Saksan 163. jalkaväkidivisioona

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
163. Infanterie-Division
Toiminnassa 1939–1945
Valtio Natsi-Saksan vuosina 1935–1945 käytössä ollut lippu. Natsi-Saksa
Puolustushaarat Balkenkreuz.svg Maavoimat
Aselajit Jalkaväki
Lempinimi Engelbrecht-divisioona
Sodat ja taistelut Jatkosota
Komentajat
Tunnettuja komentajia Erwin Engelbrecht
Anton Dostler
Karl Rübel

Saksan 163. divisioona (saks. 163. Infanterie-Division, Engelbrecht-divisioona) oli Saksan maavoimien jalkaväkiyhtymä toisessa maailmansodassa. Se taisteli muun muassa suomalaisten joukkojen rinnalla jatkosodassa.

Perustaminen ja sotatoimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtymä perustettiin brandenburgilaisista ja preussilaisista joukoista Doeberitzin ja Jueterborgin harjoitusalueilla 18. marraskuuta 1939 ja siihen liitettiin 1. tammikuuta 1940 2., 23. ja 5. täydennyspataljoonat. Divisioona lähetettiin kolme kuukautta myöhemmin Norjaan. Oslosta käydyissä taisteluissa se kärsi raskaita tappioita, kun rannikkotykistö upotti Blücherin. Divisioona oli seuraavan vuoden varuskuntatehtävissä Norjassa, mistä se liitettiin kesäkuussa 1941 ennen operaatio Barbarossaa osaksi vuoristoarmeijakunta Norjaa.[1]

Operaatio Barbarossan alettua Saksa esitti Ruotsille vaatimuksia, jotka johtivat Ruotsissa niin sanottuun juhannuskriisiin. Yksi vaikeimmista vaatimuksista oli 163. divisioonan läpikulun järjestäminen Suomeen. Ruotsi kuitenkin suostui ja 25. kesäkuuta 163. divisioona lähti matkaan Ruotsin läpi kohti Joensuuta.[2]

Jo ennen saapumistaan Joensuuhun 163. divisioona päätettiin keskittää Joensuun ja Suomen valtakunnan rajan väliselle alueelle, jossa se toimi osana ylipäällikön reserviä.[2]

Heinäkuussa 1941 yksi divisioonan rykmenteistä alistettiin Saksan XXXVI armeijakunnalle, joka taisteli Sallan alueella Lapissa.[2]

Syksyllä 1941 163. divisioona ryhmitettiin Syvärin alajuoksulle. Sieltä käsin sitä oli tarkoitus käyttää yhteyden saamiseen Saksan pohjoisen armeijaryhmään.

Syys-lokakuussa valmisteltiin hyökkäystä Syvärin yli siten, että 163. divisioonan kaksi rykmenttiä (kolmas oli edelleen Sallassa) hyökkäisivät Syvärin yli tavoitteenaan Ojattijoki. Hyökkäystä oli tarkoitus tukea pohjoisempana myös suomalaisilla joukoilla. Saksalaisten joukkojen vasenta sivustaa varmistaakseen JR 8:n (11. divisioona) oli tarkoitus ylittää Syväri 2-3 kilometriä ylempää.[3]

Suunnitelma ei kuitenkaan koskaan toteutunut, sillä saksalaiset pääsivät etelästä vain Tihvinään, joka oli 80 kilometrin päässä Syväristä. Koska todellista tilaisuutta yhteyden saamiseen ei ollut, jätti Suomen armeijan ylipäällikkö Carl Gustaf Emil Mannerheim hyökkäyskäskyn antamatta.

Saksalaiset joutuivat vetäytymään lopullisesti Tihvinästä 8. joulukuuta 1941 Olhavanjoelle.[2]

Marsalkka Mannerheim arvosteli muistelmissaan 163. divisioonan taistelutaitoa pisteliäästi.[2]

Vetäydyttyään Lapista divisioona siirrettiin Balttiaan, jossa se puolusti Kolbergia. Neuvostojoukkojen vallattua kaupungin 8. maaliskuuta ainoastaan pieni osa divisioonasta kykeni vetäytymään Stargardiin. Vetäytyneistä muodostettiin rintaman selustassa 3. merijalkaväkidivisioona. 163. divisioona lakkautettiin virallisesti 1. huhtikuuta 1945.[1]

Komentajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • kenraaliluutnantti Erwin Engelbrecht 1. lokakuuta 1939 -
  • eversti Werner Wachsmuth 5. tammikuuta 1942 - (sijainen)
  • kenraalimajuri Anton Dostler 15. kesäkuuta 1942 -
  • eversti (kenraalimajuri 1.3. 1943 ja kenraaliluutnantti 1.3. 1944) Karl Rübel 29. joulukuuta 1942 - 8. maaliskuuta 1945 (kaatui)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jatkosodan pikkujättiläinen; WSOY 2005.
  • [1]
  • Helge Seppälä: Leningradin saarto 1941-1944
  • Jussi Talvi: Ystäviä ja vihollisia; Otava 1954

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Mitcham, Samuel W. Jr. s. 216
  2. a b c d e Jatkosodan pikkujättiläinen, sivut 53, 137, 140, 145-146, 149, 180, 260-261, 1052
  3. http://www.tampereensuomalainenklubi.fi/tapahtumat/21102008.html