Kuultomonnit
| Kuultomonnit | |
|---|---|
 Sillimonni (Clupisoma garua) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
| Lahko: | Monnikalat Siluriformes |
| Heimo: |
Kuultomonnit Schilbeidae Bleeker, 1858 |
| Suvut[1] | |
|
|
| Katso myös | |
Kuultomonnit (Schilbeidae, joskus Schilbidae) on monnikaloihin kuuluva heimo. Heimon lajeja tavataan makeista vesistä Afrikasta ja Etelä-Aasiasta. Eräitä kuultomonnilajeja pidetään akvaariokaloina.
Lajit ja anatomia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Varhaisimmat kuultomonnien heimoon kuuluvien lajien fossiilit on ajoitettu tertiäärikaudelle. Nykyään heimoon kuuluu noin 15 sukua ja 56–62 lajia.[1][2] Ruumiinrakenteeltaan kuultomonnit ovat pitkulaisia ja litteähköjä kaloja. Useimmilla heimon kaloilla on selkäevä ja rasvaevä, mutta eräiden sukujen lajeilta ne puuttuvat. Tyypillisiä piirteitä kulltomonneille ovat kuonon 4 viiksisäieparia, suurikokoiset silmät, hyvin pitkä peräevä ja selkeästi haarautunut pyrstöevä. Eräät kuultomonnilajit, kuten niilinkuultomonni (Parailia pellucida) ovat läpikuultavia ja joiden verisuonet ja uimarakko ovat helposti havaittavissa.[1][3][4]
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuultomonnilajit ovat makeiden vesien lajeja. Niitä tavataan Saharan eteläpuolisesta Afrikasta ja Etelä-Aasiasta Pakistanista Borneolle ulottuvalta alueelta. Suurikokoiset heimon lajit, kuten sillimonni (Clupisoma garua) ja pikkulohimonni (Eutropiichthys murius) ovat tärkeitä ruokakaloja ja pienemmät, kuten niilinkuultomonni, ovat suosittuja akvaariokaloina.[1][3][4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Nelson, Joseph S.: Fishes of the world, s. 182. Chichester: John Wiley and Sons, 2006. ISBN 978-0-471-25031-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 17.1.2013). (englanniksi)
- ↑ Carl J. Ferraris, Jr.: Checklist of catfishes, recent and fossil (Osteichthyes: Siluriformes), and catalogue of siluriform primary types, s. 356. Zootaxa 1418. , 2007. ISBN 978-1-86977-059-4. Teoksen verkkoversio (viitattu 17.1.2013). (englanniksi)
- ↑ a b Family Schilbeidae (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 17.1.2013. (englanniksi)
- ↑ a b Tim M. Berra: Freshwater Fish Distribution, s. 176. University of Chicago Press, 2007. ISBN 9780226044422. Teoksen verkkoversio (viitattu 17.1.2013). (englanniksi)
|