Scrolls of the Megilloth

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Scrolls of the Megilloth
Mortification
Studioalbumin Scrolls of the Megilloth kansikuva
Studioalbumin tiedot
 Äänitetty  1992
 Julkaistu 1992
 Tuottaja(t) Doug Saunders ja Mortification
 Tyylilaji death metal, grindcore
 Kesto 58.45
 Levy-yhtiö Nuclear Blast
Soundmass
Mortificationin muut julkaisut
Mortification
1991
Scrolls of the Megilloth
1992
Post Momentary Affliction
1993

Scrolls of the Megilloth on australialaisen death metal -yhtyeen Mortificationin toinen studioalbumi, joka julkaistiin vuonna 1992 Nuclear Blast Records -levymerkillä. Scrolls on yhtyeen kuuluisin, ylistetyin, äärimmäisin, synkein ja raain julkaisu. Albumin musiikki on silkkaa death metalia, ja sanoitukset käsittelevät suuntauksen tyypillisiä aiheita kristillisestä näkökulmasta. The Metal Observerin mukaan Scrolls on "mestariteos", "palanen australialaisen metallimusiikin historiaa" ja toi yhtyeen "death metal -suuntauksen eliittiin 1990-luvun alussa".[1] The Metal for Jesus! -sivuston mukaan Scrolls oli yhtä merkittävä kristillisen metallimusiikin teko 1990-luvulla kuin Stryperin To Hell with the Devil oli 1980-luvulla.[2] Albumilta kuvattiin neljä musiikkivideota. Scrollsista tuli niin maineikas, että kaikkia Mortificationin myöhempiä albumeita tultaisiin vertaamaan siihen.[3] Vuonna 2010 HM-lehti sijoitti albumin 17. sijalle 100 kaikkien aikojen parasta kristillistä metallialbumia -listallaan.[4]

Äänitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumi äänitettiin Studio RBX:ssä, Richmondissa, Melbournessa ja miksattiin Toybox Studiosissa Northcoressa, Melbournessa. Albumin tuotti Doug Saunders. Mortificationin kokoonpano koostui laulaja-basisti Steve Rowesta, kitaristi Michael Carlislesta ja rumpali Jayson Sherlockesta. Sekä Carlisle että Sherlock lauloivat taustoja albumilla, ja Sherlock soitti soolokitaraa albumin päättävällä kappaleella "Ancient Prophecy", koska Carlisle oli pätevämpi rytmikitaristi kuin soolokitaristi.[5] Tällä albumilla yhtye jätti thrash metal -juurensa ja siirtyi täysin death metaliin.

Yleiskatsaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Scrolls of the Megilloth alkaa "Nocturnal"-kappaleen introlla, joka käsittää yöllisiä ääniä heinäsirkkojen sirinästä sammakoiden kurnutukseen, luoden kulttikauhuelokuvatunnelmaa. Tätä seuraa hitaasti voimistuva, uhkaava rummutus. Dropped D -vireinen kitarariffi käynnistää kaoottisen nopeuden, ja Steve Rowe murisee sanat "Nocturnal/ Creatures of the Night", jossa sana "Creatures" on lausuttu erityisen raastavalla, riipivällä äänellä. Tämän jälkeen albumi jatkaa grindcore-vaikutteisella death metal -linjalla, muistuttaen osin brittiläisen suuntauksen deathgrind-tyyliä. Enimmäkseen nopeatempoisena pysyvästä otteesta poikkeavat lähinnä laahustavat "Raise the Chalice" ja eeppinen päätöskappale "Ancient Prophecy". Albumin tunnistettavimpia piirteitä ovat Jayson Sherlocken nopea ja erikoinen tuplabasarityöskentely, Michael Carlislen raaka mutta tarkka kitarointi sekä Steve Rowen groovaava, korkeavireinen basson soitto ja erittäin matala murinalaulu, joka on erityisen korisevaa "Ancient Prophecy" -kappaleen eräässä säkeistössä. Uhkaavalla urkumelodialla alkava nimikappale "Scrolls of the Megilloth" on albumin tunnetuimpia kappaleita ja se julkaistiin singlenä. "Death Requiem" sisältää kolkkoa puheääntä, joka kuvailee hautajaistilaisuutta.[5]

Sanoitukset ja aiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sanoitukset albumilla ovat yhtä äärimmäisiä kuin musiikki. Yhtye käsittelee death metalin tyypillisiä aiheita, kuolemaa, väkivaltaa, okkultismia ja kauhua kristillisestä näkökulmasta: "Eternal Lamentationilla" jumalattomat kirkuvat tuskaansa helvetin liekeissä, "Terminate Damnation" kertoo henkisestä sodankäynnistä pahuutta ja moraalittomuutta vastaan ja "Necromanicide" varoittaa harjoittamasta spiritismiä kuolleiden tavoittamiseen, koska "vain demonit vastaavat niiden kutsuun". Konseptin takaa löytyy raamatullinen pohja: Scrolls of the Megilloth on vanhan testamentin termi viidelle käärölle (alun perin juutalaisessa Raamatussa, Tanakhissa, "Viisi megillaa"), jotka ovat Ruut, Salomon, Ester, Valitusvirret ja Saarnaaja. Kansilehden sivuhuomautuksissa Steve Rowe selostaa, että näillä kirjoilla oli erityisasema juutalaisessa perinteessä, ja niitä luetaan edelleen usein tärkeissä juutalaisissa juhlissa, esimerkiksi Esterin kirjaa luetaan Purimin aikana. Jayson Sherlocken maalaamasta kansitaiteesta Rowe kertoo, että hämähäkinseitit viittaavat siihen, kuinka jotkut eivät koskaan lue näitä kirjoja ja että luuranko kuvastaa monia kristittyjä, jotka ovat osittain kuolleita koska eivät tunne Jumalan koko Sanaa.[6]

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Scrolls of the Megillothia pidetään yleisesti Mortificationin magnum opuksena - uransa huippusaavutuksena. No Life 'til Metal -sivuston kirjoittajan Scott Watersin mukaan albumista tuli niin maineikas ja ylistetty, että yhtyeen kaikkia myöhempiä julkaisuja tultaisiin aina vertaamaan Scrollsiin.[3] The Metal Observerin kriitikko Chris Kraemer luonnehtii albumia "mestariteokseksi". Kraemerin mukaan Scrolls of the Megilloth on "palanen australialaisen metallimusiikin historiaa", ja hänen mukaansa tämän albumin ansiosta yhtye "kuului death metal -suuntauksen eliittiin 1990-luvun alussa".[1] The Metal for Jesus! -sivuston Johannes Jonssonin mukaan albumi oli yhtä uraauurtava kristillinen metalliteko 1990-luvulla kuin Stryperin To Hell with the Devil oli 1980-luvulla.[2] Samoin The Whipping Postin ja HM Magazinen kriitikko Matt Morrow nimittää albumia "death metalin klassikoksi".[7] All Music Guiden Kirk Dombekin mukaan albumi "toi yhtyeelle huomiota metallimusiikin alakulttuurissa" ja "sisältää joitain pelottavimmista koskaan äänitetyistä lauluäänistä."[8] Suosion siivittämänä albumin neljästä kappaleesta tuotettiin musiikkivideot, jotka ohjasi ja kuvasi videokuvaaja Neil Johnson. Musiikkivideot julkaistiin videokokoelmalla Grind Planets.

Kappaleet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Nocturnal – 6.08
  2. Terminate Damnation – 6.17
  3. Eternal Lamentation – 6.27
  4. Raise the Chalice – 4.17
  5. Lymphosarcoma – 6.01
  6. Scrolls of the Megilloth – 4.25
  7. Death Requiem – 5.09
  8. Necromanicide – 4.54
  9. Inflamed – 3.25
  10. Ancient Prophecy – 11.42

Bonuskappaleet

  1. Terminate Damnation – 6.07 (demo)
  2. Lymphosarcoma – 6.07 (demo)
  3. Necromanicide – 4.24 (demo)
  4. Scrolls of the Megilloth – 3.08 (demo)

Yhtyeen kokoonpano albumilla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Kraemer, Chris: Mortification - Scrolls of the Megilloth (albumin arvostelu) The Metal Observer. 21. huhtikuuta 2006. Yhdysvallat/Saksa. Viitattu 24. helmikuuta 2008. (englanniksi)
  2. a b Jonsson, Johannes: Christian Metal History: Mortification - Scrolls of the Megilloth (Kristillisen metallimusiikin historia) The Metal For Jesus!. 2008. Ruotsi. Viitattu 24. helmikuuta 2008. (englanniksi)
  3. a b Waters, Scott: Mortification History (Mortificationin historia) No Life 'til Metal. 2008. Yhdysvallat. Viitattu 24. helmikuuta 2008. (englanniksi)
  4. Van Pelt, Doug: Top 100 Christian metal albums of all time. HM (lehti), Elokuu 2010. (englanniksi)
  5. a b Taylor: Mortification - Scrolls of the Megilloth (albumin arvostelu) Guitar 6. 8. kesäkuuta 2004. Yhdysvallat. Arkistoitu 11.4.2008. Viitattu 24. helmikuuta 2008. (englanniksi)
  6. Rowe, Steve. Scrolls of the Megilloth (kansilehden sanoitukset ja sivumerkinnät). 1992, 2005.
  7. Morrow, Matt: Mortification - Scrolls of the Megilloth (albumin arvostelu) The Whipping Post. 2005. Yhdysvallat. Viitattu 24. helmikuuta 2008. (englanniksi)
  8. Dombek, Kirk: Mortification - Scrolls of the Megilloth (yhtyeen biografia) The Whipping Post. Yhdysvallat. Viitattu 24. helmikuuta 2008. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]