Sateenkaarikaija

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sateenkaarikaija
Red-Capped-Parrot 0004 flat web.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Papukaijalinnut Psittaciformes
Heimo: Papukaijat Psittacidae
Suku: Sateenkaarikaijat Purpureicephalus
Laji: spurius
Kaksiosainen nimi
Purpureicephalus spurius
(Kuhl, 1820)
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Sateenkaarikaija Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Sateenkaarikaija Commonsissa

Sateenkaarikaija (Purpureicephalus spurius) on Australian lounaiskolkassa tavattava papukaijalaji. Se on sukunsa ainoa edustaja.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Linnun pituus on noin 36 senttimetriä ja paino 105–156 grammaa. Pitkäpyrstöisen papukaijan höyhenpuku on hyvin värikäs: selkäpuoli on vihreä, alapuoli pääosin violetti, alaperä ja päälaki punaiset, posket ja yläperä keltaiset. Naaras on himmeämmän värinen. Nuoren linnun päälaki on tummanvihreä. Nokka on harmaa ja ylänokka on pidentynyt kunnon koukkunokaksi, koivet ovat ruskeat ja iiris tummanruskea.

Vanhin vankeudessa elänyt yksilö eli 15,3-vuotiaaksi.[2]

Esiintyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sateenkaarikaijat elävät Australian lounaisosassa Perthin lähellä, Moore-joen eteläpuolella. Lajin elinympäristön ala on 100 000–1 000 000 neliökilometriä ja populaation koko on yli 20 000 yksilöä.

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sateenkaarikaijat ovat varsin riippuvaisia marrista (Eucalyptus calophylla), ja asuvat marrimetsiköissä, viljelysmaiden, vesistöjen ja valtateiden reunoilla. Lajia tavataan toisinaan myös Perthin esikaupunkialueilla.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lajin pesintä alkaa elokuussa ja jatkuu joulukuuhun. Pesä on tavallisesti vesistön lähellä kasvavan eukalyptuksen kolossa vaihtelevalla korkeudella. Naaras munii neljästä seitsemään munaa, tavallisesti viisi, joita se hautoo keskimäärin 20 päivää. Poikaset jättävät pesän viiden viikon ikäisinä, minkä jälkeen ne pysyttelevät vanhempiensa seurassa vielä muutamia kuukausia.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sateenkaarikaijan ruokavaliosta pääosan muodostavat marrin siemenet, joiden syömiseen sateenkaarikaijan nokka on kehittynyt. Se syö myös muiden kasvien siemeniä, kukkia ja nuppuja, sekä hyönteisiä ja niiden toukkia.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. BirdLife International: Purpureicephalus spurius IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.1. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 22.9.2013. (englanniksi)
  2. AnAge (englanniksi)