San Carlo alle Quattro Fontane
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Chiesa di San Carlo alle Quattro Fontane on Roomassa sijaitseva barokkikirkko. Kirkon suunnitteli Francesco Borromini luostariksi espanjalaiselle trinitaariveljeskunnalle. Rakennus oli Borrominin ensimmäinen merkittävä työ. Hän ei kuitenkaan ehtinyt nähdä muuta kuin julkisivun valmistumisen vuonna 1667, kun rakennuksen rakentaminen oli aloitettu vuonna 1638. Kirkko on omistettu pyhälle Carlo Borromeolle. Rakennus tunnetaan lisänimellä San Carlino.[1]
Arkkitehtuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rakennuksen pohjapiirros on ellipsi, jossa yhdistyvät kreikkalainen risti ja kahdeksankulmio. Tämä ovaalipohjapiirros on vastaus Borrominin kilpailijan Gian Lorenzo Berninin työhön Sant'Andrea al Quirinale. Pienen tilan taitava käyttö osoittaa Borrominin lahjakkuuden. Elliptisen pohjapiirroksen tavoitteena on antaa vaikutelma suuresta tilasta.
_-_Dome_HDR.jpg)
Kupolin mittasuhteet ovat 25,80 metriä ja 16,25 metriä ja siinä on monimutkainen kasettiornamentiikka. Kuviossa ympyrät integroituvat monikulmioihin tai työntyvät kuusikulmioiden ja ristien väliin, joka kertoo rakennuksen uskonnollisesta tarkoituksesta. Sisätiloissa ei ole freskoa, mikä on harvinaista italialaisissa kupoleissa. Perinteiden mukaisesti lattian kiveys toistaa kupolin kuviota. Veistoskoristelu on vähäistä arkkitehtonisissa osissa. Sitä on nähtävissä pylväiden korkeudella, korniisissa ja holvin tukimuureissa.
Rakennuksen julkisivu perustuu kuperan ja koveran vuorotteluun sekä pylväisiin ja päätykolmioihin. Borromini ylittää kilpailijansa Gian Lorenzo Berninin koristelun omaperäisyydessä. Julkisivussa on kolme erilaista keksintöä: päittäiset balustradit vuorotellen klassisten balustradien kanssa, pylväiden kapiteelien suunnittelu ja "enkelimäinen" päätykolmio, jossa kahden enkelin siivet kohtaavat.
Pienimuotoinen luostari vastaa pohjapiirrokseltaan suorakulmiota. Siellä on samanlaisia balustradeja kuin julkisivussa. Borromini kehitti tässä barokin illusionismia haluten antaa tilasta isomman vaikutelman, kuin mitä se oikeasti on. Tämä saatiin aikaiseksi käyttämällä pylväitä moninkertaisesti, jäljitellen luostareiden perinteistä rytmiä.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Hinzen-Bohlen, Brigitte & Sorges, Jürgen: Taide & arkkitehtuuri. Rooma. ullman, 2006. ISBN 978-3-8331-5244-3.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Hinzen-Bohlen, Brigitte & Sorges, Jürgen 2007, s. 88
