Seeprakirjoahven

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Seeprakirjoahven
Aikuinen naaras ja nuoria poikasia
Aikuinen naaras ja nuoria poikasia
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Yläluokka: Luukalat Osteichthyes
Luokka: Viuhkaeväiset Actinopterygii
Alaluokka: Neopterygii
Lahko: Ahvenkalat Perciformes
Alalahko: Labroidei
Heimo: Kirjoahvenet Cichlidae
Alaheimo: Cichlasomatinae
Suku: Amatitlania
Laji: nigrofasciata
Kaksiosainen nimi
Amatitlania nigrofasciata
(Günther, 1867)
Synonyymit
  • Archocentrus nigrofasciatus
  • Cryptoheros nigrofasciatus
Katso myös
 Commons-logo.svg Seeprakirjoahven Commonsissa

Seeprakirjoahven (Amatitlania nigrofasciata vanh. Cryptoheros nigrofasciatus ja Archocentrus nigrofasciatus) on keskiamerikkalainen kirjoahven. Se on kestävä ja lisääntyy helposti, joten siitä on tullut suosittu akvaariokala.[1]

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Villeillä seeprakirjoahvenilla on aikuisena 8-10 mustaa pystyraitaa harmaalla pohjalla. Naaraalla raidat ovat selvemmät kuin harmaammalla koiraalla. Kalasta on jalostettu erilaisia värimuotoja. Kalat voivat kasvaa noin 12 cm pitkiksi. Koiraan otsaan tulee vanhemmiten kyhmy. Naaraan koiraasta selkeimmin erottava tuntomerkki on naaraan punertava kylki. Sen väri voimistuu kutuaikana ja siinä voi korostua erilaisissa valoissa ja kulmissa spektrin muitakin värejä. Naaras on huomattavasti pienempi vanhaa koirasta ja kutevilla parilla voi olla todella suuri kokoero. Kudun jälkeen koiras usein häätää naaraan ja jos naaras on nuori, kokematon ja pieni, sen kohtalona voi olla menehtyminen. Akvaariossa seeprakirjoahvenkoiras pariutuu hanakasti aikuiseksi kasvavan naaraspoikasen kanssa.

Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seeprakirjoahven on kotoisin Keski-Amerikan järvistä ja joista. Sitä tavataan kivipohjaisilta alueilta Tyyneenmereen laskevista vesistöistä El Salvadorin ja Guatemalan väliltä, Atlanttiin laskevista vesistöistä Hondurasista Guatemalaan.[2] Niitä on istutettu moniin lämpimiin maihin, kuten Australiaan, Japaniin ja Meksikoon. Kaikki kaupoissa myytävät seeprakirjoahvenet ovat syntyneet vankeudessa.[1]

Käyttäytyminen ja lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seeprakirjoahven voi olla hyvinkin aggressiivinen sekä lajitovereitaan että muita lajeja kohtaan. Se kaivelee monien kirjoahventen tapaan kutuaikoina mielellään pohjasoraa. Pieneen tai pienehköön (alle 150 litraa) altaaseen ei kannata hankkia.[1] Suuressakin altaassa reviirikäyttäytyminen on yleistä, mikä johtuu pääosin kutureviiristä. Kuteva pariskunta valitsee itselleen reviirin joita yhdessä vartioivat tiukasti. Ne munivat sinne 100-150 munaa. Kaikki alueelle osuvat kulkijat häädetään yhteistuumin armotta pois kudun hautumisen aikana. Tämä yhdessä usein tapahtuvan kutemisen kanssa asettaa kaloille hoitovaatimuksia joista altaan suuri koko on tärkeä.

Seeprakirjoahventen kanssa pärjäävät sen itsensä kokoiset kalat, plekot, leväbarbi ja isot monnit. Myös karaistuneemmat tetrat isoina parvina panevat niille hanttiin. Kirjoahventen kaivelu tuhoaa monimuotoisen kasvitarhan mutta ruukkuihin istutetut vahvat kasvit kuten miekkakasvit voivat selvitä.[3]

Alle 1000 litran akvaarioon mahtuu yksi seeprakirjoahvenpari. Seeprakirjoahven lisääntyy kotiakvaariossakin melko helposti muihin kirjoahveniin verrattuna, poikasia jää henkiin vaihtelevasti. Varjopuoli seeprakirjoahven harrastuksen yllä pysyy osin syyttä sen aggressiivisuuden nimessä.

Seeprakirjoahven on mainettaan parempi ja upea laji kirjoahventen joukossa. Seeprat ottavat kieltämättä altaan haltuunsa, mutta hyväksyvät hiljalleen ja tottuvat sen elämään ja eläjiin. Ennemminkin on ongelma totuttaa ne uusiin asukkaisiin kuin varjella akvaarion muita asukkaita altaassa.

Seeprakirjoahventen poikasista on ylitarjontaa, joten lisääntymisestä voi tulla riesa.[1] Ahkeran kutijan on annettava kutea, viettiä ei voi estää. Ahvenet kosivat ja kutevat, vartioivat ja allas on varpaillaan.lähde? Kudulle ei kannata tehdä mitään, jos kudun imuroi pois ahvenet kutevat heti uudestaan, naaraalla on mätiä ja koiraalla maitia. Mutta noin 4 päivän kuluttua kudusta koiraan ja naaraan hormonit hellittävät ja ne alkavat valmistautua uuteen elämänvaiheeseen. Kutu on muuttunut alkioiksi mutta ei ole kuoriutunut, ja sen voi poistaa akvaariosta ja tuhota kiehuvalla vedellä. Näin rauha säilyy altaassa kunnes on seuraavan kudun aika.lähde?

Vesiolot ja ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seeprakirjoahven syö luonnossa matoja, äyriäisiä, hyönteisiä, pikkukaloja ja kasvisainesta.[2] Akvaariossa se syö ahnaasti kaikenlaista ruokaa.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Faunatar
  2. a b Amatitlania nigrofasciata (peilipalvelin) FishBase. R. Froese ja D. Pauly (toim.). (englanniksi)
  3. a b Convict Cichlid Microcosm Aquarium Explorer (Wood: The 101 Best Tropical Fishes ISBN: 1890087939 )