Kalle Jussila (kirjailija)
Kalle Jussila eli Santeri Kirillov, oikealta nimeltään Aleksandr Fjodorovitš Kirillov (ven. Александр Фёдорович Кириллов; 1910 Aunuksen kihlakunnan Näätälahden kylä – 15. joulukuuta 1941) oli karjalainen kirjailija.
Aleksandr Kirillov syntyi karjalaisen talonpojan perheeseen. Hän opiskeli Tšalkin kyläkoulussa runoilija Lea Helon johdolla. Kirillov alkoi kirjoittaa runoja ja proosaa jo 16-vuotiaana ja liittyi Karjalan proletaarikirjailijoiden yhdistyksen suomalaisen jaoston jäseneksi. Ensimmäinen runo ilmestyi salanimellä Kalle Jussila Puna-Kantele -lehdessä vuonna 1928. Jussilan kertomuksia julkaistiin Soihtu-lehdessä ja Ahjo-kirjallisuusalbumissa. Vuonna 1934 Kustannusliike Kirja painoi suomalaisten Itä-Karjalaan tekemää hyökkäystä käsittelevän näytelmän Voitto on meidän.
Kalle Jussila oli yksi ensimmäisistä aunuksenkarjalaa käyttäneistä kaunokirjailijoista. Vuonna 1934 hän sai palkinnon karjalankielisessä kertomuskilpailussa teoksella Parahan briguadan brigadiiru (”Parhaan työprikaatin johtaja”), joka seuraavana vuonna ilmestyi erillisenä kirjana. Jussilan teoksia julkaistiin Rintamassa sekä karjalankielisessä Karelija-aikakauslehdessä. Hän käänsi karjalaksi Nikolai Ostrovskin romaanin Kuinka teräs karaistui.
Jussila kuoli toisessa maailmansodassa pataljoonan komissaarina. Hänet on haudattu Leningradin alueen entisen Vinnitsyn piirin Andronovskajan kylään.
Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Voitto on meidän: Kaksinäytöksinen näytelmä valkoisten hyökkäyksestä Karjalaan. Leningrad–Petroskoi: Kirja, 1931.
- Parahan briguadan brigadiiru: Kertomus. Petroskoi: Kirja, 1935.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Djužev, Ju.I.: Pisateli Karelii: biobibliografitšeski slovar, s. 169–171. Petrozavodsk: Ostrova, 2006. ISBN 5-98686-006-3.
| ||||||||||
