Samarkandin alue
Wikipedia
Samarkandin alue (Samarqand wiloyat) on hallintoalue Uzbekistanin keskiosassa Tadžikistanin rajalla Keski-Aasiassa. Alueen pääkapunki on Samarkand. Samarkandin alue rajoittuu lännessä ja luoteessa Navoiyn alueeseen, koillisessa Jizzahin alueeseen, idässä Tadžikistaniin ja etelässä Qašqadarjon alueeseen. Alueen halki virtaa Zeravšan-joki.
| Samarqand viloyati | |
|---|---|
 |
|
| Pääkaupunki: | Samarkand |
| Pinta-ala: | 16 400 km² |
| Väkiluku: | 2 322 000 (2005) |
| Väestötiheys: | 142 as/km² |
| ISO 3166-2: | UZ-SA |
[muokkaa] Historia
Samarkandin alue on asutettu noin 2 000 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Myöhemmin alue tuli kuulumaan Persian Sogdianan maakuntaan, jonka pääkaupunki oli Maracanda (nykyinen Samarqand). Makedonian hallitsija Aleksanteri Suuri valloitti alueen vuonna 329 eaa. Sittemmin alueen kautta kulki tärkeä kauppareitti Kiinan ja Välimeren alueen välillä. Arabit valloittivat alueen 700-luvun alussa ja väestö käännytettiin islaminuskoon. Mongolit valloittivat alueen 1220 hallitsijansa Tšingis-kaanin johdolla ja aiheuttivat suurta tuhoa. Alue tuli kuulumaan vuodesta 1369 lähtien mongolijohtaja Timur Lenkin valtakuntaan, ja hän teki Samarkandista valtakuntansa pääkaupungin. Tämä valtakunta heikentyi 1400-luvulla ja vuonna 1500 sen valloittivat uzbekit. Buharan kaanikunta valloitti alueen 1784 ja 1868 alue joutui Buharan mukana Venäjän vaikutuspiiriin. Alue liitettiin Neuvostoliittoon 1920, jossa se kuului ensin Buharan neuvostotasavaltaan, kunnes vuonna 1924 perustettiin Uzbekistanin neuvostotasavalta, johon alue tuli kuulumaan.
