Savon prikaati
| Savon prikaati | |
|---|---|
 Savon prikaatin lippu |
|
| Toiminnassa | 1775–2006 |
| Valtio |
 Ruotsi (1775–1809) Suomi (1918–1945, 1957–2006) |
| Puolustushaarat | Maavoimat |
| Aselajit | jalkaväki |
| Osa joukkoa | Itäinen maanpuolustusalue |
| Koko | prikaati |
| Tukikohta | Mikkeli |
| Marssi | Terve Suomeni maa (vahvistettu 27. marraskuuta 1956) |
| Vuosipäivät | 13. kesäkuuta vuoden 1789 Porrassalmen taistelun muistona |
| Komentajat | |
| Tunnettuja komentajia |
Hjalmar Siilasvuo Göran Magnus Sprengtporten |
Savon prikaati (lyh. SavPr) oli Suomen puolustusvoimien 31. joulukuuta 2006 lakkautettu joukko-osasto, jolla oli pitkät perinteet.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Savon ja Savonlinnan läänin jalkaväkirykmentti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Savon ja Savonlinnan läänin jalkaväkirykmentti
Kustaa II Adolfin vuoden 1626 rykmenttiuudistuksessa määrättiin Kustaa Horn perustamaan rykmentti, joka perustettiin savolaisista ruotujakoisena. Se osallistui perustamisensa jälkeen kolmikymmenvuotiseen sotaan.lähde?
Vuoden 1743 Turun rauhan jälkeen savolaisista tuli rajarykmentti, minkä vuoksi sitä alettiin vahvistaa. Rykmentin pataljoonia vahvistettiin perustamalla niihin lisäksi jääkärikomppaniat. Mikkelin seudun ruotusotaväki ja lisäksi vuodesta 1770 alkaen neljänsataa värvättyä sotilasta kuuluvat Savon ja Savonlinnan läänin jalkaväkirykmenttiin, mistä tuli 1775 Savon kevyt jalkaväkirykmentti. Kustaa III määräsi 1775 Göran Magnus Sprengtportenin itäisen Suomen kaikkien joukkojen komentajaksi virkatalonaan Ristiinan Brahelinna. Tätä määräystä on pidetty Savon prikaatin perustamiskäskynä. Vasta 1778 Sprengtportenin komentamat Itä-Suomen joukot yhdistettiin Savon prikaatiksi.[1] Prikaati osallistui Kustaan sotaan 1788–1790.
Suomen sodan alkaessa 1808 Savon prikaatiin kuuluivat:
- Savon jalkaväkirykmentti, vahvuus 1 000
- Savon jääkärirykmentti, vahvuus 1 170
- Savon prikaatin jalkaväen reservi, 394
- Savon prikaatin rakuunoiden reservi (jalkaväkeä, ilman ratsuja), 87
- Karjalan Jääkärit, 655
- Karjalan rakuunajoukko, 210
- Savon prikaatin tykistökomppania vahvistuksineen, 158
- Armeijan Laivaston Saimaan Laivueet, Ristiina ja Varkaus (Laivanlinna), 109 (aliupseerioppilasta)
- Yhteensä 3 128 [2]
Kesällä 1808 joukko-osastoon liittyivät Limingan nostoväki, Heintziuksen vapaakomppania ja Sahlsteinin vapaakomppania.[3]
- Leppävirran taistelu 11. maaliskuuta 1808
- Revonlahden taistelu 27. huhtikuuta 1808
- Pulkkilan taistelu 2. toukokuuta 1808
- Kuopion maihinnousu 1. heinäkuuta 1808
- Pälkjärven taistelu 9.-10. elokuuta 1808
- Koljonvirran sissiretki 10. marraskuuta 1808
Ruotsin kärsittyä sodassa tappion ja luovutettua Suomen Venäjän keisarikunnalle suomalaiset joukko-osastot lakkautettiin.
Mikkelin ruotuväkipataljoona[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Seuraavan kerran Savoon perustettiin Oolannin sodan aikana Mikkelin ruotuväkipataljoona 1854. [4]
2. jääkärirykmentti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: 2. jääkärirykmentti
Saksassa koulutettujen jääkäreiden palattua vapauttamaan Suomea perustettiin 2. jääkärirykmentti, joka osallistui muun muassa Tampereen taisteluihin. Sotatoimien päätyttyä rykmentti päätyi monien nimen ja sijoituspaikkavaihdosten jälkeen Karjalankannakselle.
Talvisodan perinnejoukko-osastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sen talvisodan aikaiset perinnejoukko-osastot olivat Keski-Suomen sotilasläänin 10. divisioonalle perustama Jalkaväkirykmentti 28 (1. tammikuuta 1940 alkaen Jalkaväkirykmentti 19), Jalkaväkirykmentti 30 (1. tammikuuta 1940 alkaen Jalkaväkirykmentti 21), 3. prikaatin I pataljoona ja Jalkaväkirykmentti 35.
Jatkosodan perinnejoukko-osastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Talvisodan jälkeen perustettiin joukoista 7. prikaati, jonka pataljoonat sijoitettiin Pääskylahteen, Sääminkiin ja Kerimäkeen. Jatkosodan alla prikaatista muodostettiin Jalkaväkirykmentti 7, Sodan jälkeen yksikkö sijoitettiin Savonlinnaan, Mikkeliin ja Jyväskylään, joista se 1948 koottiin Mikkeliin. Joukko-osasto nimettiin 1. joulukuuta 1952 6. prikaatiksi ja edelleen 1. tammikuuta 1957 Savon Prikaatiksi.
Jatkosodan aikaisia perinnejoukko-osastoja olivat varsinaisesti välirauhan aikaisesta 7. prikaatista muodostettu Jalkaväkirykmentti 7 eli Tyrjän Rykmentti sekä Jalkaväkirykmentti 49 sekä 2. divisioonan (Murtaja-divisioona) joukko-osastot.[5]
Alueelliseksi joukoksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Savon prikaati toimi aluksi Mikkelin kaupunkialueella, josta se siirrettiin 1958 tapahtuneesta aliupseerikoulun siirrosta alkaen lopuksi kokonaan Karkialammen varuskunta-alueelle.
Savon prikaatin huolto- ja kuljetuskomppania lakkautettiin 1. joulukuuta 1991, kun 3. erillinen autokomppania siirrettiin Kouvolan varuskunnasta Mikkelin varuskuntaan. Sotilasopetus autokomppaniassa suuntautui Savon prikaatin ja paikallisten esikuntien lisäksi Karjalan prikaatin, Kymen pioneeripataljoonan ja maanpuolustusopiston tarpeisiin. Myös Itäisen maanpuolustusalueen sotilaspoliisiopetus keskitettiin 1993 Savon prikaatiin. Prikaatissa järjestettiin 1991 kaksi pataljoonan kertausharjoitusta sekä seuraavana vuonna vajaan kolmentuhannen sotilaan VISA-92 -harjoitus Mikkelin ja Kangasniemen alueilla. [6]
Prikaati lakkautettiin osana puolustusvoimien uudelleenjärjestelyjä. Mikkelin kaupunkiin työpaikkojen vähennystä tuli 25, vaikka prikaatin tilalle kaupunkiin perustettiin Maavoimien esikunta. Esikuntatehtävät ovat jonkin verran paremmin palkattuja kuin jalkaväkiprikaatin tehtävät keskimäärin.
Perinteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yksikön perinteitä vaali 11. kesäkuuta 1961 perustettu Savon Prikaatin kilta, jonka toiminta lakkasi prikaatin mukana 31. joulukuuta 2006. Sen työn jatkajaksi suunniteltiin perustettavaksi perinneyhdistystä. Savon prikaatin kunniamarssi oli Emil Genetzin säveltämä "Terve, Suomeni maa" ja prikaatin vuosipäivä oli Porrassalmen taistelun vuosipäivä.
Komentajia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Prikaatin komentajina ovat toimineet muun muassa:
- eversti (1775) Georg Magnus Sprengtporten 1775-1779
- eversti (1777) Berndt Johan Hastfer 1781-1789
- eversti (1783) Curt von Stedingk 1789-1790
- kenraalimajuri (1796) Adolph Aminoff vuodesta 1796
- eversti (1793) Johan Adam Cronstedt vuodesta 1806
- eversti (1942) Sakari Simelius JR7 kom. 1944–1946
- eversti (1943) Einar Hämäläinen JR7 kom. 1946–1949 ja 6.Pr kom. 1951–1953
- eversti (1943) Yrjö Tikka 1949–1951
- eversti (1953) Paavo Lammetmaa 1953–1955
- eversti (1955) Jouko Hynninen 6.Pr/Savon Pr kom. 1955–1965
- eversti (1965) Kalevi Sarva 1965–1967
- eversti (1965) Niilo Wäänänen 1967–1971
- eversti (1971) Veikko Rusanen 1971–1973
- eversti (1973) Veikko Linnakko 1973–1975
- eversti (1975) Sakari Annala 1975–1977
- eversti (1978) Ilkka Halonen 1977–1980
- eversti (1981) Hannu Arovaara 1980–1985
- eversti (1981) Yrjö Honkanen 1985–1990
- eversti (1988) Seppo Tanskanen 1990–1992
- eversti (1993) Tarmo Kauppila 1993–1995
- eversti (1992) Lauri Kiianlinna 1995–1998
- eversti (1998) Hannu Toivonen 1998–2001
- eversti (2000) Mika Peltonen 1.6.2001–30.11.2002
- eversti (2000) Markku Riittinen 1.12.2002–31.12.2006
Arkisto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomen Kansallisarkisto osti 2013 Stedingkin suvun arkiston, joka sisältää muun muassa 14 kansiota Savon prikaatin historiaa ja everstiluutnantti Berndt Johan Hastferin asiakirjat. Arkisto tuli digitoinnin jälkeen vapaasti käytettäväksi kesällä 2013.[7]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kyösti Väänänen, Savon Prikaatin historiaa – Savon prikaatin ja sen perinnejoukkojen vaiheita Suomen itsenäisyyden ajalla, Savon Prikaatin Kilta 1978 Mikkeli ISBN 951-99180-6-X
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Halonen, Timo: Mikkeli jalkaväen kaupunkina ennen ja nyt, s. 36–37. Helsinki: Jalkaväen Säätiö, 2017. ISBN 951-96717-0-6. Jalkaväen vuosikirja 2017-2018.
- ↑ Suomen sodan sankari, Duncker ja Savon Prikaati, Bertil Nelsson, sivu 34, Ajatus Kirjat, Gummerus Kustannus Oy, ISBN 978-951-20-7353-5
- ↑ http://webcache.googleusercontent.com/search?q=cache:hqzYPj_1jZwJ:gamma.nic.fi/~sakinseu/aakustit/Aakusti_2_2008.pdf+Sulkavan+komppania&hl=fi&ct=clnk&cd=7&gl=fi&client=firefox-a [vanhentunut linkki]
- ↑ https://puolustusvoimat.fi/documents/1951210/8529440/Operaatio-ja-taktiikka_Janne-M%C3%A4kitalo_TEKSTI/1a7cac65-3f52-41db-b1f6-27d22ec988a0/Operaatio-ja-taktiikka_Janne-M%C3%A4kitalo_TEKSTI.pdf
- ↑ Väänänen s. 107
- ↑ Yrjölä, Vesa, toim.: SavPr, SAVON PRIKAATI, s. 180–181. Helsinki: Jalkaväen Säätiö, 1993. ISBN 951-96717-0-6. Jalkaväen Vuosikirja XX 1993.
- ↑ Uusi arkistolöytö kertoo Savon prikaatin historiaa 1780-luvulta. Yle.fi Uutiset. Viitattu 22.1.2013
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Matti Kuusi [1] (Arkistoitu – Internet Archive) Puhe Savon prikaatille 1957
- Mikkelin kaupunki [2] (Arkistoitu – Internet Archive)
- Yleisradio [3][vanhentunut linkki] Savon Prikaati kotiuttaa viimeiset varusmiehet
- Olli Nepponen [4] (Arkistoitu – Internet Archive) Savon Prikaatilla tärkeä rooli myös tulevaisuudessa