Tämä on lupaava artikkeli.

Salisbury (albumi)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Salisbury
Uriah Heep
Studioalbumin Salisbury kansikuva
Studioalbumin tiedot
 Äänitetty  Lansdowne Studios, Lontoo, lokakuu–marraskuu 1970[2]
 Julkaistu helmikuussa 1971[1]
 Formaatti LP, MC, CD
 Tuottaja(t) Gerry Bron
 Tyylilaji progressiivinen rock
hard rock
heavy metal
 Kesto 37.59
 Levy-yhtiö Iso-Britannia Vertigo Records
Yhdysvallat Mercury Records
Muut kannet

Yhdysvaltain painos

Expanded De-Luxe Editionin pahvipäällys

Vuoden 1996 uusintapainoksen takakansi.
Listasijoitukset

 Yhdysvallat: 103.

Kts. lisää listasijoituksia

Uriah Heepin muut studioalbumit
Very ’eavy... very ’umble
1970 		Salisbury
1971 		Look at Yourself
1971

Salisbury on brittiläisen rockyhtye Uriah Heepin toinen albumi, joka julkaistiin vuoden 1971 helmikuussa. Albumin kappaleista hitiksi Euroopassa nousi ”Lady in Black”.

Albumin materiaali on melko laaja-alaista. Esimerkiksi kappaleet ”Bird of Prey” ja ”High Priestess” edustavat raskasta musiikkia, kun taas ”The Park” ja ”Lady in Black” ovat rauhallisempia kappaleita.[1]

Albumi julkaistiin Yhdysvalloissa erilaisella kannella kuin Euroopassa.[1]

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

»Tämä (Salisbury), meidän toinen albumimme, on todenmukainen tunnustus kehityksestämme, ja odotamme teidän arviointianne siitä.»
(Ken Hensley kommentoidessaan albumia vuonna 1970.[1])

Yhtyeen edellinen rumpali Nigel ”Ollie” Olsson jätti yhtyeen ja hänen tilalleen tuli muun muassa Bakerloossa soittanut Keith Baker. Kuten edeltäjänsä Very ’eavy... very ’umble, myös Salisburyn tuotti Gerry Bron.[3] Albumin materiaalista yhtye teki ensimmäisenä kappaleen ”Bird of Prey”. Se toimi mm. keikkojen aloituskappaleena. Mick Box on kertonut, että Salisbury kirjoitettiin suurimmaksi osaksi eräässä pubissa Chiswickissa.[1] Yhtye aloitti albumin nauhoitukset lokakuussa 1970 ja päätti ne saman vuoden marraskuussa, joskin aloituskappale ”Bird of Prey” nauhoitettiin jo kesällä 1970.[4][5]

Kosketinsoittaja-kitaristi Ken Hensley, joka ei ollut ehtinyt säveltää ainoatakaan kappaletta yhtyeen debyyttialbumille Very ’eavy... very ’umblelle, otti suurimman vastuun sävellystyöstä. Hensleyn hallitsema sävellysjako jatkui vuoden 1980 Conquest-albumiin asti. Albumin kuudesta kappaleesta kolme oli yksinomaan hänen kynästään, ja lisäksi hän sävelsi kappaleet ”Time to Live” ja ”Salisbury” kitaristi Mick Boxin ja solisti David Byronin kanssa. Levyn valmistuttua Uriah Heep teki ensimmäisen Yhdysvaltojen kiertueensa.[1]

Tietoa kappaleista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Musiikkinäytteet
”The Park” perustuu pitkälti akustiseen kitaraan ja kosketinsoittimiin.
”Lady in Black” on albumin kenties tunnetuin kappale.

Äänitiedostojen kuunteluohjeet

Aloituskappale ”Bird of Prey” edustaa yhtyeen raskaampaa puolta.[1] Ken Hensley on kertonut, että yhtye valitsi kappaleen aloituskappaleeksi muun muassa siksi, että yhtye avasi keikkansa sillä. Yhdysvalloissa kappale julkaistiin jo edellisellä Uriah Heep -albumilla, joskin tämä versio poikkesi hieman Salisburylla julkaistusta versiosta.[6] ”Bird of Preyn” paikalla Yhdysvalloissa julkaistussa versiossa on kappale ”High Priestess”. ”Bird of Prey” on Salisburyn ainoa kappale, jossa Hensley ei ole merkittynä tekijöihin (kappale on kitaristi Mick Boxin, solisti David Byronin ja basisti Paul Newtonin käsialaa). Rauhallinen ”The Park” sai alkunsa Hensleyn kirjoittamasta runoelmasta. Kappaleen musiikki muodostettiin eräässä kauniissa talossa Hampurissa. Kappaleen sanoituksissa yhtye tulkitsee elämän surullista kehityssuuntaa.[1] Kappale koostuu lähinnä akustisesta kitarasta ja kosketinsoittimista.[7]

Progressiivinen ”Time to Live” kertoo miehestä, joka vapautuu vankilasta vietettyään siellä kaksikymmentä vuotta tapettuaan miehen, joka oli ahdistellut hänen naisystäväänsä.[8] Kappale ei perustu tositapahtumiin.[1] Albumin kenties tunnetuin kappale, A-puolen päättävä ”Lady in Black”, sai inspiraationsa Hensleyn nähtyä ikkunasta mustiin pukeutuneen naisen. En koskaan tavannut naista, en koskaan saanut tietää kuka hän oli, mutta hän auttoi luomaan laulun.[1] Kappaleessa käytettiin neljää akustista kitaraa,[1] ja se koostuu vain kahdesta soinnusta.[9] Kappaleesta julkaistiin single albumin ilmestymisvuonna, mutta tuolloin sen saama menestys oli melko vähäistä (Suomessa siitä tuli hitti 1972).[10][5] Kappale julkaistiin uudestaan singlenä vuonna 1977, jolloin se menestyi jopa paremmin kuin alkuperäisenä ilmestymisvuotenaan. Entisessä Länsi-Saksassa ”Lady in Black” pysyi listaykkösenä 13 viikkoa ja Uriah Heep ansaitsi siitä Golden Lion -palkinnon, joka on eurooppalainen vastine yhdysvaltalaiselle Grammy-palkinnolle.[3] Sweden Rock Magazine -musiikkilehti on väittänyt, että nauhoituksissa esiintyneistä neljästä akustisesta kitarasta kaksi olisi roudarien soittamia.[11]

B-puolen aloittava raskas ”High Priestess” kertoo onnellisuudesta, jonka voi saada aikaan yhdessäolemisesta. Yhdysvalloissa julkaistussa versiossa ”High Priestessin” tilalla on kappale ”Simon the Bullet Freak”. Albumin nimikappale ”Salisbury” on tehty yhteistyössä 26-henkisen orkesterin kanssa. Kappale kestää kuusitoista minuuttia ja koostuu monista osista. Salisburyn Expanded De-Luxe Editionilla julkaistiin kappaleesta ennenjulkaisematon, editoitu versio, joka kestää vain reilut neljä minuuttia. Se oli tarkoitus julkaista singlenä Yhdysvalloissa.[1]

Julkaisu ja vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumi ilmestyi helmikuussa 1971. Sen julkaisi Britanniassa Vertigo Records ja Yhdysvalloissa Mercury Records. Manner-Euroopan painoksissa jakelijana oli joko Vertigo Records, Bronze Records tai Island Records.[12]

Salisbury menestyi Yhdysvaltojen listoilla paremmin kuin edeltäjänsä Very ’eavy... very ’umble.[13] Sen sijaan Australiassa menestys oli esikoislevyä heikompaa.[14] Yhtyeen kotimaassa, Britanniassa, albumi ei esikoislevyn tavoin noussut listalle.[15] Sen sijaan Suomessa albumi menestyi hyvin ja nousi listaykköseksi.[10]

Albumi sai kriitikoilta pääsääntöisesti tyydyttävämmän vastaanoton kuin edeltäjänsä.[1]

Listasijoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtio Korkein sijoitus Nousu listalle Lähde
 Suomi 1. huhtikuu 1971 [10]
 Australia 22. [16]
 Länsi-Saksa 31. 1971 [17]
 Yhdysvallat 103. 1971 [16]

Arvostelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kappaleet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

A-puoli

  1. Bird of Prey – 4.13 (säv. Mick Box/David Byron/Paul Newton)
    • Yhdysvaltain-versiossa Bird of Preyn tilalla: High Priestess – 3.42 (säv. Hensley)
  3. The Park – 5.41 (säv. Ken Hensley)
  4. Time to Live – 4.01 (säv. Box/Byron/Hensley)
  5. Lady in Black – 4.44 (säv. Hensley)

B-puoli

  2. High Priestess – 3.42 (säv. Hensley)
    • Yhdysvaltain-versiossa High Priestessin tilalla: Simon the Bullet Freak – 3.27 (säv. Hensley)
  4. Salisbury – 16.20 (säv. Byron/Hensley/Box)

Vuoden 1996 remasteroidun version bonuskappaleet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  2. Simon the Bullet Freak – 3.27 (säv. Hensley)
  3. High Priestess – 3.13 (single edit, säv. Hensley)

Expanded De-Luxe Edition -bonuskappaleet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  2. Simon the Bullet Freak – 3.27 (US-albumiversio, säv. Hensley)
  3. Here Am I – 7.50 (ennenjulkaisematon versio, säv. Hensley)
  4. Lady in Black – 3.33 (ennenjulkaisematon versio, säv. Hensley)
  5. High Priestess – 3.38 (single edit, säv. Hensley)
  6. Salisbury – 4.21 (ennenjulkaisematon edit, säv. Byron/Hensley/Box)
  7. The Park – 5.18 (ennenjulkaisematon versio, säv. Hensley)
  8. Time to Live – 4.14 (ennenjulkaisematon versio, säv. Box/Byron/Hensley)

Singlet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Single Ilmestymisaika Levy-yhtiö Kappaleet Kuvaus
Lady in Black 1971 Vertigo Records, Bronze Records
  1. Lady in Black – 4.44 (säv. Hensley)
  3. Simon the Bullet Freak – 3.27 (säv. Hensley)
 ”Lady in Black” on julkaistu singlenä myös vuosina 1977 ja 1981. Vuonna 1981 julkaistussa versiossa b-puolena toimi hittikappale ”Easy Livin’”
High Priestess 1971 Vertigo Records, Mercury Records
  1. High Priestess – 3.43 (säv. Hensley)
  3. Time to Live – 4.01 (säv. Box/Byron/Hensley)
 ”High Priestess” julkaistiin singlenä muun muassa Yhdysvalloissa, mutta se ei saavuttanut suosiota.

Kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Painokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bronze Recordsin julkaisema Länsi-Saksassa ilmestynyt vinyylipainos.

Salisburysta on julkaistu kaikkiaan ainakin 26 painosta, joista 15 LP:lle ja 11 CD:lle. Ensimmäinen CD-painos albumista otettiin vuonna 1985. Toistaiseksi tuorein CD-painos albumista otettiin 2010.[12]

Lähde:[12]

Formaatti Valtio Levy-yhtiö ja tunnus Julkaistu
LP Länsi-Saksa Bronze 28764 1971
LP Brasilia Island 410002 1971
LP Alankomaat Bronze 88184 XAT 1971
LP Iso-Britannia Bronze ILPS-9152 1971
LP Yhdysvallat Mercury SR 61319 1971
LP Iso-Britannia Vertigo 6360 028 1971
LP Espanja Bronze 28.764-I 1972
LP Ranska Bronze BRO 2006 1974
LP Länsi-Saksa Bronze 85691 XOT 1975
LP Bronze BRNA 152 1977
LP Länsi-Saksa Bronze 28 764 ET 1980
CD Länsi-Saksa Bronze 258 295 1985
LP Länsi-Saksa Castle Classics CLALP 106 1986
CD Iso-Britannia Castle Classics CLACD 106 1988
CD Yhdysvallat Mercury 811 389-2 1990
CD Venäjä Victor JPN VICP-2080 1993
CD Iso-Britannia
Saksa 		Essential ESM CD 317 1996
CD Japani Victor JPN VICP-61829 2002
LP Italia Earmark 41025 2003
LP Iso-Britannia Sanctuary CMRCD643 2003
CD Euroopan unioni Sanctuary Midline SMRCD049 2004
CD Japani BMG Japan BVCM-37714 2006
CD Sanctuary Midline SMBCD384 2006
SHM-CD Japani Universal Japan UICY-94722 2010
LP Uusi-Seelanti Bronze 24152
LP Saksa Bronze 85 691 ET

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c d e f g h i j k l m Salisburyn Expanded De-Luxe Editionin kansilehtinen
  2. ↑ Uriah Heep - Salisbury CD Album Bonus cduniverse.com. Viitattu 9.2.2011. (englanniksi)
  3. ↑ a b URIAH HEEP STORY uriah-heep.com. Viitattu 30.1.2011. Englanti
  4. ↑ Salisbury - Uriah Heep allmusic.com. Viitattu 30.1.2011. (englanniksi)
  5. ↑ a b Järvinen, Mika: Uriah Heep: Easy Livin’: Ken Hensleyn vuodet 1970–1980, s. 67–69. Johnny Kniga Kustannus, 2013. ISBN 978-951-0-39024-6.
  6. ↑ Very ’eavy... very ’umblen Expanded De-Luxe Editionin kansilehtinen
  7. ↑ Dinosaurdays - Review Uriah Heep - Salisbury dinosaurdays.com. Viitattu 30.1.2011. (englanniksi)
  8. ↑ Time to Live by Uriah Heep Songfacts songfacts.com. Viitattu 29.1.2011. (englanniksi)
  9. ↑ Lady In Black Chords by Uriah Heep @ Ultimate-guitar.com ultimate.guitar.com. Viitattu 30.1.2011. (englanniksi)
  10. ↑ a b c Timo Pennanen: Sisältää hitin - levyt ja esittäjät Suomen musiikkilistoilla vuodesta 1972, Otava 2006, sivu 291
  11. ↑ Lady In Black by Uriah Heep Songfacts songfacts.com. Viitattu 30.1.2011. (englanniksi)
  12. ↑ a b c Salisbury by Uriah Heep : Reviews and Ratings - Rate Your Music rateyourmusic.com. Viitattu 30.1.2011. (englanniksi)
  13. ↑ Uriah Heep allmusic.com. Viitattu 29.1.2011. (englanniksi)
  14. ↑ Go-Set Australian charts - 17 April 1971 poparchives.com. Arkistoitu 18.9.2009. Viitattu 29.1.2011. (englanniksi)
  15. ↑ ChartArchive - Uriah Heep ChartArchive. Viitattu 1.2.2013. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  16. ↑ a b Uriah Heep musicmight.com. Viitattu 30.1.2011. (englanniksi)
  17. ↑ Album - Uriah Heep, Salisbury charts.de. Arkistoitu 21.2.2014. Viitattu 19.6.2011. (saksaksi)
  18. ↑ Salisbury - Uriah Heep :Songs, Reviews, Credits, Awards, AllMusic AllMusic. Viitattu 1.2.2013. (englanniksi)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Salisbury_(albumi)&oldid=20942025”