Seinäraunioinen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Seinäraunioinen
Asplenium ruta muraria1.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Sanikkaiset Pteridophyta
Alakaari: Saniaiset Pteridophytina
Luokka: Pteridopsida
Lahko: Polypodiales
Heimo: Raunioiskasvit Aspleniaceae
Suku: Raunioiset Asplenium
Laji: ruta-muraria
Kaksiosainen nimi
Asplenium ruta-muraria
L.
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Seinäraunioinen Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Seinäraunioinen Commonsissa

Seinäraunioinen (Asplenium ruta-muraria) on Euroopassa ja Aasiassa kasvava kalkkikallioiden saniainen. Suomessa laji on harvinainen ja se on rauhoitettu entisten Oulun ja Lapin läänien alueella sekä Ahvenanmaalla.[1][2]

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seinäraunioisen itiöpesäkkeistöjä.

Seinäraunioisen maavarsi on lyhyt ja tummasuomuinen. Lehdet kasvavat 6–24 cm korkeiksi ja kasvavat yleensä pieninä, tiheinä kimppuina. Lehden ruoti on vihreä tummaa tyveä lukuun ottamatta. Ruoti on 1–2 kertaa lehtilavan pituinen. Lapa on leveänpuikea, 3–8 cm pitkä ja 2–3 kertaa parilehdykkäinen. Pikkulehdykät ovat vastapuikeita tai vinoneliömäisiä sekä hammaslaitaisia tai säännöttömästi liuskaisia. Tasasoukat, katesuomuiset itiöpesäkeryhmät sijaitsevat lehtilavan alapinnalla lehtisuonten sivussa. Seinäraunioisen itiöt kypsyvät Suomessa heinä-elokuussa. Kypsinä itiöpesäkeryhmät peittävät koko liuskan alapinnan.[3]

Seinäraunioinen voi risteytyä joskus liuskaraunioisen (A. septentrionale) kanssa.[4]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seinäraunioista tavataan laajalla alueella Marokosta ja Algeriasta Eurooppaan, jossa lajia kasvaa lähes koko mantereella. Suomessa, Baltian maissa ja Venäjällä esiintyminen muuttuu kuitenkin varsin laikukkaiseksi. Kaukasukselta seinäraunioisen levinnäisyysalue jatkuu läpi Aasian Himalajalle ja Kiinaan asti.[4]

Suomessa seinäraunioisen kanta on vahvimmillaan Varsinais-Suomessa sekä Koillismaalla Kuusamon ja Sallan alueilla Venäjän rajan tuntumassa. Muualla maassa laji tunnetaan Ahvenanmaalta, jossa se on hyvin harvinainen, sekä yksittäinen esiintymä Etelä-Savosta.[5]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seinäraunioinen kasvaa kalkkikivikallioilla ja -soraikoilla.[3][2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Ålands flora. Toim. Hæggström, Carl-Adam & Hæggström, Eeva. Toinen laajennettu painos. Ekenäs Tryckeri, Ekenäs 2010.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ympäristöministeriö: Luonnonsuojeluasetuksessa rauhoitetut lajit Viitattu 10.10.2011.
  2. a b Ålands flora 2010, s. 100.
  3. a b Retkeilykasvio 1998, s. 56.
  4. a b Den virtuella floran: Murruta (myös levinneisyyskartat) (ruots.) Viitattu 10.10.2011.
  5. Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Seinäraunioisen levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 10.10.2011.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]