Seepramakrilli

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Seepramakrilli
Sccom u0.gif
Uhanalaisuusluokitus: Silmälläpidettävä [1]
Silmälläpidettävä
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Yläluokka: Luukalat Osteichthyes
Luokka: Viuhkaeväiset Actinopterygii
Alaluokka: Neopterygii
Lahko: Ahvenkalat Perciformes
Alalahko: Scombroidei
Heimo: Makrillit Scombridae
Suku: Scomberomorus
Laji: commerson
Kaksiosainen nimi
Scomberomorus commerson
(Lacépède, 1800)
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Seepramakrilli Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Seepramakrilli Commonsissa

Seepramakrilli eli juovamakrilli (Scomberomorus commerson) on ahvenkalojen lahkoon kuuluva makrilli.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seepramakrillin suurin julkaistu pituus on 240 cm ja paino 70 kg. Sen pää ja vartalo ovat kaikkialta tumman turkoosinsinisiä, ja vartalossa on sen koko pituudelta korkeussuuntaisia mustia raitoja, mistä se on saanut nimensäkin. Ensimmäinen selkäevä on matala, samanvärinen kuin muu ruumis. Muut evät ovat turkoosinmustia.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seepramakrillia tavataan Intian valtamereltä ja Tyyneltämereltä. Alue ulottuu lännessä Etelä-Afrikasta Punaisellemerelle ja mannerjalustaa seuraten Kaakkois-Aasiaan. Tyynenmeren pohjoisimmat esiintymät ovat Kiinassa ja Japanissa ja eteläisimmät Australiassa ja Fidžisaarilla. Suezin kanavan kautta laji on levittäytynyt myös itäiselle Välimerelle.

Seepramakrilli viihtyy mannerjalustan koko leveydellä 10–70 metrin syvyydessä. Toisinaan sitä tavataan myös sameissa ja vähäsuolaisissa vesissä. Sen tiedetään vaeltavan pitkiä matkoja rannikkoja pitkin, joskaan kaikki populaatiot eivät tällaisia taipaleita tee.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seepramakrillit syövät lähes pelkästään pikkukaloja, joita ne jahtaavat pieninä parvina.

Siguatoksiini[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Australian Queenslandin itärannikolta pyydetyistä seepramakrilleista on löydetty rasvaliukoista siguatoksiini-myrkkyä, joten näitä nimenomaisia kaloja ei suositella syötäväksi. Myrkytyksen ensioireet ovat ruuansulatuksen, hermoston ja verenkierron toimintahäiriöt. Ne ilmenevät kuuden tunnin kuluessa kalan syönnistä.

Kalastus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seepramakrillia pyydetään paljon niin ammattimaisesti, teollisesti ja virkistysmielessä. Kalaa myydään tuoreena, pakastettuna, suolattuna, kuivattuna ja säilykkeenä. Siitä valmistetaan myös kalapyöryköitä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Antal Vida, Tamás Kótai: 365 kalaa, H. F. Ullmann, 2006. ISBN:978-3-8331-2547-8.
  1. Collette, B., Chang, S.-K., Di Natale, A., Fox, W., Juan Jorda, M., Miyabe, N. & Nelson, R.: Scomberomorus commerson IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.1. 2011. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 09.08.2013. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]