Samuli Toivio
Sivulta puuttuu Samuli Tuure Taneli Toivio (8. huhtikuuta 1923 Antrea – 30. maaliskuuta 2011 Helsinki) oli rovasti ja kanslianeuvos, joka muistetaan Suomen kirkollisen väestökirjanpidon kehittäjänä ja Helsingin seurakuntien keskusrekisterin pitkäaikaisena johtajana.[1]
Sisällysluettelo |
Ura [muokkaa]
Toivio valmistui teologian kandidaatiksi 1950 ja työskenteli seurakuntapappina Metsämaalla, Siikaisissa ja Tuusulassa. Vuosina 1953–1963 hän työskenteli Helsingissä Malmin seurakunnassa, muun muassa vt. kirkkoherrana 1961–1963.[1]
Hänet nimitettiin Helsingin seurakuntien keskusrekisterin apulaisjohtajaksi 1963 ja johtajaksi 1971. Tästä tehtävästä hän jäi eläkkeelle 1989.[1] Keskusrekisteri oli perustettu 1950 tarkoituksella koota Helsingin seurakuntien väestökirjanpito yhteen paikkaan. Sidotut kirkonkirjat säilytettiin keskusrekisterissä, ja päivittäiseen työskentelyyn kehitettiin aakkosellinen kortisto, jolloin jokaisesta seurakuntalaisesta oli kortti sekä keskusrekisterissä että omassa kirkkoherranvirastossa.
Perhelehtijärjestelmä väestökirjanpidossa [muokkaa]
Toivio kehitti kirkonkirjoihin perustuvasta väestökirjanpidosta perhelehtijärjestelmän, jossa yhdellä A4-kokoisella kortilla on yhden perheen tiedot.[1] Perhelehden perusmuotona oli isä, äiti ja lapset. Lapset pysyivät perhelehdellä myös täysi-ikäisinä niin kauan kuin he olivat naimattomia ja kirjoilla jossakin keskusrekisterin kirjanpitoon kuuluvassa seurakunnassa. Lehdelle merkittiin kirkonkirjan sivunumero, josta tieto oli peräisin. Perhetietojen muutokset merkittiin perhelehdelle ja tarvittaessa tehtiin uusi perhelehti. Näin tehtiin avioliiton solmimisen yhteydessä tai jos perhelehdellä ollut lapsi oli synnyttänyt avioliiton ulkopuolisen lapsen. Uuteen perhelehteen tehtiin viitemerkintä, miltä lehdeltä tiedot oli siirretty. Vanhan perhelehden tiedot jäivät tältä osin niin sanotuiksi passiivitiedoiksi. Jokainen merkintä tai siirto uudelle lehdelle perustui luotettavaan tositteeseen, joita olivat muun muassa syntymätodistus, kuolintodistus, tuomioistuimen päätös avioerosta jne.
Järjestelmä otettiin käyttöön koko maassa 1961. Suomessa oli kaksi rinnakkaista väestökirjanpitoa: toisaalta seurakuntien (ja kirkkoon kuulumattomien osalta siviilirekisteritoimistojen) ylläpitämä perhekohtainen ja toisaalta henkikirjoittajien ylläpitämä asuinkuntaan ja kotiosoitteeseen perustuva. Toivion kehittämä järjestelmä otettiin 1960-luvulla käyttöön myös henkikirjoituksessa, ja se oli käytössä vuosituhannen vaihteeseen saakka. Sitä ei enää päivitetä, mutta historiatietojen osalta se on käytössä edelleen. Tietoja tarvitaan muun muassa sukututkimuksessa ja perunkirjoituksissa.[1]
Toivio sai rovastin arvonimen 1973 ja kanslianeuvoksen arvonimen 1990.[1]
