Sandro Akhmeteli
Sandro Akhmeteli (georg. სანდრო ახმეტელი, 13. huhtikuuta 1886 – 27. kesäkuuta 1937), oikealta nimeltään Aleksandre Akhmetelašvili (georg. ალექსანდრე ახმეტელაშვილი), oli georgialainen teatteriohjaaja, jonka innovatiiviset toteutukset ja taito massakohtauksissa vaikuttivat syvästi georgialaiseen teatteriperinteeseen. Häntä pidetään yleisesti merkittävimpänä georgialaisena teatteriohjaajana.[1] Hän ohjasi vuosina 1926–1935 Rustaveli-teatteria Tbilisissä, ja onnistui tekemään siitä yhden Neuvostoliiton menestyksekkäimmistä teattereista. Stalinin vainojen aikaan hänet pidätettiin keksityin vakoilusyyttein ja teloitettiin.
Uran alkuvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hän syntyi papin perheeseen Anagan vuoristokylässä Kakhetin alueella Itä-Georgiassa. Seudun maisemat ja kulttuuri vaikuttivat suuresti tulevan ohjaajan estetiikkaan. Koulussa Akhmetelia opetti kirjailija Vasil Barnovi, ja hän omaksui syvälliset tiedot georgialaisesta ja maailmankirjallisuudesta. Epäonnistunut avioliitto sai hänet lähtemään Pietariin, jossa hän aloitti lakiopinnot yliopistossa (vuoteen 1916 saakka). Akhmeteli kulutti kuitenkin valtaosan ajastaan kirjoittaen teatterikritiikkejä. Vuonna 1915 hän kirjoitti ensimmäisen manifestinsa, jossa hän tuomitsi georgialaisen teatterin "tuhottavaksi, jotta siitä tulisi pehmeämpi, temperamenttisempi, intohimoisempi, tunteellisempi, äänekkäämpi, rohkeampi, sankarillisempi."[1]
Vuonna 1918 Georgia itsenäistyi Venäjästä. Maan uusi hallitus aloitti kansallisen teatterin elvyttämiseen tähtäävän ohjelman, jossa kansallisteatteriin kerättiin kaikki Georgiassa vähänkin näytelleet. Akhemeteli palasi Georgiaan johtamaan nuoria näyttelijöitä kapinaan vallanpitäjiä vastaan. Vuonna 1922 huomiota herättävä, Venäjällä toiminut georgialainen teatteriohjaaja Kote Mardžanišvili palasi myös Georgiaan, ja alkoi työskennellä yhdessä Akhmetelin kanssa Rustaveli-teatterin uudistamiseksi. Heidän yhteistyönsä oli tuloksellista, mutta vaivautunutta. Varautunut ja jokseenkin sovinnainen Mardžanišvili piti Akhmetelin despoottista johtamistapaa ja myrskyisää luonnetta liian väkivaltaisena, ja jätti Rustaveli-teatterin vuonna 1926. Akhmeteli sai nyt teatterin yksin haltuunsa. Akhmetelin tyrannia oli huomattavaa, ja kaikki hänen (kakhetilaisen joen mukaan nimetyn) Durudži-taideryhmänsä jäsenet joutuivat allekirjoittamaan erityisen valan, jossa he "uhrasivat elämänsä ja tulevaisuutensa ryhmän ja teatterin tahdolle".[1]
Menestys ja kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Akhemetlin suhde vastaperustettuun Georgian neuvostohallintoon oli vaikea. Vaikka Akhmeteli oli vallankumouksellinen ja vasemmistolainen, hänen kokeellisuutensa ja ekspressionisminsa eivät juurikaan sopineet bolševikkien doktriineihin. Vuoden 1924 neuvostovastaisen kansannousun aikana hänet pidätettiin lyhyeksi aikaa ja kuulusteltiin ryhmänsä johdosta. Salainen poliisi tuomitsi sen mahdolliseksi salaliitoksi. Akhmetelin täytyi hajottaa Durudži Lavrenti Berijan painostuksesta vuonna 1927, mutta hänen menestyksensä toi hänelle turvaa Moskovan silmissä. Hänen taitonsa koreografiassa ja spektaakkelimaisissa massakohtauksissa toivat hänelle kansainvälistä mainetta. Kun hänen mestariteoksensa Lamara, Grigol Robakidzen näytelmä, oli voittanut palkinnon vuoden 1930 Moskovan draamaolympialaisissa, Akhmeteli ja hänen seurueensa kutsuttiin kiertueelle Yhdysvaltoihin. Tämä hälytti neuvostoviranomaiset. Kun Robakidze oli skandaalimaisesti loikannut Saksaan myöhemmin samana vuonna, Berija aloitti uuden hyökkäyksen Akhmetelia vastaan. Paradoksaalisesti Lamaran esittämistä jatkettiin Neuvostoliiton teatteritaiteen saavutusten osoittamiseksi, tosin ilman kirjailijan nimeä näytelmän julisteissa. Akhemeteli tuotti viimeisen merkittävän työnsä Friedrich Schillerin draamaan Rosvot perustuen vuonna 1933, mitä seurasi hänen voitonkiertueensa Moskovaan.
Akhmeteli ei kuitenkaan onnistunut pakenemaan Berijan valvonnasta. Häntä syytettiin "neuvostovastaisesta toiminnasta" ja poistettiin näyttämöltä vuonna 1935. Teatterin hajoamiseen vaikutti myös Akhmetelin oma ylimielisyys: Akhmeteli ei päästänyt georgialaisia kirjailijoita ("surkea georgian kirjallisuus, surkeat georgialaiset kirjailijat") näyttämölle, ja hänen sanotaan henkilökohtaisesti komentaneen Berijan ulos harjoituksista. Akhmeteli pakeni ihailijoidensa luokse Moskovaan, mutta vuonna 1937 hänet luovutettiin Georgiaan vangittavaksi useiden kollegojensa kanssa. Heitä vastaan sepitettyihin syytteisiin kuuluivat vakoilu Yhdistyneelle kuningaskunnalle ja salajuonet Berijan ja Stalinin murhaamiseksi. Akhemetelia kidutettiin Berijan läsnä ollessa, kunnes hän tuli mykäksi ja halvaantui. Hänet ammuttiin 27. kesäkuuta 1937.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Donald Rayfield: The Literature of Georgia: A History. Clarendon Press - Oxford, 1994. ISBN 0-19-815191-8. Sivut 237–239
- Aleksander Mikaberidze: Akhmeteli, Sandro Dictionary of Georgian National Biography. Arkistoitu 27.9.2007. Viitattu 17.10.2007.
| ||||||||||
