Satakunnan Museo

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Satakunnan museo
Satakunnan Museo.JPG
Perustettu 1888
Sijainti Hallituskatu 11, Pori
Koordinaatit 61.48994°N, 21.791247°EKoordinaatit: 61.48994°N, 21.791247°E
Tyyppi maakuntamuseo
Ylläpitäjä Porin kaupunki
Johtaja Juhani Ruohonen
Kotisivut www.pori.fi/satakunnanmuseo

Satakunnan Museo on vuonna 1888 perustettu maakuntamuseo, joka sijaitsee Porissa. Vuonna 1888 perustettu museo on yksi Suomen vanhimpia kulttuurihistoriallisia museoita. Satakunnan maakuntamuseon statuksen se sai Opetusministeriöltä vuonna 1980.

Nykyinen museorakennus on valmistunut vuonna 1973. Näyttelytiloja Satakunnan Museolla on kolmessa kerroksessa, lisäksi väliaikaisia näyttelyjä varten on oma tila. Museon yhteydessä toimii myös kahvila sekä museokauppa. Lisäksi museoon kuuluvat luonnonhistoriallinen museo Luontotalo Arkki, Rosenlew-museo, Rakennuskulttuuritalo Toivo ja Korsmanin talo sekä Reposaaren kaupunginosaan sijoitettu museohinaaja.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäiset vuosikymmenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Satakunnan Museo perustettiin vuonna 1888 Porin Suomalaisen Seuran toimesta. Ensimmäisen kesän aikana kerättiin lahjoituksina ihmisillä olevia muinaisesineitä, joita kertyi noin 60. Vuoden kuluttua saatiin talteen yhteensä yli 600 esinettä, jotka sijoitettiin Suomalaisen Seuran aktiivijäsenen, opettaja Matti Kauppisen kotiin ensimmäisen kahden vuoden ajaksi. Vuonna 1893 Satakunnan Museo vahvistettiin museon viralliseksi nimeksi senaatin toimesta. Porin kaupungin omistukseen museo siirtyi tammikuussa 1899. Ensimmäiset omat tilansa Satakunnan museo sai kolmen vuokralla olleen säilytyspaikan jälkeen vuonna 1903, jolloin museo siirtyi niin sanottuun Iltaman taloon. Se sijaitsi nykyisen Porin kaupunginkirjaston tontilla.[1]

Ensimmäisenä museonhoitajana aloitti maisteri F. I. Färling, jonka jälkeen tehtävää hoiti Matti Kauppinen vuoteen 1930 saakka. Hänen kaudellaan museon kokoelmat kasvoivat 13 000 esineeseen, joista suurin osa oli myös Kauppisen hankkimia. Toiseksi eniten esineitä hankki työmies Aleksander Winter, joka maakuntaan tekemiltään kirtomatkoilta toi mukanaan noin 4 000 esinettä. Hänestä tuli myös yksi Suomen tärkeimpiä muinaisjäännösten kerääjiä. Kauppisen jälkeen Satakunnan Museon toiminnasta vastasi Poriin voimistelunopettajaksi saapunut olympiamitalisti Arvid Rydman, jonka kuoleman jälkeen museonjohtajaksi valittiin hänen leskensä, senaattori J. V. Snellmanin pojantytär Kerttu Rydman.[1]

Sotien jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luontotalo Arkki.

1940- ja 1950-luvuilla museon ongelmaksi muodostui ahtaus sekä puutteliset varastointilat. Ne aiheuttivat maalausten ja puuesineiden homehtumista. Osa esineistöstä oli siirretty Isolinnankadulla sijaitsevan entisen kansakoulun ullakolle, jossa ne joutuivat vuotavan katon alla kärsimään vesivahingoista ja jopa vaurioituivat katon romahtaessa. Vuonna 1949 museo sai lämmittämätöntä säilytystilaa Liinaharjan kartanon navetasta ja muutamaa vuotta myöhemmin entisen lääninsairaalan tiloista Isolinnankadulta. Uusien museotilojen etsintä ja suunnittelu oli alkanut melkein heti Iltaman taloon muuton jälkeen, mutta aikaa kului kuitenkin vuosikymmeniä, ennen kuin asia viimein saatiin vierille.[1] Vuonna 1961 Porin kaupungin museolautakunta antoi uuden museorakennuksen piirustusten teon arkkitehti Olaf Küttnerille ja hankki samalla museolle tontin vuoden 1852 Porin palosta lähtien puistona olleen entisen kirkon paikalta. Hanke viivästyi kuitenkin vielä niin, että museon peruskivi muurattiin vasta 1971 ja rakennus otettiin käyttöön 1973. Vuonna 1977 museo sai uutta varastotilaa entiseltä Puolustusvoimien varikolta Vähärauman kaupungiosasta.[2]

Satakunnan Museon toiminta jatkoi seuraavina vuosikymmeninä edelleen laajenemistaan. Vuonna 1982 museo sai lahjoituksena hinaaja Santun, joka asetetiin näytteille Reposaareen. Toiminta laajeni edelleen, kun vuonna 1990 museon omistukseen tuli V kaupunginosasta neljästä puurakennuksesta koostuva kiinteistö. Uuteen yksikköön perustettiin Rakennuskulttuuritalo Toivo näyttely- ja verstastiloineen sekä 1950-luvun alun työläiskodiksi sisustettu Korsmanin talo. 2000-luvun alussa samaan pihapiiriin pystytettiin vielä vuodelta 1849 peräisin oleva hirsitalo, joka oli purettu VI kaupunginosasta. Museonjohtaja Leena Sammallahden aikana 1990-luvulla käynnistettiin oman luonnonhistoriallisen museon suunnittelu. Luontotalo Arkki avattiin lopulta yleisölle Pohjoispuiston varrella sijaitsevassa entisessä Porin kaupungin puhelinlaitoksen rakennuksessa vuonna 1999. Neljä vuotta myöhemmin museo sai hallintaansa teollisuuskonserni Rosenlewin historiaa esittelevä kokoelman, jonka pohjalta avattiin Aittaluodossa sijaitsevaan entiseen kruununmakasiiniin Rosenlew-museo vuonna 2006. Kesällä 2008 museo luopui Liinaharjan kartanon varastostaan ja siirsi esineistöään Porin puuvillatehtaan tiloihin.[1]

Näyttelytoiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koska museolla oli vuosisadan alussa ahdasta, oli pysyväisnäyttelykin tiivis. Tavaraa oli esillä seiniin naulattuna ja pöydille aseteltuina. Tilapaisnäyttelyitä voitiin järjestää vasta paljon myöhemmin. Ensimmäinen varma tieto teemanäyttelystä on vuodelta 1942, jolloin yhdessä Porin kaupunginkirjaston kanssa järjestettiin kirjapainotaidon 300-vuotisnäyttely.[2] Tämän jälkeen on museossa järjestetty säännöllisesti useampia vuosittaisia teemanäyttelyjä. Nykyisen, vuonna 2002 valmistuneen perusnäyttelyn nimi on "Vesien sylistä Satakunnaksi". Se käsittää Satakunnan maakuntaa esittelevää esineistöä aina esihistorialliselta ajalta 1990-luvulle saakka. Uusimpaa edustavat muun muassa 1980-luvun Porirockia esittelevä materiaali.[1]

Museonjohtajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Satakunnan Museon kokoelmaohjelma Porin kaupunki 2009. Viitattu 19.8.2014.
  2. a b Koskinen, Risto: Miten saada tämmöinen museumi toteutetuksi - Satakunnan Museo 1888-1988. julkaisusta Suomen Museo 1988. Helsinki: Museovirasto, 1988. ISBN 951-9056-88-2.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]