Sandra (laulaja)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sandra Lauer
Sandra esiintymässä vuonna 2007.
Sandra esiintymässä vuonna 2007.
Henkilötiedot
Syntynyt18. toukokuuta 1962 (ikä 61)
Saarbrücken, Länsi-Saksa
Ammatti laulaja
Muusikko
Taiteilijanimi Sandra
Laulukielet englanti
Aktiivisena 1976–
Tyylilajit pop, synthpop, eurodisco
Soittimet laulu
Yhtyeet Arabesque
Enigma
Levy-yhtiöt Virgin
Aiheesta muualla
Kotisivut

Sandra Ann Lauer (myös Sandra Cretu, s. 18. toukokuuta 1962 Saarbrücken, Länsi-Saksa[1]) on saksalainen laulaja, jolla oli useita listahittejä 1980-luvun loppupuoliskolla ja 1990-luvun alussa. Hän käyttää taiteilijanimeä Sandra. Hänen uransa suurin hitti oli vuonna 1985 julkaistu ”(I'll Never Be) Maria Magdalena”, joka nousi listaykköseksi 21 maassa.[2] Menestysvuosina Sandran yhteistyökumppanina toimi hänen silloinen aviomiehensä Michael Cretu.

Sandra meni naimisiin Cretun kanssa vuonna 1988. Sandra oli mukana myös Cretun Enigma-musiikkiprojektissa. Lokakuussa 2007 pariskunta ilmoitti avioerostaan.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sandra Ann Lauer syntyi 18. toukokuuta 1962 Saarbrückenin kaupungissa Länsi-Saksassa, lähellä Ranskan rajaa. Sandran isä Robert Lauer on ranskalainen ja äiti Karin Lauer saksalainen. Sandran vanhempi veli, neliraajahalvauksesta kärsinyt Gaston, kuoli vuonna 1995.

Sandran isä omisti viinikaupan Saarbrückenissä, ja hänen äitinsä työskenteli kenkäkaupassa. Sandra kiinnostui musiikista ja tanssista jo varhain. Hän aloitti klassisen baletin tanssimisen viisivuotiaana ja jatkoi opintoja viisitoistavuotiaaksi asti. Kymmenvuotiaana hän sai kitaran ja aloitti opiskelun samalla kadulla asuvan koulunopettajansa johdolla.

Vuonna 1975, 13-vuotiaana, Sandra oli Young Star Festival -laulukilpailun yleisön joukossa Saarbrückenissä. Kilpailu järjestettiin uusien kykyjen löytämiseksi. Kun kaikki laulajat olivat esiintyneet ja tuomaristo kokoontui keskustellakseen tuloksista, Sandra kertoi äidilleen menevänsä vessaan, käveli lavalle ja suostutteli DJ:n soittamaan Olivia Newton-Johnin laulun saksankielisen version. Sandra otti käteensä mikrofonin ja lauloi. Tämä johti siihen, että Sandra solmi levytyssopimuksen ja julkaisi vuonna 1976 singlen Andy Mein Freund, joka kertoi lemmikkikoirasta. Single ei kuitenkaan menestynyt listoilla, ja Sandra katosi musiikkialalta muutamaksi vuodeksi.

Arabesque[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arabesque oli discoyhtye, jonka muita jäseniä Sandran lisäksi olivat Michaela Rose ja Jasmin Vetter. Sandra liittyi yhtyeeseen 1978 ensimmäisen levyn julkaisun jälkeen, ja toisesta levystä lähtien Sandra toimi yhtyeen päälaulajana. Levyt äänitettiin Europasound-studioilla Offenbachissa, Frankfurtin lähellä. Studion omistaja oli kuuluisa tuottaja Frank Farian, joka toimi Boney M:n ja myöhemmin Milli Vanillin tuottajana. Yksi studiomuusikoista oli romanialaissyntyinen kosketinsoittaja Michael Cretu. Sandra ja Michael olivat molemmat syntyneet 18. toukokuuta, ja heistä tuli hyviä ystäviä.

Arabesque aloitti uuden luvun Sandran elämässä. Ensimmäistä kertaa hän asui erillään perheestään, esiintyen ulkomailla, antaen haastatteluja, laulaen konserteissa ja tehden promootiota. Arabesquesta tuli suosittu, ja 16-vuotiaasta Sandrasta tuli tähti.

Arabesque oli erityisen suosittu Japanissa, ja yhtyeen erikoisia, uskaliaita asuja ja koreografioita säesti Abba- ja Boney M. -tyylinen diskomusiikki. Arabesque oli suosittu useissa maissa, ja viimein vuonna 1981 yhtyeen hitti Marigot Bay oli myös Sandran kotimaan Saksan top 10 -listalla. Yhdeksän studioalbumin jälkeen diskomusiikin suosio kuitenkin laantui, ja musiikilliset erimielisyydet johtivat yhtyeen hajoamiseen.

Michael Cretun vaikutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sandra ja Michael, jotka nyt seurustelivat, muuttivat Müncheniin, jonne Michael perusti oman Data-Alpha-äänitysstudionsa, joka nimettiin hänen Legionäre-sooloalbumillaan olevan kappaleen mukaan. Michaelin tuottamana Sandra julkaisi ensimmäisen singlensä Japan ist weit vuonna 1984. Se oli saksankielinen cover-versio Alphaville-yhtyeen laulusta ”Big in Japan” – suuri Japanissa, kuten Sandra oli ollut Arabesque-aikoina. Laulu menestyi jopa huonommin kuin ”Andy mein Freund”.

Albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

The Long Play (1985)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sandran ensimmäinen sooloalbumi, The Long Play (1985) saavutti top 20 -sijan Saksan albumilistalla ja siltä julkaistu single ”Maria Magdalena” oli listojen kärjessä 26 maassa. Laulu oli tarkoitettu manner-Euroopan markkinoille, joten siitä ei koskaan tuotettu kunnollistaselvennä musiikkivideota, sillä Euroopan markkinoilla live-promootio oli markkinointikeinona tehokkaampi 1990-luvun alkuun asti.

Vaikka ”Maria Magdalena” oli jo saavuttanut ykkössijoja muutamassa Euroopan maassa, Saksan valloitus vei aikansa. Kappale oli Saksan top 20 -listalla 16 viikon ajan. Sandra promotoi kappaletta myös Suomessa, jossa poplehdet silloin arvostelivat häntä töykeydestä toimittajia kohtaan.

Albumin seuraava single oli ”In the Heat of the Night”, johon kuvattiin Sandran ensimmäinen musiikkivideo. Vaikka laulu sijoittui ensimmäiseksi Israelissa ja Sveitsissä, Saksan listoilla sen paras sijoitus oli toinen, Elton Johnin ”Nikitan” jälkeen. Sandra voitti laulullaan hopeaa Tokion musiikkifestivaaleilla vuonna 1986. Albumin kolmas single oli ”Little Girl”. Siihen kuvattiin Venetsiassa Sandran itsensä käsikirjoittama musiikkivideo. Elokuvakameroilla kuvattu video oli Saksan kallein siihen asti tuotettu musiikkivideo.

The Long Playn julkaisun jälkeen Sandra muutti Lontooseen puoleksi vuodeksi ottaen laulutunteja Helena Sheleniltä, joka oli työskennellyt muun muassa George Michaelin ja Paul Youngin kanssa. Sandra kirjoittautui myös Berlitz-kielikouluun, jossa hän paransi englannin kielen taitoaan, sekä otti rumputunteja. Viikonloppuisin hän matkusti Müncheniin äänittämään seuraavaa levyään.

Mirrors (1986)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sandran toinen studioalbumi Mirrors (lokakuu 1986) heijasteli jatkuvaa Michael Cretun musiikillista kehitystä. Hubert Kemmler, joka oli suosittu laulaja Saksassa, sävelsi suurimman osan levyn kappaleista ja lauloi taustoja. ”Don't Cry”, albumin ensimmäinen kappale, kertoi Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuudesta. Albumin ensimmäinen single ”Innocent Love” sijoittui Saksan listoilla 11:nneksi. Muut albumilta julkaistut singlet olivat ”Hi! Hi! Hi!”, ”Loreen” ja ”Midnight Man”.

Ten on One (The Singles) (1987)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1987, kaksi vuotta ensialbuminsa julkaisun jälkeen, Sandra julkaisi kokoelman nimeltä Ten on One, jolla oli seitsemän singlekappaleen lisäksi ”Loreen”-singlen B-raita ”Don't Cry” sekä kaksi uutta kappaletta, Robert Knight -cover ”Everlasting Love” sekä” Stop for a Minute”. Albumijulkaisua seurasi video, jolla Sandra raotti myös päivittäistä yksityiselämäänsä. ”Everlasting Love”, Sandran lempikappale nuoruudesta, sijoittui viidenneksi Euroopan listalla. Musiikkivideolla Sandra ja itävaltalainen miesmalli esiintyvät useina eri roolihahmoina, esimerkiksi Aatami ja Eeva, Bonnie ja Clyde sekä Kleopatra ja Marcus Antonius.

Brittiläiset hittituottajat Stock Aitken Waterman yrittivät saada osansa kappaleen tuotosta ja pyysivät Sandralta lupaa tehdä kappaleesta version Ison-Britannian markkinoille. Kappale ei sijoittunut Isossa-Britanniassa, mutta menestyi hyvin Ruotsissa ja Etelä-Afrikassa. Remix julkaistiin sekä Isoa-Britanniaa että Yhdysvaltoja varten kootulla kokoelmalla Everlasting Love, joka sisälsi 10 Sandran kappaletta levyiltä The Long Play, Mirrors ja Ten on One, sekä tulevan Into a Secret Land -albumin neljä singlekappaletta.

Ten on One -albumin toinen single ”Stop for a Minute” oli kirjoitettu erityisesti saksalaista triller-sarja Tatortia varten; Sandra esitti sen yhdessä sarjan jaksossa. Musiikkivideo sisälsi ristiriitaisenselvennä raiskauskohtauksen.

Vuonna 1987 Sandra tunnettiin jo Euroopan pop-kuningattarena, ja hän haastoi jopa Madonnan suosiossa ja top 10 -hittien määrässä.

7. tammikuuta 1988 Sandra ja Michael Cretu menivät naimisiin ja muuttivat Münchenistä Ibizan saarelle Espanjaan.

Into a Secret Land (1988)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1988 Sandra julkaisi kolmannen studioalbuminsa Into a Secret Land. Tällä levyllä Sandra muutti tyyliään elektropopista mystisempään ja sensuellimpaan suuntaan. Muutos oli suuri menestys ja albumilta julkaistiin neljä hittisingleä.

Ensimmäinen niistä oli ”Heaven Can Wait”, johon kuvattiin video Ibizalla. Toinen single ”Secret Land” sijoittui listaykköseksi Israelissa ja oli Saksan listalla sijalla seitsemän. Vuonna 1989 ”We'll Be Together” ja ”Around My Heart” julkaistiin uusina singleversioina.

1980-luvun lopulla Sandra oli yksi myyvimmistä Euroopan naisartisteista. Hänen saavutuksiinsa kuuluivat myös loppuunmyydyt stadionkonsertit Moskovassa.

Paintings in Yellow (1990)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sandran neljäs studioalbumi Paintings In Yellow (1990) sisälsi seuraavan top 10 -hitin, joka oli yllättävä cover-versio Wishful Thinking -yhtyeen ”Hiroshima”-laulusta. Kappaleessa oli jo selkeästi kuultavissa Sandran aviomies Michael Cretun tuleva Enigma-sointi, joka kuului etenkin albumin viimeisellä raidalla ”The Journey”. Frank Peterson, joka oli jo kauan työskennellyt Sandran yhtyeessä, kirjoitti ja tuotti muutamia albumiraitoja yhdessä Michaelin kanssa. Frank (F. Gregorian) työskenteli myös Enigman ensimmäisellä sooloalbumilla.

Vuonna 1991 Enigma-projektin ensisingle ”Sadeness” muodostui valtavaksi menestukseksi ympäri maailmaa. Ensin kukaan ei tiennyt, kuka kätkeytyi Enigma-nimen taakse, mutta Sandra-fanit tunnistivat nopeasti hänen äänensä.

Sandra esitti toisen Paintings in Yellow -albumin singlensä ”A Big Insanity” World Music Awards -gaalassa Monte Carlossa vuonna 1990. Samalla hän otti vastaan parhaiten myyvän saksalaisen artistin palkinnon.

Enigman suuren suosion vuoksi kesti kaksi vuotta ennen kuin Sandra julkaisisi seuraavan albuminsa.

Close to Seven (1992)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Close to Seven (1992) jatkoi Paintings in Yellow -levyn mietiskelevää, vähemmän tanssimusiikkisuuntaista linjaa. Sandra halusi päästä eroon teini-idolin imagostaan ja esiintyä aikuisemmalle yleisölle. Close to Seven oli ensimmäinen Sandran levy, jonka oli tuottanut kokonaan Michael Cretu. Albumin mieslaulajana oli saksalainen poplaulaja Andy ”Angel” Hart (Andy Jonas). Vaikka albumin ensimmäinen single ”Don't Be Aggressive” oli Euroopan top 20 -listalla, seuraavat singlet ”I Need Love” ja ainoastaan radioilla julkaistu ”Steady Me” eivät yltäneet samaan. ”I Need Love” oli Sandran ensimmäinen single ”Japan Ist Weit” -kappaleen jálkeen, joka ei sijoittunut Saksassa. Sandra ja Michael ottivat kuitenkin vastaan Golden Europe Award -palkinnon vuonna 1992 menestyneimpänä avioparina.

18 Greatest Hits (1992)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokoelma 18 Greatest Hits sisälsi 17 Sandran menestyneintä singlekappaletta (julkaistuista singleistä puuttuivat ainoastaan Japan Ist Weit sekä I Need Love) sekä uuden version Paintings In Yellow -levyn kappaleesta Johnny Wanna Live, joka oli kannanotto eläinrääkkäystä vastaan. Kappaleen musiikkivideo sisälsi tyrmistyttäviä kuvia kaltoin kohdelluista eläimistä.

1993 Sandra julkaisi uuden teknoversion hitistään Maria Magdalena. Siihen kuvattiin futuristinen musiikkivideo, jossa Sandra esiintyi metallipukuisena diskodiivana. Kappale sijoittui listalle ainoastaan Suomessa, jossa Sandra myös promotoi singleä.

Fading Shades (1995)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1995, odottaessaan kaksosia, Sandra äänitti ja julkaisi levyn Faging Shades. Albumin oli tuottanut ja säveltänyt lähes kokonaan Jens Gad Michael Cretun kanssa. Levyn aloitti vahva ensisingle, cover-versio The Moody Bluesin kappaleesta Nights in white Satin, joka nousi listaykköseksi Israelissa ja oli Suomessa listalla sijalla 19. Kappaleen musiikkivideo (jonka ohjasi kappaleella taustoja laulava Andy ”Angel” Hard) sisälsi raskauden vuoksi ainoastaan kuvia Sandran kasvoista. Sandra joutui myös istumaan albumin levytyssessioiden aikaan. Toiseen singlejulkaisuun Won't Run Away ei kuvattu musiikkivideota. Se ei myöskään sijoittunut listalla.

Sandra jättäytyi tauolle kasvattaakseen kaksosiaan, Nikitaa ja Sebastiania, jotka syntyivät keisarinleikkauksella Münchenissä 6. heinäkuuta 1995. Levy ei promootion puutteen vuoksi menestynyt yhtä hyvin kuin Sandran edelliset albumit.

My Favourites (1999)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sandra julkaisi tuplalevyn vuonna 1999. My Favourites sisälsi remix-versioita Sandran hiteistä. Remiksaajaana toimivat Peter Ries ja Wolfgang Filz, jotka olivat Sandran 1980- ja 1990-luvun taustayhtyeen jäseniä. Toinen levy sisälsi Sandran lempilauluja omasta tuotannostaan. Levy sijoittui Saksan TOP20:iin. Secret Land '99 julkaistiin singlenä, ja fanit ihastuivat Sandran uuteen, lyhythiuksiseen ulkonäköön. No Taboo, joka olisi ollut seuraava singlejulkaisu, kuitenkin peruutettiin, ja se julkaistiin albumiversiona vain Israelissa.

Vuonna 2000 Sandra lauloi taustoja Andru Donaldsin singlellä Precious Little Diamond.

The Wheel of Time (2002)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sandran kauan odotettu seuraava studioalbumi Wheel Of Time ilmestyi viimein vuonna 2002, seitsemän vuotta Fading Shades -albumista. Se oli Saksan listalla sijalla 8. Ensimmäinen single Forever menestyi myös hyvin. Sen videolla, jonka ohjasi Thomas Job, esiintyi kypsempi, luonnollisen näköinen Sandra, jolla oli yhä lyhyet hiukset. Vaikka jotkut moittivat albumin cover-kappaleiden määrää (viisi: Motivation, Perfect Touch, Such a Shame, Freelove ja Silent Running), fanit vastaanottivat albumin hyvin. Toinen singlejulkaisu oli Talk Talk -cover Such a Shame. Kolmas single, Forgive me, julkaistiin vain radioille, mutta I close my eyes -singlen kaupallinen julkaisu sisälsi myös Forever-musiikkivideon. Michael suostutteli Sandran laulamaan Depeche Moden tuolloin varsin uuden laulun Freelove levylle.

Vuonna 2003 Sandra julkaisi kattavan DVD:n The Complete History. Se sisältää kaikkien Sandran musiikkivideoiden lisäksi myös remasteroidut versiot kappaleista Andy Mein Freund ja Japan ist Weit sekä aineistoa Arabesquesta.

Sandra ei juurikaan esiintynyt seuraavina vuosina, kunnes vuonna 2006 sveitsiläinen eurodancetähti DJ Bobo äänitti Secrets of Love -kappaleen duettona hänen kanssaan. Kappale sijoittui viidenneksi Sveitsissä ja kolmanneksitoista Saksassa. Lauluun kuvattiin musiikkivideo Disneylandissa Pariisissa. Sandra ja DJ Bobo ovat tähän mennessä ainoat artistit, joille on annettu lupa kuvata Tuhkimon linnan sisällä. Sandra aloitti uudelleen esiintymisen ja palasi takaisin vanhaan pitkähiuksiseen tyyliinsä.

Reflections – The Reproduced Hits (2006)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranskan Virgin Music halusi, että Sandran suurimpien hittien lauluraidat lähetettäisiin useille tuottajille ja remiksaajille. Sandra empi ensin, koska hän oli jo julkaissut remix-albumin vuonna 1999, eikä halunnut enää promotoida vanhoja kappaleitaan. Seuraava studioalbumi oli jo äänitetty valmiiksi, ja Sandra halusi liikkua tyylillisesti uusille vesille. Kuitenkin viisi saksalaista tuotantoryhmää – Christian Geller, Schallbau, Felix Gauder, Matthias Menck, Ivo Moring ja Mirko – tekivät uudet versiot kappaleista. Everlasting Love -kappaleen lauluosuudet jouduttiin äänittämään uudestaan alkuperäisten lauluraitojen tuhouduttua Stock Aitken Waterman-tuotantoryhmän käsissä vuonna 1988. Kappaleesta tuli nyt voimakas balladi, ja se jaettiin saksalaisille radioasemille promosinglenä. Albumi sijoittui kymmenen kärkeen useissa digitaalisissa musiikkikaupoissa, mutta siltä ei julkaistu yhtään kaupallista singleä eikä sitä juurikaan promotoitu. Puolan Virginin valitsema radiosingle Around my heart 2006 muodostui kuitenkin suureksi radiosuosikiksi maassa.

Ranskan Virgin Music, joka ei ollut tyytyväinen saksalaisryhmien versioihin, julkaisi oman versionsa Reflections-albumista vuonna 2007. Se sisälsi kolme uutta, ranskalaisten tekemää remixiä, joista In the heat of the night 2007 julkaistiin digitaalisessa muodossa.

The Art of Love (2007)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kauan odotettu uusi studioalbumi, The art of love julkaistiin helmikuussa 2007. Se sijoittui heti kuudenneksitoista Saksan virallisella listalla. Ensimmäistä kertaa Michael Cretu ei ollut tuottanut Sandran albumia Enigma 6 -albumin tuottamisen vuoksi. Sandran manageri Jürgen Thurnau tarjosi ensin tunnettuja brittituottajia albumin tuottajaksi, mutta lastensa vuoksi Sandra kieltäytyi. Lopulta sen tuotti kokonaisuudessaan Michaelin studioapuri Jens Gad. Sandra osallistui aktiivisesti sävellystyöhön, ja sanoitti lähes kaikki albumin raidat itse. Sandra ja Gad työskentelivät studiossa öisin. Aamulla Sandra palasi laittamaan aamiaista kaksosilleen, ja nukkui sitten kunnes nämä palasivat koulusta. Art of Love-albumilla myös Sandran ulkonäkö on entistä seksikkäämpi.

Ensimmäinen single The Way I Am julkaistiin tammikuussa 2007, ja se sijoittui viidenneksikymmenenneksi Saksassa – ilman musiikkivideota ja lähes ilman minkäänlaista promootiota. Toinen single What is it about me julkaistiin toukokuussa 2007. Fanit olivat iloisia singleillä olevista julkaisemattomista b-raidoista: kokonaan uusista kappaleista sekä espanjan- ja ranskankielisistä versioista. Albumilla on myös duetto Love is the price DJ Bobon kanssa, ja Sandran kaksoset Nikita ja Sebastian laulavat kolmessa kappaleessa taustakuorossa.

Puolan EMI julkaisi kappaleen All You Zombies radioille, ja siitä on muodostunut Puolassa suuri hitti. Sandra paljasti haastattelussa, että Put your arms around me voisi olla seuraava albumilta julkaistava single. Fanit puolestaan ovat aloittaneet kampanjan All You Zombies -laulun puolesta, jota Saksan EMI ei halua julkaista singlenä.

Tuoreessa Radio Music Boxin haastattelussa Sandra myös paljasti, että seuraavan singlen b-raitana saatetaan julkaista kolmas DJ Bobon kanssa äänitetty kappale.

Back to Life (2009)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Stay in Touch (2012)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Stay in Touch on Sandran kymmenes studioalbumi. Levy julkaistiin 26.10.2012. Levy on paluu 80-luvun tyyliseen poppiin, ja sitä voi tyyliltään verrata vuoden 1988 Into a Secret Land -levyyn. Levyn on tuottanut Blank & Jones.

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • The Long Play (1985)
  • Mirrors (1986)
  • Into a Secret Land (1988)
  • Paintings In Yellow (1990)
  • Close To Seven (1992)
  • Fading Shades (1995)
  • The Wheel Of Time (2002)
  • The Art Of Love (2007)
  • Back To Life (2009)
  • Stay In Touch (2012)

Kokoelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ten On One (The Singles) (1987)
  • Everlasting love (US/UK) (1988)
  • 18 Greatest Hits (1992)
  • My Favourites (1999)
  • Essential (2003)
  • Reflections The reproduced hits (2006)
  • Reflections The reproduced hits (Special Edition) (2007)

Videokokoelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ten On One (1987), VHS
  • 18 Greatest Hits (1992), VHS
  • Complete History (2003), DVD

CD-boksit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • The Long Play / Mirrors / Into a Secret Land (1993/1994) sininen kansi: Ranska, keltainen kansi: Saksa (3 ensimmäistä levyä uudelleenjulkaistuina, Picture CD-muodossa)
  • The Long Play / 18 Greatest Hits (2000) (Saksa/Ranska)

Kaupallisesti julkaistut singlet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Andy Mein Freund (1976) (b-puoli Ich bin noch ein Kind) nimellä ”Sandra Ann”
  • Japan Ist Weit (1984) (b-puoli Sekunden)
  • (I'll never be) Maria Magdalena (1985) (b-puoli Party Games)
  • In The Heat Of The Night (1985) (b-puoli Heatwave)
  • Little Girl (1986) (b-puoli Sisters and brothers)
  • Innocent Love (1986) (b-puoli Innocent Theme)
  • Hi! Hi! Hi! (1986) (b-puoli You'll be mine)
  • Loreen (1986) (b-puoli Don't Cry (The Breakup of the World))
  • Midnight Man (1987) (b-puoli Mirror of love)
  • Everlasting Love (1987) (b-puoli Change your mind)
  • Stop For a Minute (1988) (b-puoli Two lovers tonight)
  • Everlasting Love PWL-remix (UK/US, 1988)
  • Heaven Can Wait (1988) (b-puoli Heaven's Theme)
  • Secret Land (1988) (b-puoli Into nobody's land)
  • We'll Be Together '89 Remix (1989) (b-puoli It means forever)
  • Around My Heart (1989) (b-puoli Around my drums)
  • Hiroshima (1989) (b-puoli La vista de luna)
  • (Life May Be) A Big Insanity (1990) (b-puoli The skin I'm in)
  • One More Night (1990) (b-puoli The Journey (Edit))
  • Don't Be Aggressive (1992) (b-puoli Seal it forever)
  • I Need Love (1992) (b-puoli Shadows)
  • Johnny Wanna Live (1992) (b-puoli Mirrored in your eyes)
  • Maria Magdalena '93 (1993)
  • Nights In White Satin (1995)
  • Won't Run Away (1995)
  • Secret Land '99 remix (1999)
  • Forever (2001)
  • Such a Shame (2002, alun perin Talk Talk -yhtyeen kappale)
  • I Close My Eyes (2002)
  • The Way I Am (2007)
  • What Is It About Me (2007)
  • Put your arms around me (2007) (suunniteltu seuraava single, Saksa)

Vain promootiokäyttöön julkaistut singlet / muut julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sister And Brothers (1988) (b-puoli Stop for a minute) (Promo, Japani)
  • La Vista De Luna (1989) (Promo, Espanja)
  • Yes we can (1989) (hyväntekeväisyyssingle Artists United For Nature-ryhmän kanssa)
  • Steady Me (1992) (Promo, Saksa)
  • No Taboo (2000) (Radiopromo, Israel)
  • Forgive Me (2002) (Promo, Saksa)
  • Secrets Of Love (single, DJ Bobon albumilta ”Greatest Hits”, 2006)
  • Everlasting Love '06 (2006) (Promo, Saksa)
  • Around My Heart '06 (2006) (Promo, Puola)
  • In The Heat Of The Night '07 (vain digitaalisessa myynnissä ollut single)
  • All You Zombies (2007) (Promo, Puola)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. John Bush: Sandra Biography allmusic. Viitattu 22.2.2012.
  2. Sandra biography samoqi-music.com. Viralliset kotisivut. Viitattu 22.2.2012.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]