Seeprakotiloahven
| Seeprakotiloahven | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Yläluokka: | Luukalat Osteichthyes |
| Luokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
| Alaluokka: | Neopterygii |
| Lahko: | Ahvenkalat Perciformes |
| Alalahko: | Labroidei |
| Heimo: | Kirjoahvenet Cichlidae |
| Suku: | Neolamprologus |
| Laji: | multifasciatus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Neolamprologus multifasciatus |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Seeprakotiloahven (Neolamprologus multifasciatus) on Tanganjikajärven endeemisiin kirjoahveniin kuuluva kala, jota hoidetaan myös akvaariokalana.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Seeprakotiloahvenkoiras jää alle viisisenttiseksi, naaras noin 2,5 cm pitkäksi. Se on siis yksi pienimmistä kirjoahvenlajeista. Se on yleisväriltään violetinharmaa, pystyviirullinen. Koiraat ja naaraat ovat hyvin samannäköisiä, ne voi erottaa vain koon perusteella.
Käyttäytyminen ja lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Seeprakotiloahven elää kotiloiden joukossa.[2] Ne piileksivät kotilonkuorissa, kutevat niihin, ja tarvittaessa kaivavat hiekkaa siirtääkseen kotilot parempiin paikkoihin.
Vesiolot ja ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Seeprakotiloahvenet elävät erittäin kovassa emäksisessä vedessä: pH noin 8–8,6, kovuus 15–25 °dH. Sopiva lämpötila on 24–26 °C. Seeprakotiloahven syö luonnossa vapaana leijuvaa planktonia.[3] Akvaariossa sille kelpaavat hiutaleet ja pakasteruoat.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Bigirimana, C.: Neolamprologus multifasciatus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.1. 2006. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 8.8.2013. (englanniksi)
- ↑ Cichlid Forum
- ↑ Neolamprologus multifasciatus (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). (englanniksi)
- ↑ Jukka Järvi: Neolamprologus multifasciatus aquahoito.info. 2005.
|