Saostustitraus
Saostustitraus on titrausmenetelmä, jonka käyttö analyyttisessä kemiassa perustuu ioniyhdisteiden erilaisiin liukoisuuksiin veteen[1]. Saostustitrauksella on käyttöä erityisesti vesinäytteiden halogeeniatomien ionien, kuten kloridi-ionien, pitoisuuden määrittämisessä.[2]
Menetelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Saostustitraus perustuu tiettyjen kationien tai anionien kykyyn muodostaa niukkaliukoinen ioniyhdiste. Yksinkertaisimmillaan saostustitrauksessa tutkittavaa näytettä titrataan suolaliuoksella, joka sisältää sellaisia kationeja tai anioneja, jotka muodostavat näytteestä tutkittavien ionien kanssa saostuman. Saostuman muodostuttua voidaan kuluneen titrausliuoksen määrän avulla laskea liuoksen ionikonsentraatio.Tutkittavaan liuokseen voidaan lisätä indikaattoria, joka muodostaa niukkaliukoisen saostuman titrausliuoksen kanssa. Tällöin titrauksen loppupiste nähdään sakan värin muuttumisena. Koska sakan muodostumiseen vaikuttaa liuoksen konsentraatio, on indikaattroikonsentraation oltava matala, jotta saostuva indikaattori ei haittaisi tutkimuksen luotettavuutta.[3]
Mohrin titraus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mohrin titraus on usein käytetty titrausmenetelmä kloridi-ionien pitoisuuden määrittämiseksi. Titrausliuoksena käytetään hopeanitraattiliuosta ja indikaattorina kaliumkromaattiliuosta. Muodostuvista yhdisteistä sekä hopeakloridi että hopeakromaatti ovat niukkaliukoisia.
Ag+(aq) + Cl-(aq) → AgCl(s)
2 Ag+(aq) + CrO42-(aq) → Ag2CrO4(s)
Niukkaliukoisempi valkoinen hopeakloridisakka saostuu ensin. Kaikkien kloridi-ionien saostuttua alkaa saostua kellanpunainen hopeakromaattisakka, mikä on merkkinä titrauksen ekvivalenttipisteestä. Mohrin titrauksessa tutkittavan liuoksen pH:n tulisi olla välillä 7–10. liian happamissa olosuhteissa liuoksessa on vallitsevana kromihappo, jonka konjugaattiemäs kromaatti-ioni on. Tällöin saostumaa ei muodostu. Liian emäksisissä oloissa saostuu ruskeaa hopeaoksidia, joka peittää värillään titrauksen ekvivalenttikohdan.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Irma Aroluoma, Kaarina Kanerva, Lea Karkela, Jarkko Lampinselkä, Reijo Mäkelä, Tuula Sorjonen, Kirsi-Maria Vakkilainen: Kemisti 5: Reaktiot ja tasapaino, s. 82. WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-28758-3.
- ↑ S. M. Khopkar: Environmental Pollution Monitoring And Control, s. 52. New Age International, 2004. ISBN 978-81-224-1507-0. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 6.6.2009). (englanniksi)
- ↑ James Swarbrick (Vesa Virtanen): Encyclopedia of Pharmaceutical Technology, s. 3752. Informa Health Care, 2007. ISBN 9780849393914. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 6.6.2009). (englanniksi)
- ↑ Deniz Korkmatz: Precipitation titration: Determination of Chloride by the Mohr Method academic.brooklyn.cuny.edu. Viitattu 6.6.2009. (englanniksi)