Sarvisammal
Wikipedia
| Sarvisammal | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||
| Anthoceros agrestis Paton[1] |
||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||
| |
Sarvisammal (Anthoceros agrestis) on sarvisammalten sukuun kuuluva laji.
Sisällysluettelo |
Ulkonäkö [muokkaa]
Sarvisammal muistuttaa ulkonäöltään puikkosammalta. Se on yksikotinen ja sillä on usein itiöpesäkkeitä, jotka ovat kärkiosastaan mustia.[2]
Levinneisyys [muokkaa]
Sarvisammalta kasvaa pohjoisella pallonpuoliskolla, lauhkealla vyöhykkeellä ja havumetsävyöhykkeen eteläosassa. Suomessa sitä on tavattu Ahvenanmaalta, Varsinais-Suomesta, Uudeltamaalta, Satakunnasta, Etelä- ja Pohjois-Hämeestä sekä Etelä- ja Pohjois-Savosta ja Pohjois-Karjalasta.
Elinympäristö [muokkaa]
Sarvisammal on ihmisen seurassa viihtyvä lyhytikäinen pioneerilaji. Se kasvaa paljaalla hienojakoisella maalla pellonojissa, kasvimailla ja peltoteillä.
Lähteet [muokkaa]
- ↑ Tauno Ulvinen, Kimmo Syrjänen ja Susanna Anttila (toim.): Suomen sammalet - levinneisyys, ekologia, uhanalaisuus. Helsinki: Suomen ympäristökeskus, 2002. ISBN 952-11-1153-4 (PDF), painetussa muodossa ISBN 952-11-1152-6 (nid.). Teoksen verkkoversio.
- ↑ Laaka-Lidberg, S.: Phaeoceros carolinianus - hävinnyt. Suomen ympäristökeskus, 2009. ISBN 978-952-11-3247-6. Teoksen verkkoversio.