Sauvakirkko
Wikipedia
Sauvakirkko (norj. stavkirke), toiselta nimeltään piirukirkko, on varhaiskeskiaikainen puukirkkotyyppi, joka rakennettiin nk. pystysalvosta käyttäen.
Sauvakirkkoja oli pääasiallisesti Skandinaviassa. Eniten niitä on säilynyt Norjassa. Sauvakirkkoja on alun perin ollut runsaasti, mutta niitä on tuhoutunut erinäisten syiden, kuten tuhopolttojen vuoksi. Vuosina 1000–1300 rakennettiin yhteensä mahdollisesti noin tuhat sauvakirkkoa.[1] Niistä enää 28 on jäljellä eteläisessä Norjassa.[2] Sauvakirkkoja muistuttaneita puukirkkoja on ollut esimerkiksi Gotlannissa.[3]
Kehittyneimmät sauvakirkot olivat kolmilaivaisia. Niissä on yleensä rikasta, usein viikinkityylistä veistoskoristelua portaaleissa ja kuoriaidoissa sekä jyrkät korkeat katot. Kantavat, lattiasta kattoon ylettyvät kulmatolpat sijoitettiin keskilaivan sivuille tai kulmiin, joskus myös keskelle sitä.[1] Tukirakenteet jätettiin usein näkyville. Sisäosien jako käytäviksi ja laivoiksi näkyy myös ulkopuolelta, koska jokainen osa on oma kokonaisuutensa ja katettiin omalla katolla.[1] Kattoja onkin kirkoissa paljon ja ne ovat yleensä jyrkkiä.
[muokkaa] Sauvakirkkoja
- Borgundin sauvakirkko
- Fantoftin sauvakirkko
- Heddalin sauvakirkko
- Urnesin sauvakirkko
- Lomin sauvakirkko
[muokkaa] Lähteet
[muokkaa] Aiheesta muualla
- http://www.stavechurch.org/ (englanniksi)
