Salmiakkikoskenkorva
»Sangen mukavaa on keksiä uusi likööri viinasta ja luonnonyrteistä. On kokeilemattomia marjojakin, lillukkalikööri saattaisi olla sangen hyvää. Entäpä jos salmiakkipastilleja liuotettaisiin spriihin? Tai jos nauris- ja porkkanamehua sekoitettaisiin kreikkalaiseen Ouzoon? Mahdollisuuksia on todella monia.»
(Veikko Huovinen: Juopottelijan terveydenhoito WSOY, 1969)
Salmiakkikoskenkorva (puhekielessä myös salmiakkikossu tai salmari)[1] on likööri, jossa salmiakin maku peittää lähes täysin alkoholin maun. Salmiakkikoskenkorvaa valmistetaan liuottamalla salmiakki kädenlämpöiseen Koskenkorvaan tai johonkin muuhun vastaavaan kirkkaaseen viinaan. Valmistusmenetelmä on helppo, joten salmiakkikoskenkorvaa voidaan valmistaa myös kotona.[2] Juoman suosion myötä Alko toi myyntiin oman tuotemerkkinsä Salmiakki Koskenkorvan hieman ennen uutta vuotta 1993. Vastaavia muita kaupallisia juomia ovat tanskalainen Hot'n'Sweet, joka valmistetaan salmiakkiuutteen sijaan murskatuista turkinpippureista, sekä islantilantilainen Kveldúlfur.[3]
Salmiakkikossun historiasta on oma luku Jukka Annalan tietokirjassa Salmiakki (Nemo, 2001).
Salmiakkisprii lääkkeenä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Salmiakkia on sekoitettu spriihin lääkitsemiskäyttöön jo kauan ennen varsinaisen salmiakkiliköörin syntymistä. Salmiakin ja alkoholin seosta käytettiin ainakin ulkoisesti esimerkiksi lievittämään yskää hieromalla nestettä henkilön rintaan tai päänsärkyä voitelemalla henkilön otsaa.[4] Anton Tšehovin vuonna 1887 julkaisemassa Viholliset-novellissa virvoitettiin hervottomaksi lyyhistynyttä naista hieromalla salmiakkisekoitteista väkiviinaa ohimoille ja pirskottamalla kylmää vettä tämän kasvoille. [5]
Salmiakkiliköörin historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Vuosi | Litraa |
|---|---|
| 1993 | 375 000 |
| 1995 | 295 000 |
| 1997 | 121 000 |
| 2000 | 234 000 |
Salmiakki-kirjassa kerrotaan salmiakkikoskenkorvan historiasta seuraavaa. Alkon mukaan salmiakkiviinavillitys sai alkunsa Tanskassa järjestetyistä baarimikkojen drinkkikilpailuista, jossa kirkasta viinaa oli maustettu karkinmakuiseksi turkinpippureilla. Yksi tunnetuista pioneereista Suomessa oli Jari Sillanpää, joka vuonna 1991 Silja Symphonyn baarimikkona kehitteli karkkidrinkkejä niin turkinpippureista, Vicks Sinisistä kuin lakritsipötköistäkin. Omien sanojensa mukaan Sillanpää sai idean ruotsalaisesta ravintolasta, joka tarjoili Vicks-pastilleista tehtyjä drinkkejä.[7] Maalla salmiakkikoskenkorvasta kehkeytyi muotidrinkki, kun yksi laivan työntekijöistä siirtyi töihin Cantina West -ravintolaan Helsinkiin, ja etenkin kesän 1992 aikana salmiakkisnapsien sekoittaminen levisi Suomen ravintoloihin. Suosion myötä myös Alko kehitti vastaavan teollisesti sekoitetun juoman.[8][4]
Alkon Salmiakki Koskenkorva tuli Suomessa myyntiin uudeksi vuodeksi 1993[6], ja seuraavien kahden kuukauden aikana juomaa myytiin yli miljoona pulloa, eikä Helsingin Salmisaaren tehdas pystynyt vastaamaan kysyntään. Juoman suosion syy oli pitkälti juoman hyvä maku ja halpuus suhteessa alkoholipitoisuuteen. Se sisälsi alkoholia 38 prosenttia tilavuudesta eli saman verran kuin Koskenkorva mutta oli likööriluokituksensa vuoksi sitä 15 prosenttia halvempaa.[8] Juoman suosiosta tehtiin kaksi kirjallista kysymystä eduskunnassa.[9][10] Alkoholiasioista vastannut ministeri Toimi Kankaanniemi otti asian esille Alkon johdon kanssa, joka päätti 9. maaliskuuta samana vuonna vetää juoman markkinoilta. Se vedettiin välittömästi vähittäismyynnistä, ja myös myynti ravintoloille lopetettiin. Ravintolat kuitenkin saivat jatkaa omien salmiakkisekoitustensa myymistä miten parhaaksi näkivät.[11]
Kohun laskeuduttua Alkon keskusvarastoon kiellon seurauksena vuonna 1993 varastoidut 530 000 pulloa tuotiin takaisin myyntiin 1. maaliskuuta 1995. Juoma ei kuitenkaan enää merkittävästi kalliimpana aiheuttanut ostoryntäystä.[8] Myöhemmin Alko myös loivensi Salmiakki Koskenkorvan alkoholiprosenttia 38 tilavuusprosentista 32 prosenttiin, jotta se profiloituisi erilleen kirkkaasta Koskenkorvasta.[4]
Salmiakki Koskenkorvan resepti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alkon Salmiakki Koskenkorvan resepti on salainen. Alko ei kuitenkaan ole missään vaiheessa käyttänyt mausteena turkinpippureita, vaan aluksi vuonna 1993 salmiakkilakritsiuute hankittiin elimäkeläisestä Karkki-Parkista sekä Haganolista. Myöhemmin makeisuutteen raaka-aineet on tilattu osin ulkomailta. Lopputuote saadaan, kun Rajamäen tehtailla salmiakkiuute ja vesi sekoitetaan pirtuun.[12]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Annala, Jukka: ”5 Hyvä paha mökäöljy”, Salmiakki, s. 151–161. Nemo, 2001. ISBN 952-5180-27-1.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Rytsä, Paavo: Salmiakkikossu vedettiin pois myynnistä vuonna 1993 Ylen Elävä arkisto. 5.1.2007. Viitattu 24.7.2023.
- ↑ Annala 2001, s. 160.
- ↑ Annala 2001, s. 158.
- ↑ a b c Annala 2001, s. 153.
- ↑ Annala 2001, s. 18.
- ↑ a b Annala 2001, s. 154.
- ↑ Tiesitkö tämän: Suomalainen suosikkilaulaja keksi salmiakkikossun MTV3.fi. 18.8.2011. Arkistoitu 9.8.2011. Viitattu 8.4.2014.
- ↑ a b c Ruut Tolonen: Musta hurma – vai surma? Turun Sanomat. 10.6.2009. Arkistoitu 25.7.2014. Viitattu 18.7.2014.
- ↑ Valtiopäivät 1993, Kirjallinen kysymys 82, Aittoniemi: Salmiakki-Koskenkorvan kulutuksen vähentämiseksi tarvittavista toimenpiteistä VEPS-tunnus KK 82/1993
- ↑ Valtiopäivät 1993, Kirjallinen kysymys 92, Ala-Harja ym.: Salmiakki-Koskenkorvan kulutuksen vähentämiseksi tarvittavista toimenpiteistä.VEPS-tunnus KK 92/1993
- ↑ Annala 2001, s. 153–154.
- ↑ Annala, 2001 s. 156
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ranki, Tero: Holhousta vai huolenpitoa? Keskustelu Salmiakki Koskenkorvasta suomalaislehdistössä 1993-1995. Pro Gradu. Turun yliopisto, 2009.