatteriin ohjaama Seitsemän veljestä. Päärooleissa oli aikansa tunnetuimpia näyttelijöitä, muiden muassa Esko Salminen, Vesa-Matti Loiri, Heikki Kinnunen ja Juha Muje. Yleisradion TV 2:n teatteritoimitus nauhoitti sovituksesta 142-minuuttisen tallenteen 1976.

Suomen Filmiteollisuus tuotti romaanista vuonna 1939 Wilho Ilmarin ohjaaman elokuvan, joka kuvattiin osaksi Pyhäniemen kartanon alueella.[8][9] Päärooleissa olivat muun muassa Edvin Laine ja Joel Rinne.

Vuonna 1989 Yleisradion TV 2:n teatteritoimitus tuotti Jouko Turkan ohjaaman 12-jaksoisen televisioelokuvan Seitsemän veljestä, jonka jaksot ovat tunnin tai runsaan tunnin mittaisia. Turkka esitti henkilöt verrattain alentavassa sävyssä, ja kuvausote oli lähinnä inhorealistinen. Syntyi kohu, etenkin kun elokuva ei näytä sisältävän romaanin tai Wilho Ilmarin ohjauksen kaltaista kehitystarinaa.[10]

Tauno Marttinen ja Armas Launis ovat kumpikin säveltäneet romaaniin pohjautuvan oopperan nimeltä Seitsemän veljestä. Marttisen oopperaa ei ole esitetty, Launiksen ooppera on esitetty Suomalaisessa Oopperassa vuosina 1913 ja 1923 yhteensä kahdeksan kertaa. Baletin Seitsemästä veljeksestä ovat tehneet koreografi Marjo Kuusela ja säveltäjä Eero Ojanen. Balettiversiosta tuli oopperoita suositumpi ja se esitettiin Suomen Kansallisoopperassa vuosina 1980-1992 yhteensä 68 kertaa.

Tuoreimpia tulkintoja edustaa Kivi-juhlilla kesällä 2011 nähty Kai Lehtisen ohjaus Seitsemästä veljeksestä. [11] Lehtinen itse näytteli em. Turkan tv-elokuvassa (1989) Juhania.

[muokkaa] Lähteet

  1. a b Aleksis Kivi -sivusto
  2. 150 kirjaa
  3. a b Anna Korhonen: Seitsemän veljestä YLE. Viitattu 23.1.2008.
  4. a b Seitsemän veljestä -sivusto
  5. Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä - kolmas luku Viitattu 11.6.2011.
  6. SKS, Kivi-kirjat
  7. Aleksis Kivi (1834-1872) Kuusankosken kaupunginkirjasto. Viitattu 23.1.2008. (englanniksi)
  8. Kari Uusitalo: Seitsemän veljestä (1939) Aleksis Kiven Seura. Viitattu 23.1.2008.
  9. Edvin Laine III Suomen elokuva-arkisto. Viitattu 23.1.2008.
  10. Katariina Ruppel: Hurjat, oudot veljekset. Jouko Turkan Seitsemän veljeksen vastaanotosta Helsinki.fi. Viitattu 23.1.2008.
  11. Seitsemän veljestä Nurmijärven Kivi-juhlat Ry.. Viitattu 18.06.2011.

[muokkaa] Aiheesta muualla

Wikiaineisto
Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta:

Seitsemän veljestä tekstinä:

Seitsemän veljestä muissa muodoissa:

[muokkaa] Kirjallisuutta

  • Aarne Kinnunen: Tuli, aurinko ja seitsemän veljestä. Tutkimus Aleksis Kiven romaanista. Toinen, täydennetty painos, SKS 1987.
  • Aarne Kinnunen: Seitsemän veljestä ja lukemisen juonet. WSOY 2002.
  • Pirjo Lyytikäinen: Vimman villityt pojat. Aleksis Kiven Seitsemän veljeksen laji. SKS 2004.
Henkilökohtaiset työkalut
Nimiavaruudet
Muuttujat
Toiminnot
Valikko
Osallistuminen
Tulosta tai vie
Työkalut
Muilla kielillä