Sammalvarpio

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sammalvarpio
Harrimanella hypnoides upernavik kujalleq 2007-07-24 2.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Ericales
Heimo: Kanervakasvit Ericaceae
Suku: Varpiot Cassiope
Laji: hypnoides
Kaksiosainen nimi
Cassiope hypnoides
(L.) D. Don
Synonyymit
  • Harrimanella hypnoides
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Sammalvarpio Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Sammalvarpio Commonsissa

Sammalvarpio (Cassiope hypnoides) on kanervakasveihin kuuluva, pienikokoinen pohjoisen tundran ja vuoristojen varpukasvi.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sammalvarpiokasvusto kuvattuna Grönlannissa.

Sammalvarpio on 5–10 cm korkeaksi kasvava rento, lyhythaarainen varpu. Kierteisesti olevat lehdet ovat talvehtivia ja varrenmyötäisiä. Lehden lapa on neulasmainen ja 2–4 mm pitkä. Varren haarojen kärjissä olevat kukat ovat yksittäin, pitkäperäisiä ja nuokkuvia. Valkoinen teriö on kellomainen, viisijakoinen ja 4–5 mm pitkä. Heteitä kukassa on 10 kappaletta. Suomessa sammalvarpio kukkii heinä-elokuussa. Hedelmä on kota. Vaatimattoman kokonsa ja ulkonäkönsä takia kukkimaton sammalvarpio saattaa olla vaikeasti havaittava.[1]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroopassa sammalvarpiota kasvaa Islannissa sekä Norjan, Ruotsin ja Suomen vuoristo- ja tunturialueilla ja edelleen Pohjois-Venäjän tundra-alueella Kuolan niemimaalta Uralin itäpuolelle. Toinen päälevinneisyysalue on Itä-Kanadan arkisilla alueilla ja Grönlannissa.[2] Suomessa sammalvarpiota tavataan Pohjois-Lapissa kolmella pääalueella. Yleisin laji on Enontekiöllä Käsivarren alueen suurtuntureilla. Lisäksi sitä kasvaa Utsjoella Norjan rajan tuntumassa sekä Sodankylän itäosissa.[3]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sammalvarpiota tavataan tundran, vuoristojen ja tunturien lumenviipymäpaikoilla, tihkupinnoilla ja puronvarsissa.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Retkeilykasvio 1998, s. 209.
  2. Den virtuella floran: Mossljung (ruots.) Viitattu 26.3.2011.
  3. Lampinen, R. & Lahti, T. 2010: Kasviatlas 2009: Sammalvarpion levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 26.3.2011.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]