Sarod
| Sarod | |
|---|---|
 Sarod etnologisen museon näyttelyssä Berliinissä. Virityskoneiston takana näkyy ylimääräinen resonaattori. |
|
| Soitinryhmä | Luutut |
| Alkuperämaa / -alue | Pakistan, Pohjois-Intia, Bangladesh |
| Samankaltaisia soittimia | Rabab, Dutar, Tunbūr |
Sarod on intialainen kielisoitin, jota soitetaan näppäilemällä. Se muistuttaa luuttua, ja sen uskotaan syntyneen Afganistastanista ja Keski-Aasiasta kotoisin olevasta rabab-kielisottimesta, joka tuotiin Intiaan 1500-luvulla.[1] Siinä on yleensä kieliä 17–25. Niyamatullah Khan ja Gulam Alt Khan kehittivät sarodia paljon nykyiseen suuntaan 1800-luvulla.[2] Se on luultavasti tunnetuin intialinen soitin sitarin ja tablan jälkeen.[3]
Rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sarod koostuu virityskoneistosta, kaulasta ja kaikukopasta. Joissakin sarodeissa on resonaattori, joka on kiinnitetty viritystappirasian alapuolelle sen taakse.[2] Se on kokonaisuudessaan noin 100 senttimetriä pitkä.[1] Virityskoneiston tappirasiassa on joko kuusi tai kahdeksan viritystappia. Kaula on sileä, ja siinä on nauhaton otelauta, joka on päällystetty metallilla. Kaula otelautoineen on toisesta päästään huomattavan leveä. Kaula on yleensä valmistettu yhtä puuta olevasta tiikistä, mutta myös muiden kovien puulajien puuta, kuten toonapuuta, käytetään.[2]
Kaikukoppa on päällystetty puisen kannen päälle pingoitetulla nahalla, jonka päälle on sijoitettu talla, jonka päältä soitettavat kielet kulkevat. Bordunakielet ja resonanssikielet kulkevat tallan läpiporatuista rei'istä. Kieliä on yleensä 17–25, kun lasketaan mukaan bordunakielet ja resonanssikielet.[3] Resonanssikieliä on yleensä 11–15.[2] Ne on yleensä valmistettu teräksestä tai pronssista.[3] Toisella kädellä sarodia soitetaan kolmiomaisella plektralla, joka on valmistettu kookospähkinänkuoresta, ja toisen käden kynsillä painetaan kieliä otteiden aikaan saamiseksi.[2]
Nykyisin sarodia käytetään intialaisessa ja pakistanilaisessa perinteisessä musiikissa ja intilaisessa elokuvamusiikissa. Sitä on käytetty myös kokeellisessa musiikissa mutta siitä ei ole tullut soittimena siinä niin suosittua kun esimerkiksi sitarista. Amjad Ali Khan on soittanut myös Hongkongin filharmoninen orkesterin ja Skotlannin kamariorkesterin kanssa.[3]
Tunnettuja sarodin soittajia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Buddhadev Das Gupta
- Ali Akbar Khan
- Allauddin Khan
- Amjad Ali Khan
- Hafiz Ali Khan
- Mohammed Amir Khan
- Radhika Mohan Maitre
- Vasant Rai
Kuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
-
Orientales-festivaalissa olleessa näyttelyssä esillä ollut sarodi. -
Pikavirittimiä jotka on valmistettu Adenanthera pavonina kasvin siemenistä. -
Sarodin kaikukoppa sisäpuolelta. -
Kookospähkinänkuoresta valmistettu plektra.
,_%22Rituels_et_Musiques_du_Monde%22,_CPFI,_Festival_Les_Orientales_(Saint-Florent-Le-Vieil).jpg)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Sarod Encyclopædia Britannica. Viitattu 18.7.2020. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Kasliwal, Suneera: Sarod Small encyclopedia with Indian instruments. 2001. Viitattu 18.7.2020. (englanniksi)
- ↑ a b c d Kusnur, Narendra: Strings, Winds & Beats – The Sarod MusicPlus. 30.8.2018. Arkistoitu 18.7.2020. Viitattu 18.7.2020. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sarod Wikimedia Commonsissa
- Chakrabarty, Arnab: Strings attached: Masters of the sarod, from 1820 to the present Scroll.in Magazine. 10.11.2016. Viitattu 18.7.2020. (englanniksi)
- Ghosh, Devarsi: ‘Nothing stays stagnant in culture’: Sarod player Soumik Datta on BBC series ‘Rhythms of India’ Scroll.in Magazine. 21.1.2020. Viitattu 18.7.2020. (englanniksi)