Sammute
Sammute on aine, jolla palo yritetään sammuttaa.
Hyvän sammutteen vaatimuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sammutteen tulisi olla halpaa, helposti saatavilla, helposti käytettävää, vaaratonta käyttäjälleen ja ympäristölleen, sen tulisi sammuttaa palo nopeasti ja sen tulisi aiheuttaa mahdollisimman vähän lisävahinkoja. Nämä ominaisuudet eivät yhdisty yleisesti missään sammutteessa, vaan sammute on valittava tilanteen mukaan. Esimerkiksi halonikaasut sammuttavat erittäin tehokkaasti, ovat kohtuullisen halpoja ja käsisammuttimiin ja sammutusjärjestelmiin varastoituina helppokäyttöisiä, mutta varastosäiliöt pitää täyttää huoltoliikkeessä ja halonit ovat niin vaarallisia ilmakehän otsonikerrokselle, että niiden käyttö on kielletty monissa maissa lähes kokonaan.
Joitakin tavallisia sammutteita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vesi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tavallisin ensisijaisesti jäähdyttävä sammute on vesi. Nestemäiseen veteen sitoutuva lämpö kuljettuu pois palosta veden valuessa maahan. Tehokkaampaa on kuitenkin saada vesi höyrystymään, sillä yhden kilogramman vettä lämmittäminen nollasta sataan astetta Celsiusta sitoo energiaa noin 419 kJ, mutta saman määrän kiehuttaminen sata-asteisesta vedestä sata-asteiseksi vesihöyryksi sitoo noin 2260 kJ. Höyry leviää palavasta tilasta ympäröivään ilmaan, sillä se on ilmaa kevyempää. Mikäli höyryllä on reitti kulkea ulkoilmaan, se sotkee sammutettavaa tilaa vähemmän kuin nestemäinen vesi. Mitä pienempinä pisaroina vesi saadaan paloon, sitä paremmin se höyrystyy.
Vesi myös tukahduttaa tehokkaasti. Nestemäinen vesi eristää palavan aineen ilmasta ja vesihöyry syrjäyttää ilman. Litrasta nestemäistä vettä tulee normaalipaineessa 1700 litraa sata-asteista höyryä.
Vesi on palokuntien ensisijaisesti käyttämä sammute. Monissa paloautoissa on sisään rakennettu vesisäiliö ja pumppu. Veteen voidaan lisätä sen pintajännitystä alentavaa kemikaalia, jolloin se tunkeutuu helpommin kuituisiin ja hienojakoisiin kiinteisiin aineisiin. Vesi on myös sammutusvaahdon pohjana.
Vettä käytetään yleisesti myös alkusammutuksessa. Rakennuksissa on pikapaloposteja ja rakennuspaloposteja, jotka on kytketty vesijohtoverkkoon. Sankoruisku on perinteinen ja tehokas alkusammutin. Monissa sisätiloissa säilytettävissä käsisammuttimissa on vesipohjaista sammutetta. Alkusammutuksessa vettä voidaan levittää myös improvisoiduin välinein. Paloa rajoittamaan tarkoitetuissa sprinkler-järjestelmissä on vettä.
Vesi johtaa hyvin sähköä, joten jännitteisiin palokohteisiin sitä käytettäessä täytyy noudattaa tiettyjä jännitteestä ja veden virtausnopeudesta riippuvia turvaetäisyyksiä. Rakennuksia sammutettaessa vesi sotkee ja vahingoittaa rakenteita varsinkin, jos paljon vettä jää höyrystymättä.
Hiilidioksidi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hiilidioksidikaasu tukahduttaa palon syrjäyttämällä ilman. Se haihtuu ilmaan melko nopeasti jälkiä jättämättä, joten se soveltuu erityisen hyvin käytettäväksi sisätiloissa elektroniikan ja tietokoneiden sekä ruoan keskellä. Ulkotiloissa tuuli hajottaa hiilidioksidipilven nopeasti, jolloin sammutusvaikutus jää vajaaksi.
Hiilidioksidia käytetään kiinteissä sammutusjärjestelmissä, joilla suojataan esimerkiksi tietokonesaleja. Myös hiilidioksidia sisältäviä käsisammuttimia on olemassa. Sammuttimissa ja sammutusjärjestelmissä kaasu on puristettu säiliöön korkeaan paineeseen. Purkautuessaan kaasu jäähtyy voimakkaasti ja on suuttimen suulla noin -70 °C. Hiilidioksidin ominaislämpökapasiteetti on melko pieni, joten palossa sen jäähdytysvaikutus ei ole merkittävä. Kylmästä hiilidioksidista voi kuitenkin saada paleltuman.
Hiilidioksidi johtaa hyvin heikosti sähköä, joten sitä on turvallista käyttää jännitteisiin kohteisiin niin läheltä kuin normaalitilanteen turvaetäisyydet sallivat.
Sammutusjauhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sammutusjauheen pääainesosa on kaliumkarbonaatti. Sen ensisijainen sammutusvaikutus on inhibitio. Liekkeihin suihkutetun sammutusjauheen hiukkaset purkavat palossa virittyneiden molekyylien varauksia ja tekevät ne heikommin keskenään reagoiviksi. Hehkupalon päälle levitetty sammutusjauhe tekee aineen päälle ilmaa huonosti läpäisevän kuoren, jolloin myös hehkupalo tukahtuu. Leivinjauheessa käytettävä natriumvetykarbonaatti on kemiallisesti melko lähellä sammutusjauheen koostumusta.
Sammutusjauhetta käytetään pääasiassa käsisammuttimissa. Myös joissakin paloautoissa on sammutusjauheen levittämiseen käytettävä laitteisto.
Sammutusjauhe johtaa heikosti sähköä, joten sitä on turvallista käyttää jännitteisiin kohteisiin niin läheltä, kuin normaalitilanteen turvaetäisyydet sallivat. Eräs sammutusjauheen huono puoli on sen sotkevuus: hienojakoinen pöly leviää herkästi ja tekee sen tahrimat sähkölaitteet käyttökelvottomiksi.
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Veli Hyttinen: Palofysiikka. Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö, 2000