Sateenkaarikardinaali
| Sateenkaarikardinaali | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||
Uhanalaisuusluokitus: Silmälläpidettävä [1] |
||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||
| Passerina ciris (Linnaeus, 1758) |
||||||||||||||||||
| Alalajit | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||
 Sateenkaarikardinaali Wikispeciesissä |
Sateenkaarikardinaali (Passerina ciris) on värikäs Keski-Amerikassa ja eteläisessä Yhdysvalloissa elävä kardinaaleihin kuuluva varpuslintu.[1] Sen kannaksi arvioidaan 4,5 miljoonaa yksilöä.
Sisällysluettelo |
Koko ja ulkonäkö [muokkaa]
Kooltaan sateenkaaritangara on noin 12–13 cm.[2]. Lajin koirasta sanotaan usein Pohjois-Amerikan kauneimmaksi linnuksi. Koiraan pää on kirkkaansininen, selkä ja siivet vihreät sekä vatsa kirkkaanpunainen. Naaras ja nuori koiras ovat väritykseltään huomattavasti vaatimattomampia: höyhenpuku on kauttaaltaan vihreä ja yläpuoli on alapuolta tummempi.[3]
Elinympäristö [muokkaa]
Sateenkaarikardinaalilla on kaksi maantieteellisesti erotettavaa esiintymisaluetta. Läntinen alue ulottuu Meksikosta Yhdysvaltoihin pohjoiseen Texasiin asti, itäinen alue käsittää Pohjois-Carolinasta Floridaan ulottuvan alueen. Läntisen populaation elinympäristöä ovat kuivahkot pensaikkomaat, kun itäisen populaation yksilöt elävät rannikon maatalousmailla.[4]
Laji on muuttolintu. Läntisen populaation yksilöt muuttavat Lounais-Meksikoon, ja itäisellä esiintymisalueella elävät yksilöt talvehtivat Etelä-Floridassa ja Karibialla.[4]
Laji tavattiin Suomessa vuonna 1982 Lågskärillä, mutta havaittu lintu oli hyvin todennäköisesti häkkikarkulainen.[5]
Elintavat ja ravinto [muokkaa]
Sateenkaarikardinaalikoiraat ovat tarkkoja reviireistään. Ne ilmoittavat reviiriensä rajat laulamalla korkeassa puussa usein kätkeytyneinä lehvistöön. Koiraiden välillä käydään kiivaita taisteluita reviireistä, ja taistelut voivat päättyä jopa toisen koiraan kuolemaan.[3]
Kuppimaisen pesänsä laji tekee matalan kasvillisuuden joukkoon ruohoista ja kasvinosista. Naaras munii yleensä 3–4 vaaleansinistä harmaa- tai ruskeapilkullista munaa.[2]
Lisääntymisaikanaan sateenkaarikardinaalit syövät hyönteisiä, toukkia ja hämähäkkejä. Talven ja syksyn aikana lajin ravinto koostuu pääasiassa siemenistä.[2] Ruokailu tapahtuu pääasiassa maassa tai matalassa pensaikossa.[3]
Kanta ja uhat [muokkaa]
Sateenkaarikardinaalikannan kooksi arvioidaan 4 500 000 yksilöä. Kannan koko on vähentynyt ja on edelleen vähenemässä. Arvioidaan, että Yhdysvaltojen populaatio olisi pienentynyt yli puolella 30 vuoden aikana.[4] IUCN luokitteleekin lajin silmälläpidettäväksi[1]. Tarkkoja syitä kannan vähenemiseen ei tiedetä, mutta vaikutusta on todennäköisesti ollut etenkin elinympäristön tuhoutumisella ja laittomalla pyynnillä häkkilinnuiksi. Vähenemisen osasyynä pidetään myös lehmäturpiaalin (Molothrus ater) pesäloisintaa.[1][3][4]
Lähteet [muokkaa]
- ↑ a b c d Passerina ciris IUCN Red List. 2011. IUCN. (englanniksi)
- ↑ a b c Painted Bunting All About Birds. Cornell Lab of Ornithology. Viitattu 11.1.2009. (englanniksi)
- ↑ a b c d Painted Bunting (Passerina ciris) Aubudon. Viitattu 11.1.2009. (englanniksi)
- ↑ a b c d Painted Bunting – BirdLife Species Factsheet BirdLife International. Viitattu 11.1.2009. (englanniksi)
- ↑ Hannu Jännes: Muutoksia Suomen lintujen lajiluetteloon BirdLife. Viitattu 11.1.2009.
