Salli Karuna

Vuoden 1951 Jussi-voittajat. Toinen vasemmalta Salli Karuna.

Salli Viktoriina Karuna (alun perin Salli Friberg; avionimi Salli Unho; 29. heinäkuuta 1902 Rauma – 2. marraskuuta 1987 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä. Hän oli kiinnitettynä useisiin teattereihin vuodesta 1923 vuoteen 1970. Hänet tunnettiin erityisesti komediallisista rooleistaan. Valkokankaalta Karuna muistetaan muun muassa Ulriika Angerin osasta elokuvassa Gabriel, tule takaisin.

Perhetausta

Salli Karunan vanhemmat olivat merikapteeni Viktor Friberg ja Ellen Sofia Södersund. Hän oli naimisissa elokuvaohjaaja Ilmari Unhon kanssa 1935 – 1961 (puolison kuolemaan). Liitosta syntyivät pojat Kari (1939), Turo (1943) ja Matti (1945).

Teatteriura

Karuna suoritti Näyttämöopiston 1926 – 1928. Sitä ennen hän näytteli Rauman Näyttämöllä vuosina 1923 – 1926. Näyttämöopiston jälkeen Karuna oli kiinnitettynä Joensuun Teatteriin 1928 ja 1929, Porin Teatteriin 1929 – 1934 sekä Viipurin Kaupunginteatteriin 1934 – 1939. Edelleen hän toimi Porin Teatterin ohjaaja-näyttelijänä vuodesta 1958 vuoteen 1970. Luonteenomaista Karunalle oli kyky yhdistää vakava ja koominen. Taiteellisesti huomattavia menestyksiä olivat nimiosa näytelmässä Juurakon Hulda sekä keskeiset osat näytelmissä Kamelianainen, Murheesta nousee Elektra ja Tohvelisankarin rouva.

Elokuvaura

Suomi-Filmin kiinnitettynä näyttelijänä Karuna työskenteli vuosina 1943 – 1954. Hänen elokuvauransa alkoi vuonna 1924 Lahyn-Filmin tuottamassa mykkäfilmissä Kihlauskylpylä. Valkokankailla Karuna nähtiin yleensä sivuosissa seurapiirirouvana, usein varsin tiukkapipoisena, kuten Kesäillan valssin rouva Grahn. Merkittäviä rooleja hänellä oli muun muassa elokuvissa Neljä naista, Kartanon naiset ja Gabriel, tule takaisin. Karuna sai Jussi-palkinnot naissivuosista elokuvissa Minä elän (Charlotta Lönnqvist) ja Gabriel, tule takaisin (Ulriika Anger).

Filmografia

1920- ja 30-luvut

• Kihlauskylpylä (1924)
• Markan tähden (1938)
• Punahousut (1939)

1940-luku

• Tottisalmen perillinen (1940)
• Poikani pääkonsuli (1940)
• Kyökin puolella (1940)
• Kersantilleko Emma nauroi? (1940)
• Ryhmy ja Romppainen (1941)
• Synnin puumerkki (1942)
• Neljä naista (1942)
• Syntynyt terve tyttö (1943)
• Neiti Tuittupää (1943)
• Kartanon naiset (1944)
• Vuokrasulhanen (1945)
• Viikon tyttö (1946)
• Synnin jäljet (1946)
• "Minä elän" (1946)
• Suopursu kukkii (1947)
• Pimeänpirtin hävitys (1947)
• Hedelmätön puu (1947)
• Ruusu ja kulkuri (1948)
• Kilroy sen teki (1948)

1950-luku

• Amor hoi! (1950)
• Kesäillan valssi (1951)
• Gabriel, tule takaisin (1951)
• "Jees, olympialaiset", sanoi Ryhmy (1952)
• Sillankorvan emäntä (1953)
• Kolmiapila (1953)
• Huhtikuu tulee (1953)
• Onnelliset (1954)
• Morsiusseppele (1954)
• Hilman päivät (1954)

Lähteet

• WSOY Iso Tietosanakirja 4. osa, ISBN 951-0-20157-X
• Suomen teatterit ja teatterintekijät 1983, ISBN 951-30-5727-5
• Elonet Salli Karuna
• Kemppinen.blogspot

Aiheesta muualla

• Salli Karuna Elonetissä