Scarface – arpinaama

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Scarface)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee vuoden 1983 elokuvaa. Vuoden 1932 elokuvaa käsittelee artikkeli Arpinaama ja rap-artistia artikkeli Scarface.
Scarface – arpinaama
Scarface
Elokuvan juliste
Elokuvan juliste
Ohjaaja Brian De Palma
Käsikirjoittaja Oliver Stone
Tuottaja Martin Bregman
Säveltäjä Giorgio Moroder
Kuvaaja John A. Alonzo
Leikkaaja Gerald B. Greenberg
David Ray
Tuotantosuunnittelija Ferdinando Scarfiotti
Pukusuunnittelija Patricia Norris
Pääosat Al Pacino
Valmistustiedot
Valmistusmaa  Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö Universal Pictures
Levittäjä Universal Studios
Netflix
iTunes
Ensi-ilta Yhdysvallat 9. joulukuuta 1983
Suomi 9. maaliskuuta 1984
Espanja 12. maaliskuuta 1984
Kesto 170 minuuttia[1]
Alkuperäiskieli englanti
espanja
Budjetti 25 000 000 $[2]
Tuotto 65 884 703 $[3]
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Scarface – arpinaama (engl. Scarface) on vuonna 1983 ensi-iltansa saanut rikosdraamaelokuva, jonka on ohjannut Brian De Palma ja käsikirjoittanut Oliver Stone. Se perustuu rikoselokuvaklassikkoon Arpinaama vuodelta 1932.

Elokuva kertoo Al Pacinon esittämästä kuubalaissyntyisestä gangsterista, Antonio ”Tony” Montanasta, joka saapuu Miamiin Yhdysvaltoihin yhdessä kymmenien tuhansien kommunistihallintoa paenneiden maanmiestensä kanssa. Nopean rahan toivossa Montana ja hänen ystävänsä Manolo ”Manny” Ribera löytävät tiensä huumebisnekseen. Häikäilemättömyydellään Montana raivaa nopeasti tiensä huipulle, mutta kasvavan vallan myötä kasvaa myös hänen ahneutensa ja epäluuloisuutensa. Kokaiinin käytöstä johtuva vainoharhaisuus ja keskittymiskyvyn puute sekä inhimillinen ratkaisu koituvat lopulta hänen kohtalokseen.

Elokuvassa sanotaan kirosana fuck yhteensä 207 kertaa.[4] Elokuvan lopussa on omistus Howard Hawksille ja Ben Hechtille, alkuperäisen Arpinaama-elokuvan ohjaajalle ja käsikirjoittajalle.

Elokuvasta on kehitetty toimintaseikkailupeli Scarface: The World Is Yours, joka julkaistiin vuonna 2006.

Suomessa elokuvan ikäraja on 16 vuotta.[5]

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Elokuva alkaa kohtauksella, jossa näytetään kuinka Kuuban presidentti Fidel Castro antoi tuhansien kuubalaisten matkustaa Marielin satamasta veneillä Floridaan vuonna 1980. Yhdysvallat oli lupautunut vastaanottamaan kuubalaisia mielipidevankeja, mutta heidän mukanaan matkusti myös lukuisia rikollisia, jotka oli vapautettu suoraan Kuuban vankiloista. Elokuvan alussa nähdään aitoa videota näistä Marielin venekuljetuksista ja kuubalaisten saapumisesta Yhdysvaltoihin.

Yksi näistä 125 000 Miamiin saapuneista kuubalaisista on Tony Montana (Al Pacino), jolla on myös rikollinen tausta. Tony ja hänen ystävänsä Manny Ribera (Steven Bauer) joutuvat maahan saavuttuaan Freedomtowniin, jossa pidettiin niitä kuubalaisia, joilla ei ollut green card -oleskelulupaa. Muutaman kuukauden kuluttua Manny saa Frank Lopezilta tarjouksen, jossa tämä lupaa hankkia heille oleskeluluvan Yhdysvaltoihin, mikäli he murhaisivat Emilio Rebengan, joka oli kiduttanut Frankin veljen kuoliaaksi Kuubassa. Tony suostuu epäröimättä ja puukottaa Rebengan kuoliaaksi ansaiten siten oleskelulupansa.

Seuraavina viikkoina Tony ja Manny työskentelevät pienessä kuubalaisessa ruokapaikassa saadakseen rahaa. Eräänä iltana kaksikko tapaa huumevälittäjä Omar Suarezin (F. Murray Abraham), joka oli toiminut välittäjänä myös Rebengan murhassa. Häneltä he saavat tehtäväkseen ostaa kaksi kiloa kokaiinia kolumbialaiselta huumekauppias Hectorilta, joka saapuisi Miamiin muutaman päivän kuluttua. Omar Suarez antaa Tonylle kokaiinin ostamista varten rahaa ja aseita, mikäli kauppa ei sujuisi odotetusti.

Muutamaa päivää myöhemmin Tony ja Manny sekä kaksi muuta heidän tuntemaansa kuubalaista, Angel (Pepe Serna) ja Chi Chi (Ángel Salazar) ajavat pienelle hotellille, missä heillä on tapaaminen Hectorin kanssa. Kauppa kuitenkin ilmenee huijaukseksi ja kolumbialaiset vetävät aseensa esiin vaatien Tonylta rahoja. Tony kieltäytyy ja Hector uhkailee häntä moottorisahalla leikaten lopulta Angelin palasiksi Tonyn edessä. Tällöin Manny ja Chi Chi kuitenkin saapuvat hotelliin ja tulitaistelun jälkeen kolmikko pakenee kokaiinin sekä rahojen kanssa paikalta. Tony palauttaa rahat sekä kokaiinin Omarin päällikölle, Frank Lopezille (Robert Loggia). Frank vaikuttuu Tonyn kyvyistä ja asenteesta, joten toivoo tämän tekevän jatkossakin töitä hänelle. Samalla Tony kuitenkin kiinnostuu Frankin naisystävästä, Elvira Hancockista (Michelle Pfeiffer).

Muutamaa kuukautta myöhemmin Tony käy tapaamassa Yhdysvalloissa asuvaa äitiään (Míriam Colón) sekä pikkusiskoaan Ginaa (Mary Elizabeth Mastrantonio). Gina on innoissaan veljensä näkemisestä, mutta hänen äitinsä ei ole tyytyväinen, sillä hän on pettynyt Tonyn rikolliseen elämään. Lopulta Tonyn äiti häätää poikansa pois talostaan, mutta tämä vielä vaihtaa muutaman sanan siskonsa kanssa ja antaa tälle rahaa.

Jonkin aikaa myöhemmin Tony ja Omar lähetetään Boliviaan keskustelemaan liikesopimuksista huumeruhtinas Alejandro Sosan (Paul Shenar) kanssa. Neuvottelut eivät kuitenkaan suju suunnitelmien mukaan, sillä Sosa murhaa Omarin kertoen tämän toimineen aikaisemmin vasikkana. Sosa kuitenkin pitää Tonyn asenteesta ja tekee tästä liikekumppaninsa, mutta varoittaa tätä koskaan pettämästä häntä. Palattuaan Floridaan Tony tapaa Frankin, joka on vihainen Omarin kuolemasta sekä Tonyn omatoimisesti tekemästä sopimuksesta Sosan kanssa. Tämän seurauksena kaksikko lopettaa yhteistyönsä.

Myöhemmin yökerho Babylonissa Tony joutuu korruptoituneen huumepoliisi Mel Bernsteinin (Harris Yulin) ahdistelemaksi tämän tietäessä Tonyn kytköksistä Rebengan murhaan sekä kolumbialaisiin huumekauppiaisiin. Mel käskee Tonya maksamaan "veroa" toiminnastaan hänelle, jotta saisi vastapalveluksena suojelua ja informaatiota. Tony vakuuttuu siitä, että Frank lähetti Melin hänen kimppuunsa, sillä ainoastaan Frank tiesi murhista. Babylonissa Tony joutuu myös kahden aseistetun miehen hyökkäyksen kohteeksi, mutta onnistuu pakenemaan paikalta vahingoittuneena. Hän uskoo yhä vahvemmin Frankin syyllisyyteen ja lähtee tapaamaan tätä. >Lopulta Frankin syyllisyys varmistuu ja tämä tunnustaa tekonsa Tonylle. Hän polvistuu rukoillen Tonya armahtamaan hänet, Tonyn osoittaessa Frankia aseellansa. Tony lupaa olla tappamatta häntä ja käskee Mannya tappamaan Frankin ja tappaa sitten itse Melin. Tämän jälkeen Tony lähtee Elviran luokse ja kertoo Frankin kuolleen ja haluavansa Elviran vaimokseen.

Al Pacino Tony Montanan roolissa

Näiden tapahtumien jälkeen Tonyn elämä muuttuu parempaan suuntaan ja hän tienaa suuria summia yhteistyössä Sosan kanssa. Hän myös menee naimisiin Elviran kanssa, ottaa haltuunsa Frankin imperiumin ja ostaa suuren kartanon. Tonyn luksuselämällä on kuitenkin huonotkin puolensa, sillä hän ja Elvira joutuvat riippuvaisiksi kokaiinista. Samalla Manny ja Gina alkavat seurustella Tonyn selän takana, uskaltamatta kertoa asiasta tälle.

Lopulta Tony pidätetään rahanpesusta ja veropetoksista. Lakimiehensä mukaan hän joutuu vankilaan vähintään kolmeksi vuodeksi. Ennen tuomion toteutumista Alejandro Sosa ottaa yhteyttä Tonyyn ja pyytää tätä murhaamaan aktivistin, joka aikoo paljastaa Sosan huumekaupat televisiossa. Vaihdossa Sosa lupaa käyttää kontaktejaan pitääkseen Tonyn pois vankilasta. Tony suostuu ja pian hän tapaa Sosan uskotun alaisen, Alberton, jonka kanssa hän matkustaa New Yorkiin. Siellä Alberto suunnittelee räjäyttävänsä miehen auton. Tilanne kuitenkin muuttuu, sillä autoon nousevat myös aktivistin vaimo ja lapset, joita Tony ei halua vahingoittaa. Alberto ei kuitenkaan kuuntele Tonyn valituksia ja Alberton ollessa räjäyttämässä pommia Tony suuttuu ja ampuu hänet.

Tästä suuttuneena Sosa uhkaa tappavansa Tonyn. Tony ei kuitenkaan välitä tästä vaan lähtee etsimään sisartaan kuultuaan tämän katoamisesta äidiltään. Lopulta hän löytää Ginan yhdessä Mannyn kanssa ja vihaisena sekä kokaiinin vaikutuksen alaisena tappaa ystävänsä. Gina kertoo heidän menneen juuri naimisiin ja aikovan yllättää Tonyn. Tonyn alaiset vievät sitten Ginan ja murtuneen Tonyn takaisin kartanolle. Samalla ryhmä Sosan murhaajia hyökkää kartanolle tappaen Tonyn vartijat ulkona.

Tonyn nauttiessa kokaiinia toimistossaan Gina astuu sisään aseen kanssa pilkaten veljensä mustasukkaisuutta ja ampuu tätä jalkaan. Tällöin yksi murhaajista astuu sisään ikkunasta ja ampuu Ginan joutuen sitten Tonyn tappamaksi. Raivoissaan Tony ottaa esiin yhdistetyn M16-kiväärin ja M203-kranaatinheittimen ja ampuu lukuisia vastustajiaan. Hän kuitenkin vahingoittuu vakavasti myös itse, mutta jatkaa ampumista, kunnes yksi hyökkääjistä ampuu häntä katkaistulla haulikolla selkään. Tällöin Tony putoaa pieneen altaaseen aulassaan ja ruumis jää kellumaan ”The World Is Yours” -kyltin alle.

Loppukohtauksesta on jäänyt maailmalle elämään kuuluisa lause: "Say hello to my little friend!".

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Al Pacino  Antonio ”Tony” Montana  
 Steven Bauer  Manny Ribera  
 Michelle Pfeiffer  Elvira Hancock  
 Mary Elizabeth Mastrantonio  Gina Montana  
 Robert Loggia  Frank Lopez  
 F. Murray Abraham  Omar Suarez  
 Paul Shenar  Alejandro Sosa  
 Harris Yulin  Mel Bernstein  
 Ángel Salazar  Chi Chi  
 Arnaldo Santana  Ernie  
 Pepe Serna  Angel  
 Michael P. Moran  Nick The Pig  
 Al Israel  Hector The Toad  
 Mark Margolis  Alberto  
 Joe Marmo  Nacho Contreras  

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oliver Stone kirjoitti elokuvan käsikirjoituksen Ranskassa toipuessaan omasta kokaiiniriippuvuudestaan. Hän teki yhteistyötä Miamin poliisin sekä DEA:n kanssa ja käytti näiltä saamiaan tietoja lisätäkseen elokuvaan oikeita rikoksia, joihin kuuluu muun muassa kuuluisa moottorisahakohtaus.lähde?

Scarface oli alun perin tarkoitus kuvata Floridassa, mutta se sai paljon kritiikkiä kuubalaiselta yhteisöltä, joka vastusti useita elokuvan näkökulmia. He muun muassa vastustivat kuubalaisten kuvaamista huumekauppiaiksi ja vaativat käsikirjoituksen muuttamista Fidel Castroa vastustavaksi, esimerkiksi muuttamalla Tony Montana Fidel Castron vakoojaksi. Pitkien neuvotteluiden päätteeksi tuottajat kieltäytyivät vaatimuksista sanoen elokuvan keskittyvän kokaiiniin eikä Castron politiikkaan. Varmistaakseen kuvausryhmän turvallisuuden ja välttääkseen mahdollisia ongelmia, kuvaukset siirrettiin Los Angelesiin.lähde?

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kriitikoiden vastaanotto
Yhteispisteet
JulkaisuPisteet
Metacritic65 %[6]
Rotten Tomatoes82 %[7]
Arvostelupisteet
JulkaisuPisteet
AllMovie[8]
Keith Phipps
4/5 tähteä
Chicago Sun-Times[9]
Roger Ebert
4/4 tähteä
Seura[10]
Pertti Avola
3/5 tähteä

Scarfacen ennakkonäytös oli 1. joulukuuta 1983 New Yorkissa, missä se otettiin vastaan eriävin mielipitein. Elokuvaa oli katsomassa elokuvan kaksi näyttelijää, Al Pacino ja Steven Bauer, sekä useita kutsuvieraita, kuten Diane Lane, Melanie Griffith, Raquel Welch, Joan Collins, Cher ja Eddie Murphy.[11] Elokuvan keskivaiheilla ohjaaja Martin Scorsese kääntyi sanomaan takana olleelle Steven Bauerille, ”Te olette loistavia, mutta valmistautukaa, sillä he tulevat vihaamaan sitä Hollywoodissa – koska se kertoo heistä”.[12]

Elokuva julkaistiin elokuvateattereihin 5. joulukuuta 1983 ja se esitettiin ensimmäisenä päivänä 996 teatterissa. Se tuotti yhteensä 4,6 miljoonaa dollaria avausviikonloppunaan huolimatta elokuvan väkivaltaisen luonteen ja kielenkäytön herättämästä keskustelusta. Elokuva tuotti kaiken kaikkiaan 45,4 miljoonaa dollaria Pohjois-Amerikassa ja 20,5 miljoonaa kansainvälisesti, eli yhteensä lipputulot nousivat 65,9 miljoonaan. Inflaation huomioiden summa vastaisi nykypäivänä noin 180 miljoonaa dollaria.[13]

Elokuvan väkivaltaisuus herätti tuoreeltaan kielteistä huomiota.[8] Sillä oli kuitenkin myös puolustajansa. Roger Ebert ylisti Scarfacea: ”DePalma ja hänen kirjoittajansa, Oliver Stone, ovat luoneet erityisten yksilöiden gallerian ja yksi elokuvan lumouksista on se, että emme katso rikoselokuvien kliseitä, katsomme ihmisiä jotka ovat rikollisia.”[9] Hän myös lisäsi sen ”mahtavien elokuvien” listalleen. Myös New York Timesin Vincent Canby ylisti elokuvaa ja erityisesti sen synkkää tunnelmaa.lähde tarkemmin?

Scarfacen maine on sittemmin kasvanut. Rotten Tomatoes -sivuston mukaan 82 % kriitikoista on antanut elokuvalle myönteisen arvostelun. Yhteenvedossa sitä kuvaillaan tyylitellyksi ja äärimmäisen väkivaltaiseksi gangsterieepokseksi, jonka dialogi on jäänyt elämään populaarikulttuuriin ja joka ”tasapainoilee moralisoivan draaman sekä ihannoivan hillittömyyden” välillä.[7] Metacritic-sivuston keräämä arvosana on 65 pistettä sadasta, mikä sivuston mukaan tarkoittaa ”pääasiassa myönteistä” vastaanottoa.[6]

AllMovie-sivuston Keith Phipps kuvailee Scarfacea elämää suuremmaksi pop-taiteeksi, jonka asetelmat ovat karskeja ja pelkistettyjä, hahmot karikatyyrimäisiä ja dialogi täynnä siteeraamisen arvoisia lausahduksia. Kaikki elokuvassa on viety äärimmilleen: väkivalta, Pacinon roolisuoritus, tyylitelty kuvakieli sekä tärkeimpänä tematiikka, jonka ytimessä ovat rikos, amerikkalainen unelma sekä klassinen nousu ja tuho -rakenne. Phippsin mukaan elokuva on omiaan jakamaan yleisön niihin, joiden hengen se salpaa, sekä niihin, jotka pitävät katsomiskokemusta piinallisena.[8]

Ilta-Sanomien arviossa Siru Valleala kuvaili elokuvaa kulttiklassikoksi: ”kasarirymistely on Al Pacinon juhlaa, ja onpa väkivaltainen huumekuvaus tullut kuuluksi siitäkin, että elokuvassa sanotaan fuck yhteensä 207 kertaa. Mutta toimintadraamassa, joka perustuu vielä klassikompaan vuoden 1932 Arpinaamaan, on myös kimaltelevaa naisloistoa. Siitä pitää huolen upea Michelle Pfeiffer, joka esittää kuubalaisgangsteri Tony Montanan [– –] ihastusta Elviraa.”[14]

Huomionosoituksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palkintogaala Kategoria Vastaanottaja Tulos
Golden Globe Paras miespääosa draamaelokuvassa Al Pacino Ehdokkuus
Paras miessivuosa Steven Bauer Ehdokkuus
Paras musiikki Giorgio Moroder Ehdokkuus
Golden Raspberry Huonoin ohjaaja Brian De Palma Ehdokkuus

Oheistuotteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Videopelit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Videopelin logo.

Ensimmäinen elokuvasta tehty videopeli, Scarface: The World Is Yours, julkaistiin syyskuussa ja lokakuussa 2006. Sen tuotti Radical Entertainment ja julkaisi Vivendi Universal Games. Pelissä Tony ei kuollut hyökkäyksessä kartanolleen ja pelaajan tehtävänä on palauttaa menetetty valta sekä kostaa. Peli julkaistiin Microsoft Windowsille, PlayStation 2:lle, Xboxille ja Wiille.

Radical ja Vivendi julkaisivat lokakuussa 2006 myös toisen elokuvaan liittyvän videopelin, Scarface: Money. Power. Respect.. Se vastaa paljolti edeltäjäänsä, mutta käsittelee enemmän huumekaupan ja alueiden hallintaa, kun taas edeltäjä painotti enemmän jengien kanssa sotimista, kunnioituksen hankkimista ja yleisesti imperiumin jälleenrakentamista. Peli on julkaistu tähän mennessä ainoastaan PlayStation Portablelle.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. "Scarface (1983)" AFI Catalog of Feature Films. (englanniksi)
  2. Inside ‘Scarface’s’ Sometimes Rocky Road to Becoming a Classic Variety. (englanniksi)
  3. Scarface (1983) Box Office Mojo. (englanniksi)
  4. Scarface (1983) (Archive.org:iin arkistoitu DVD-katsaus) Family Media Guide. Viitattu 4.7.2009. (englanniksi)
  5. https://luokittelu.kavi.fi/public.html#haku/scarface/a/542bb54425b88ee7ebb81b31
  6. a b Scarface (1983). Metacritic. Viitattu 30.8.2021. (englanniksi)
  7. a b Scarface. Rotten Tomatoes. Viitattu 30.8.2021. (englanniksi)
  8. a b c Phipps, Keith: Scarface (1983). AllMovie. Viitattu 30.8.2021. (englanniksi)
  9. a b Ebert, Roger (09/12/1983). "Scarface". Chicago Sun-Times.
  10. Avola, Pertti: Elokuva-arvio: Scarface – Arpinaama on uusintaversio vuoden 1932 klassikkoelokuvasta. Seura, 15.1.2021. Viitattu 30.8.2021.
  11. "Wireimage Listings: Scarface Premiere: Dec 1, 1983". Wireimage. 01/12/1983.
  12. "Scarred for Life". The Palm Beach Post. 11/10/2003.
  13. "Scarface". Box Office Mojo.
  14. Valleala, Siru: Tänään tv:ssä: Nuori Michelle Pfeiffer lumoaa Arpinaama-kulttielokuvassa – tähti kävi läpi todellisen kiirastulen saadakseen roolin. Ilta-Sanomat, 27.8.2021. Viitattu 30.8.2021.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]