Seitsemän unikekoa

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Seitsemän unikekoa saksalaisessa votiivimaalauksessa 1800-luvulta. Maalauksessa teksti "Bittet für uns Ihr hl. sieben Schläfer" (rukoilkaa puolestamme, pyhät seitsemän nukkujaa)
Seitsemän unikeon luola Efesoksessa, Turkissa

Seitsemän unikekoa eli Efesoksen seitsemän unikekoa olivat vanhan, sekä kristittyjen että muslimien keskuudessa laajalti tunnetun legendan mukaan seitsemän nuorta miestä, jotka Deciuksen kristittyjen vainojen aikana noin vuonna 250 piiloutuivat erääseen lähellä Efesoksen ulkopuolella sijaitsevaan luolaan siellä nukahdettuaan heräsivät vasta lähes 200 vuotta myöhemmin.[1]

Seitsemän unikeon muistoksi 27. heinäkuuta vietetään unikeonpäivää.[2]

Legenda[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Legendan mukaan Deciuksen kristittyjen vainojen aikana seitsemän efesolaista nuorta miestä piiloutui erääseen kaupungin ulkopuolella olevaan luolaan. Heidät kuitenkin huomattiin, ja tyranni käski tukkia luolan suun kivillä, jotta he nääntyisivät nälkään. He kuitenkin pysyivät hengissä, mutta nukahtivat ihmeellisellä tavalla ja heräsivät vasta 187 vuotta myöhemmin[1], kun alueen perinnökseen saanut Adolios käski orjiensa vierittää kiven pois, jotta sitä voitiin käyttää rakentamiseen. Tällöin luolaan tuli auringon valoa, joka herätti nukkujat. He luulivat nukkuneensa vain muutaman tunnin, ja nälissään he valitsivat keskuudestaan yhden, Iamblikhoksen, jonka piti käydä kaupungissa ostoksilla.[1]

Tällä välin oli kuitenkin kristinusko tullut valtionuskonnoksi, ja Efesos kuului nyt Itä-Rooman valtakuntaan, jonka keisarina tuolloin oli Theodosius II. Iamblikhos hämmästeli suuresti muuttunutta kotikaupunkiaan ja erityisesti kaupungin portille ilmestynyttä suurikokoista, voittoisaa ristiä. Toisaalta hänen vanhanaikainen pukunsa ja vanhahtava kielensä hämmästyttivät leipuria, jonka luona hän asioi. Kun hän lisäksi aikoi maksaa vanhalla, Deciuksen aikaisella rahalla, hänellä epäiltiin olevan salainen aarrekätkö, ja hänet toimitettiin oikeuden eteen. Vasta tällöin hänelle selvisi, että tällä välin oli kulunut lähes kaksisataa vuotta. Kun tieto ihmeestä levisi julkisuuteen, Efesoksen piispa, papit ja virkamiehet ja lopulta keisarikin tulivat katsomaan luolaa. Siellä nukkuneet miehet siunasivat heidät, mutta kuolivat pian sen jälkeen.[1]

Legenda pitää ihmeen tapahtumapaikkana ns. Seitsemän nukkujan luolaa (turk. Eihan Ül-Kehf) Efesoksen raunioalueen ulkopuolella.[3]

Varhaisimmat maininnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tiettävästi ensimmäisenä seitsemän unikekoa mainitsi syyrialainen piispa Jaakob Sarugilainen eräässä saarnassaan vain puoli vuosisataa unikekojen väitetyn heräämisen jälkeen. Gregorius Toursilainen käänsi 500-luvulla legendan syyriasta latinaksi, minkä jälkeen se tuli nopeasti yleisesti tunnetuksi.[1]

Kertomus seitsemästä unikeosta esiintyy myös Koraanissa[4], minkä vuoksi se tunnetaan myös muslimien keskuudessa.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Edward Gibbon: Rooman valtakunnan rappio ja tuho III, s. 325-327. Suom. Erkki Salo. Albion, 2007 (alkuteos 1781). ISBN 978-952-99496-1-8.
  2. Kustaa Vilkuna: Suuri nimipäiväkalenteri, s. 206-207. Otava, 1969.
  3. Arja Kinnunen: Turkki, lomailijan opas, s. 187. Fenix, 2003. ISBN 951-862-154-3.
  4. Koraani, 18. suura, jakeet 10-27 Viitattu 27.7.2012.